Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!

Tylsää

Tää on niin kauheeta, kun mieli tekisi kirjoittaa, mutta kun ei ole mitään kunnollista tilitettävää! Tässä nyökitään eteenpäin niin kuin ennenkin, ja joskus ehkä tapahtuu jotain. Mutta tavallisesti mitään ei. Suuriin yhteiskunnallisiin en jaksa puuttua, koska en halua tänne mitään natsi-invaasiota. Pysyttelen (enimmäkseen) omissa jutuissani, sikäli kun niitä on edes olemassa.

Lemmikkimessut ja Outlet tulossa. Ekaa kertaa menen sisään bloggaajapassilla. Toivottavasti ropisee ilmaisia ruokanäytteitä. Kissoille siis. Itse en tarvii enää mitään, jo on 5 kg tullut saikun jälkeen, kun ihminen vaan vetää pullaa ja karkkia kuin ei huomista olis.

Mutta myös: kahvimessut Kaapelilla houkutti, kunnes huomasin, että perjantai on vain ammattilaisille ja että viikonloppuna sisäänpääsy maksaa esikoislapsen ja rotinat päälle. En kyllä pysty. Muutenkin rahat taas vain surahtaa tilin pintaa koskettaen ja samaa vauhtia poistuen.

Työn puolesta kiinnostava vierailu tulossa: mennään katsomaan Ryhmäteatterin entinen tila Pengerkadulla. Siis olen toki siellä käynyt, mutta en bäkkärillä koskaan. Nyt olisi tarkoitus ottaa koko tila firman käyttöön. WUUU!

Night Visions jää nyt pois, kaikkea ei ehdi kun levätäkin pitäisi. Ennen pääsiäistä alkanut räkätauti jatkuu edelleen.

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Hamsterit ja pihtarit

Mua niin kiukuttaa pari ihmistyyppiä.

HAMSTERI Kaikki pitää saada, koska sitä voi vielä tarvita. Varsinkin jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotain, se on saatava vaikkei sille olisi käyttöä eikä paikkaa. Nää on tietysti silleen käteviä roskiksia, että ne ottaa vaikka rikkinäisen leivänpaahtimen, koska se on esine. Yksi asuntoja omistava hamsteri nähtiin justiinsa Hurstin leipäjonossa, köyhä parka saatana sekin. Hamsterien hyllyt ja kaapit on tietenkin täynnä kaikkea tarpeetonta, koska se niinku vissiin lisää turvallisuudentunnetta tms.

PIHTARI Hamsterin kehittynyt muoto. Ei anna mitään hyväntekeväisyyteen, ei eläimille, ei ihmisille, ei joulupatoihin, koska jokainen oma esine on niin vitun tarpeellinen, että ei vaan voi.

Mua harmittaa, että tunnen tällaisen pariskunnan. Harmittaa mm. sitä kautta, että ei he multa mitään pihtaa. Aina kun tarviin kyytiä tai jotain, järjestyy kyllä. Mutta se loputon kaikessa muussa pihtaaminen – kun sitä kattoo, niin kyllä vaan kuluttaa hermoja. ARGH! Ruokakaupan kuitit säästetään. Herra ja rouva tilaa Hesarin puoliksi. Tavaraa on KOLME talollista, mutta ei mitään Pelastusarmeijan joulupataan, ei vaan pysty.

Mitä näistä – ja muista vastaavista – nyt pitäis muka ajatella? Sekaisinhan nuo on.

Kiertely (jää aina kesken)

No ei tää nyt oikein lähe. Pitäisi voida kävellä paljon enemmän, että voisi suorittaa tään viikonlopun! Mutta kun ei vaan jalat jaksa, pakko tulla kotiin lepuuttamaan kesken.

Aloitin aamulla Hgin yliopiston vanhasta puolesta, eli se nätti talo Senaatintorin vieressä. Ensi kevään yhtä duunijuttua varten kävin katselemassa auditorioita. Noup. Ihan kauheita, ne on sellaisia kirkonpenkkiluokkia (no, mitä voi odottaa – se on museo). Jatkoin naapuriin, Kansalliskirjastoon, johon alunperin olin ollutkin menossa. Sehän on nyt rempattu ja se on ihan älyttömän kaunis. En saanut käsiini huonekarttoja, enkä päässyt myöskään niiden ainoaan auditorioon, mutta kiertelin tiloissa muuten. Lukusaleja ja auloja, hmm. En nyt tiiä. Pitää puhua poikien kans töissä. Voitais mennä yhdessäkin katsomaan.

Olin tehnyt itselle oikein kulkujärjestyksen, eli päivän kääntyessä iltapäivään olin jo Narinkkatorilla katsomassa, olisko tuunatut autot tällä kertaa sitä mitä odotan. No ei oikein :( Ei taaskaan niitä vanhoja, vaan uudempien tuunausta. Vanhoja pitää odottaa ensi viikon perjantaihin, sitten on taas Kauppatorilla illalla silmänruokaa.

05

04

03

02

01

Maailma kylässä. Samaa kuin ennenkin. Kiinnostuin oikeastaan vain yhdestä mekosta, mutta sitä ei päässyt sovittamaan eikä myyjä ottanut vastaan korttia, joten olkoon. Saatan kuitenkin huomenna sortua menemään sinne uudestaan ja ostaa pamautan sen. Meinaan, ei tule toista samanlaista vastaan kovin helposti, ja mekon kuvioinnilla on mulle oma merkitys. Tsihii. No, nyt jo taitaa vähän harmittaa kun lähdin loikkimaan sieltä niin äkkiä. Mutta kivut kun tulee, niin ne tulee, ja sit ei enää hermo pidä kovin hyvin.

Muista aina liikenteessä

Eihän se sunnuntai-iltainen Lepakkomies mikään kuningasidea ollut. Esiintyjät oli just mitä oli luvattu, ja enemmänkin: myös lipunmyyjä Walamies pääsi lauteille! Ja se on hyvä. Tykkään hänestä kovasti, ja tällä kertaa hän olikin ainoa, jolla oli kokonaan tuore setti. Oli meinaan revitty päivän lehtien otsikoista.

Mutta tila oli matala ja suht vähähappinen. Kuuma. Paikalle olisi pitänyt tulla jo ennen seitsemää jos olisi meinannut saada selkänojallisen (huteran, muovisen) istuimen. Istuin korkealla baarituolilla kaksi ja puoli tuntia. Onneksi seinän vieressä oli edes kaide, johon laittaa muki.

Nukkumaan pääsin vasta puoli kahdentoista maissa. Aamu ja aukeva päivä oli ja on sitten mitä on. Kärsimysväsymys!

Noista aamubusseista, mieli tekisi huutaa joka (maanantai)aamu ”OTTAKAA NE PERKELEEN REPUT POIS SELÄSTÄ, ETTEKÖ TE TAJUA ETTÄ VIETTE RUUHKABUSSISSA KAHDEN IHMISEN TILAN??!” Oon meinaan jäänyt pysäkillekin näiden fakin reppuselkien takia. Onhan mulla itelläkin reppu, mutta myös järkeä ottaa se pois selästä bussissa ja hississä. En voi olla ainoa niin huippuälykäs, enhän? Eihän tuo ihan kovin paljon järkee vaadi? Sama kuin aiemmin saarnasin niistä sateenvarjojen piikeistä. Ihan pikkasen ajattelua: ”Onko piikki nyt silleen, että näen mihin se osuu, vai sohinko sillä sokkona taaksepäin?” Noin, ja oikea vastaus on ilmeinen.

Marraskuun piti olla mun eristäytymiskausi. Jepujep.

IMG_0283
(kuva isompana)

Martin markkinat käyty. Martti toimitti varsin tavanomaisia – sukat, taas kerran, ja vähän kosmetiikkaa. Nuo kosteusvoide, käsivoide ja shampoo vinkkaavat kovasti olevansa lunnonkosmetiikkaa, mutta eihän ne ole sataprosenttisesti. Noita ennenkin käyttänyt kyllä, ihan toimivia vaikka viherpesaistuja.

Noi sukat on kyllä ihmevehkeitä – kissasukat on niin söpöjä ettei voi olla ostamatta. Mutta laatu ei lie kovin kummoinen, koska olen edellisiäkin käyttänyt vain yösukkina, ja silti ne menee vuodessa rikki. Siis vaikka niillä ei edes kävellä! Vaan ostinpa taas uudet. Ilona-sukat :-))

Tuo pötkö, se taas on savujuustoa. Huutelivat niin älyttömän halvalla, että oli pakko ottaa kokeeksi.

Minäsukat?

Minäsukat?

Muutenhan tässä on ollut kulkemista ja alkkomahooliakin nautittu useampi annos. Torstaina baarissa, teatterissa ja baarissa työkavereitten kanssa, lauantaina somepikkarit eli ravintolasta baariin jne. Ilokseni tapasin iciwanhoja tuttuja 2 kpl, joista toinen on ollut idolini niin kauan kuin ollaan tunnettu eli parikyt vuotta plus hituja. No, se lähti kotiin ajoissa, joten seurasin esimerkkiä ja lähdin kotiin ajoissa. Taisin nukkua kymmenen tunnin yöunet.

Nuo somekinkerit on vähän sellaisia, että enhän mä sieltä oikeasti yleensä tunne ketään. (Enää.) Ne on niitä naamoja joita näkee twitterissä, ja niillä on kaikilla omat porukat. Nyt sattui harvinaisen hyvä tuuri, että mukana oli edes viisi tuttua ihmistä – nuo kaksi vanhaa tuttua ja kolme twitterin kautta. Toinen juttu on sitten se melu, mikä saadaan aikaan pienessä yksityistilassa, kun kaikki huutaa toistensa suuhun. Kun mie en vaan jaksa enää sitä möykkää. Oisin varmaan lähtenyt tunnissa kotiin vaik olisi ollut enemmänkin tuttuja.

Kaverin kanssa tänään erittäin pienellä porukalla liikkeellä. Hän käveli Tennarin lasilattialla! Kyl on kova!

SIINÄ SE SEISOO TYHJÄN PÄÄLLÄ!

SIINÄ SE SEISOO TYHJÄN PÄÄLLÄ!

Lisäksi kävi ilmi, että lattia on hänen kaverinsa miehen tekemä. Että pienet on piirit taas kerran.