Muji käyty

Onneksi oon oppinut käyttämään taksia melko huolettomasti – päiväsaikaan varsinkin eihän se edes maksa mitään… Kun ei olis nimittäin eilispäivästäkään tullut mitään ilman taksia, sitä kun lähtee jostain Espoosta ja pitää olla kohtuuperäkkäin Kauppatorin laidalla ja Alppilassa, ni ei.

Mutta sinne Kauppatorin laidalle elikkäs Sofiankatu 4. Mujin poppi! Ja on meinaan isompi kuin Habitaressa, ehkä jopa 4x. Juuri eniten haluamaani eli silimiklasinpuhdistusliinoja ei tällä kertaa ollut (niitä ois voinut ostaa lahjaksikin kaikille, koska ne on tosi hyviä) mutta saihan tuonne rahusta menemään silti. Kissakin sai yhdestä pahvipaketista uuden tunnelin :)

Ooooo uusi tunneli!

Pieniä kosmetiikkatäyttöjä pari, hopeankiillotusrättejä koruja varten, ja pari ihan vain esineen vaihtoa eli uusi roskis kissanhiekalle ja uusi pakki työkalujen säilytykseen. Jos on jotain pitänyt joku viistoista vuotta, niin saa sen vaihtaa ihan vain jo vaihtelunhalusta, eix hä eix?

Tiedoksi: henkilökunta oli sitä mieltä, että Muji tulee Suomeen. Ei tiedetä milloin eikä minne, mutta ei ne huvikseen ole näitä poppeja pitäneet. Markkinatutkimusta takana ilman muuta.

– – –

Sitten myöhemmin, kun pöräytin taksilla kotiin Alppilasta, kuski unohti laittaa mittarin päälle. Tuli vielä odotettuakin halvemmaksi, hehe :-D

Mainokset

Hyvää kuin huonoakin

Jo mä ihmettelin, miten All female panel täyttää salit loppuun asti kerta toisensa jälkeen. Kun mulle stand-up Manalassa on se iso sali, joka on ollut Priden stand-upeissa! Että jopa myy! Mutta eihän se niin mennytkään – muijille oli murto-osan kokoinen sali yläkerrassa. Ymmärrän jo loppuunmyynnin.

Illassa oli hyvät puolensa ja kiusalliset samoin. Pikkuiset tilapäistuolit on aina huono juttu, koska verenkierto pysähtyy, mutta jotenkin ne tuolit on paremmin kelvanneet siellä isossa salissa. Nyt ei ollut hyvä. Kiusallista oli myös kun huomasin käyneeni ihan liikaa stand-upissa, sillä ei ollut meikkien lähtö lähelläkään – muistin jutuista suurimman osan. Ja vaikka edelleen pystyin nauttimaan juttujen rakenteesta, ei ne silleen hulluna naurattaneet.

Oli kaksi esiintyjää, joita en ollut nähnyt. Toinen oli epäkiinnostava, toinen oli ihan huippu: Anna Rimpelä! Jännästi sen eleet ja ilmeet oli vähän kuin Krissellä, mutta ei niin korostetusti – jutut taas oli ihan muuta. Hassuja kulmia, aidosti taas jotain uutta ja omanlaistaan. Ai lav juu, Anna Rimpelä.

Anna Rimpelä itte (pöllitty kuva)

Hyviin puoliin voidaan lukea myös huoletta esiin lätkityt ”epänaiselliset” morbidit aiheet sekä pissakakkajutut. Huonoihin puoliin laskisin sen, että jokainen koomikko kiinnitti paljon huomiota yleisössä olleisiin harvoihin miehiin. Toki pari naistakin sai huomiota, mutta kun nyt kuitenkin oli vähän kuin naisten iltaa, niin miks. Jos miehet kiinnostelee, alakerran Urhon pubi on niitä täynnä eikä ole jonoa naistenvessaan (kävin kyllä).

Hyvänä puolena myös pari juttelunpätkää Lauran kanssa. Ollaan viimeksi nähty 2004 sfnetin 20-vuotisjuhlassa. Niin se aika loikkii. Laura ei vanhene, henmetin Dorian Gray. Edelleen raikas kuin persikka.

Niin. All Female Panel. Ihan ok kertakokemuksena, mutta en tunne suurta draivia hankkiutua uudestaan paikalle. Vielä on tuoreessa muistissa, miten Helsinki Comedy Festivalin all male panel vei meikit silmistä. Ei vienyt All Female Panel.

Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

En vaan osaa

Well! Tämä uusin ihanin paita, se valkoinen, oli päällä muutama päivä sitten ekan kerran. Yhtäkkiä huomasin siinä verta. No tottakai, valkoinen ja uusi paita, vähintään vertahan siitä pitää löytyy… Kävin läpi käsiäni ja naamaa, ei tuu verta mistään. Eiku uusi kierros. Jostain sitä tulee. Ja sit löytyi alle sentin pituinen haava ranteen ”väärältä puolelta” vähän kellonhihnan alta.

Onneksi veret lähti Tabortilla, hankauksella ja siihen normaali pesu päälle. PUUH!

Sama paita, toinen käyttöpäivä. Menin testaamaan uutta ravintolaa duunin vieressä. Niillä ei ollut kasvisvaihtoehtoa valmiina (!!!!) joten kokki teki mulle sellaisen. Sillä aikaa natustelin vihanneksia, takki päällä. Juuri ennen kuin sain valmiiksi ajatuksen takinnappien sulkemisesta paidan suojaamiseksi, punajuuri räiskäytti muiston paidalle.

No, lähtihän sekin tahranpoistoaineella ja pesulla, mutta kyllä nää tämmöset vituttaa. Se iskee kuin kohtalo, tsädäm. Uusimmat tai valkoisimmat, ne pitää sotkea kuin pikkupentu. Ärh!

Niin, uusi ravintola siis duunin vieressä. Ihan hirvee paikka. ”Meillä ei JUURI TÄNÄÄN ole kasvisvaihtoehtoa…” Ystävällistä, että tekivät mulle annoksen, ja henkilökunnan ystävällisyydessä ei muutenkaan mitään vikaa. Mutta sisustus. Siellä on muutama pöytä, ja ne on tehty laittamalla jalat semmoseen puristelevyyn. Jonka reunat on sahan jäljiltä eli rosoiset. Paljon tyhjää tilaa pöytien välissä. Lautaset on jostain mistä lie kirpparilta. Ruokien tarjoilu on ihan paskasti järjestetty edelliseen verrattuna. Ja siis kaksi lihavaihtoehtoo ja yksi kala. Hinta vähän yli kympin.

Back to omat eväät. Onneksi kävinkin jo eilen hakemassa kaupasta keittoja ja muuta mikrossa lämmitettävää.

Eiiiii…

Voi jumalauta, TAAS. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005287577.html Ihan pikkasen kävi mielessä, että tää mielenosoitusleirihölmöily olisi jo loppunut. Eipä – uusi kierros! Tätäkin ihmettelen, että taas ne perkeleet on keskellä kaupunkia, sekä pakolaisleiri että väkivaltainen juopporemmi. Poliisi on osoittanut miekkareille paikat. Miksei turvapaikanhakijat Rastilaan ja natsit Laruun Espoon rajalle? Kummallekin 3×3 metriä alue ja mielenosoitusaika klo 10-15. Olisivat poissa niin toistensa kuin muiden ihmisten kimpusta. Vaan ei, taas keskelle kaupunkia. Ai perse tätä meininkiä.

Poliisin ammatin arvostus on ollut kova Suomessa varmaan niin pitkään kuin niitä kyselyjä ikinä on tehty. Epäilen vaan, että tää loputon natsien lelliminen tekee aika pitkää miinusta siihen.

Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!

Tylsää

Tää on niin kauheeta, kun mieli tekisi kirjoittaa, mutta kun ei ole mitään kunnollista tilitettävää! Tässä nyökitään eteenpäin niin kuin ennenkin, ja joskus ehkä tapahtuu jotain. Mutta tavallisesti mitään ei. Suuriin yhteiskunnallisiin en jaksa puuttua, koska en halua tänne mitään natsi-invaasiota. Pysyttelen (enimmäkseen) omissa jutuissani, sikäli kun niitä on edes olemassa.

Lemmikkimessut ja Outlet tulossa. Ekaa kertaa menen sisään bloggaajapassilla. Toivottavasti ropisee ilmaisia ruokanäytteitä. Kissoille siis. Itse en tarvii enää mitään, jo on 5 kg tullut saikun jälkeen, kun ihminen vaan vetää pullaa ja karkkia kuin ei huomista olis.

Mutta myös: kahvimessut Kaapelilla houkutti, kunnes huomasin, että perjantai on vain ammattilaisille ja että viikonloppuna sisäänpääsy maksaa esikoislapsen ja rotinat päälle. En kyllä pysty. Muutenkin rahat taas vain surahtaa tilin pintaa koskettaen ja samaa vauhtia poistuen.

Työn puolesta kiinnostava vierailu tulossa: mennään katsomaan Ryhmäteatterin entinen tila Pengerkadulla. Siis olen toki siellä käynyt, mutta en bäkkärillä koskaan. Nyt olisi tarkoitus ottaa koko tila firman käyttöön. WUUU!

Night Visions jää nyt pois, kaikkea ei ehdi kun levätäkin pitäisi. Ennen pääsiäistä alkanut räkätauti jatkuu edelleen.

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Hamsterit ja pihtarit

Mua niin kiukuttaa pari ihmistyyppiä.

HAMSTERI Kaikki pitää saada, koska sitä voi vielä tarvita. Varsinkin jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotain, se on saatava vaikkei sille olisi käyttöä eikä paikkaa. Nää on tietysti silleen käteviä roskiksia, että ne ottaa vaikka rikkinäisen leivänpaahtimen, koska se on esine. Yksi asuntoja omistava hamsteri nähtiin justiinsa Hurstin leipäjonossa, köyhä parka saatana sekin. Hamsterien hyllyt ja kaapit on tietenkin täynnä kaikkea tarpeetonta, koska se niinku vissiin lisää turvallisuudentunnetta tms.

PIHTARI Hamsterin kehittynyt muoto. Ei anna mitään hyväntekeväisyyteen, ei eläimille, ei ihmisille, ei joulupatoihin, koska jokainen oma esine on niin vitun tarpeellinen, että ei vaan voi.

Mua harmittaa, että tunnen tällaisen pariskunnan. Harmittaa mm. sitä kautta, että ei he multa mitään pihtaa. Aina kun tarviin kyytiä tai jotain, järjestyy kyllä. Mutta se loputon kaikessa muussa pihtaaminen – kun sitä kattoo, niin kyllä vaan kuluttaa hermoja. ARGH! Ruokakaupan kuitit säästetään. Herra ja rouva tilaa Hesarin puoliksi. Tavaraa on KOLME talollista, mutta ei mitään Pelastusarmeijan joulupataan, ei vaan pysty.

Mitä näistä – ja muista vastaavista – nyt pitäis muka ajatella? Sekaisinhan nuo on.