Siivuja messuilta

Muutama huomio Lemmikki- ym. messuilta.

Jos jäi käymättä ruokamessut pari viikkoa sitten, nou hätä. Täällä ne on (viiniä ei)! Ruokakojut täyttää läänin Kädentaitojen vieressä. Niistä ei vaan puhuta mitään messujen mainostuksessa. Miksi ei?

Outlet oli mieluinen. Parfyymit oli oikeita, ei kopioita. Ostin Tresorin. Lumenen kojua ihmettelin, kunnes tytöt tunnustivat että yksi lava oli jäänyt varastoon. Juuri se, jossa oli ne kaksi tuotetta, joita etsin. No, ostin puuterin. Mulla ei ole ollut puuteria ainakaan vuoteen.

Kävin ensimmäistä kertaa Elmassa myös eläinpuolella. Kuva sieltä.

No kun en jaksanut ottaa kuvia, sillä siitä olisi tullut loputonta! Alpakat oli niiiin söpöjä, laamat kans. Kanat, kalkkunat… kaikki! Eläinsuojelujärjestöt olivat myös Elmassa. Hyvänmielenlisä Rekkujen pöydältä onkin kuvattu toisessa blogissa.

Muita ostoksia. No, olen hankkinut niin paljon vaatepuolta halvalla kirpparilta, että ajattelin nyt voivani ostaa huivin 15 eurolla. Tosi kallis mielestäni, mutta riittävän iso ja kuvoitu… kissantassun jäljillä… kai pakko ostaa?! Sit ostin kavereille pari juttua, koska on tulossa yhteistä istuntaa ja synttäreitä jne. Kissoille säkillinen Primacatin raksuja.

Aikuisena on ihanaa, kun voi viettää joulua joka päivä, jos on tuloja. Koska sitähän nuo ostokset vähän on, lahjoja itselle. Toisaalta, jouluhan ei tunnu enää missään, juuri siksi että kaiken mieluisan saa hankittua pitkin vuotta. Nyt ei tule sentään lähdettyä Martin Markkinoille (ensi viikonloppuna) koska leikattu varvas pitää pitää nätisti kotona. Koko syksy onkin ollut messuilta toisille syöksyilyä, tuntuu että enemmän kuin koskaan ennen. Mutta on kyllä ollut kivaakin!

Mainokset

Nyt on asenne

Kävin eilissäiltana ostamassa housut Forumin KappAhlista. Noita kapealahkeisia makkarankuoria on jo – nyt halusin leveämmät lahkeet, kun kohta joutuu käyttämään villaisia pitkiä kalsareita. Sovituskopissa katoin seinällä olevaa lappua, että miinus 20% housuista. No jopa sattui. Kassan kautta ulos.

Ratikassa aloin miettii, sainko miinus 20. En. Meinasin, että meen ruokakauppaan, mutta hetken istun penkillä ääsmarketissa ja soitan Kappaalliin kun kerta puhelinnumero on kuitissa. Menin ääskauppaan, soitin, he kertoi alennuksen olleen aikaisemmin, mie sanoin nähneeni lapun sovituskopissa, mut ei se mitään, kuulemiin, ja askel kohti juggehyllyä.

TÄNÄÄN soi puhelin ja KappAhl soittaa, että kuule, eilen ei kerennyt myyjä sanoa, että kuuluuhan sulle se alennus, koska oli meidän vika, että se lappu oli vielä siellä kopissa. Daa? Asiakaspalvelua, vai mitä? Täysi kymppi. Asenne kohdillaan!

Kävin sit illalla kuitin kanssa hakemassa yheksän euroani. Pieni raha, mutta raha.

Kulkemisia

Muistatteko, viime vuonna kävin sukuloimassa siskontyttöni kotona? Tänä vuonna tein saman. Mun tavallinen tahti nähdä harvoja verisukulaisia on ehkä kerran 20 vuodessa, ja nyt sitten jestas joka vuosi. Mitä tästä vielä tulee?

Huomasin myös, että nyt on sukua kai nähty jo alustavasti tarpeeksi, koska enää en mielessäni hämmästellyt koko aikaa O:ta tuijotellen ”miten jollain voi olla ihan samanlainen yläkroppa kuin mulla?!” ”miten jollain voi olla ihan samanlaiset käsivarret kuin mulla?!”.

No kuitenkin, nyt oli koko porukka siellä eli emäntäiseni O, mies J ja tenavat V ja U. Illemmalla lähdettiin moikkaamaan lammashaan asukkeja. MÄÄ! MÄÄ! Pukkasi once in a lifetime -kokemuksen siis. Jolloinka tuumasin, että antaapa kameran laulaa sitten. (Arktinen suojavarustus on punkkien ja pistävien hytyjen varalta.)

Jollain on silkkinen nenu

Sylilammas

Hyvin ystävällisiä elukaisia on he! Ei tarvinnut yhtään edes lammaskuiskailla, kun syliin riensivät ihan muuten vaan huvikseen. Tykkäsin!

– – – –

Eilen sitten toisenlaista. En ollut käynyt Fashion Centerin ysmyssä kai kymmeneen vuoteen. Muistan silloin ostaneeni kissablogissa kuuluisaksi nousseen harmaan viltin, ja yhden häiriintyneen paidan, josta luovuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa mukana Naukulan mamma, jonka kanssa jatkoimme myös etsimään toista ysmyä Vehkalan suunnalta. (Se olisi ollut se harmaa kuutio keskellä ei-mitään, mainitsin sen taannoin täällä.) Ei onnistunut aukioloaikaan se, mutta ei harmittanut. Ekasta ysmystä kahdet merinovillasukat, kahdet hanskat ja kolme huivia. Yhtä paitaa – jälleen mallia melko härö – kokeilin, mutta siinä ikävästi sauma kulki just persiin eli leveimmän kohdan kohdalla. Ei ikinä hyvä idea. Mutta siinä olisi sopinut koko S! Mieltämyllertävää normaalisti XL:ää käyttävälle! Nuilla taisi olla ihan omat taulukot…

– – – –

Tänään sitten K:n kanssa silmäämään elokuva, jota ollaan odotettu pari vuotta: Kingsmanin jatko-osa. Eka osa oli huima nautinto meikäläisten makuun, mutta tää kakkonen pelottaa hiukan mm. siinä mielessä, että tässä herätetään henkiin tyyppi, joka täysin varmasti kuoli ykkösessä. Se on aina ärsyttävää. Mutta katsottavahan tää on, ei pääse yli ei ympäri.

Kuvia nyt vihdoin

Nyt sain vihdoin Habitaren avajaispäivän kuvat tuonne. Jos ny enää ketään kiinnostaa.

Uuu kissoja, mikä yllätys

Sitten on vielä se pukusetti, tenavien eiku nuorten lupausten tekemät vaatteet, jotka kävin Kaapelilla kattomassa samana päivänä. Ne on nyt täällä. Kuvat ei ole hirveän hyviä, mutta jäipä muistoja.

SAV

Olen haistellut tuulia. Tänä aamuna sen sitten tunsin: s-alkuisen vuodenajan (SAV) breeze. Erilainen kuin kesän tuuli. Selvä kalsa väri. Onneksi olin laittanut hyvin päälle. Ei ollutkaan enää kesä, kuten vielä eilen.

Kävin katsomassa levynjulkkarikeikan Töölön kirkossa. Tiina Sinkkosen tribuutti Mahalia Jacksonille. Alkuperäinen esittäjä iso musta nainen, jolla riitti ääntä kuin alppitorvessa. Miten siis suomalainen laulaja pärjäsi? Noh, sanotaan vaikka niin, että kun olin kuunnellut hänen avaustaan noin sekunnin, tiesin, että voin turvallisesti sulkea silmät ja ihan vain nauttia tunnin. Hieno muija, hieno ääni. Hieno bändi toki myös.

Pukeutumisongelma iski heti kirkosta ulkoistuttua. Pitkä nahkatakki ei riittänyt – paleli! En siis jatkanut matkaa Juuson keikalle, kuten olisin muuten voinut, vaan mahdollisimman äkkiä ratikkaan ja kotio. SAV iski jo toisen kerran samana päivänä (ja Taiteiden yönä). Äh! Onneksi mukana oli edustuslaukku, se lämmitti sisäisesti sentään:

Tuo isompi jäi itselle

Huomenna muistan paitsi takin myös huivin. Huominen on yhtä juoksemista sen lisäksi että etätyöpäivä: Arabia ja kirjasto, yhet Jääskeläiset postista ja yksi Ärrältä, lääkäri, suutari, hieroja. Pitää tehdä marssijärjestys, jotta selviä mahdollisimman vähillä risteilyillä.

Vihdoin

Ylempänä tuo kolmattakymmenettä vuotta vanha musta-violetti paita. (Alemmasta ei kannata välittää, se oli mulla vuoden ja vein kiertoon.) Sen ”parina” oli mustavalkoinen paita, ostettu varhaiskeski-iässäni Lontoosta. Tykkäsin niistä ihan homoottisena. En tosiaan muista milloin kävin Lontoossa ekan kerran. 1990? Jestas, paidat tulee kohta kolmekymppisiksi. Niitä ois leuhka pitää kaapissa vaikka ikuisuuksiin, mutta sehän siinä just on, kun ne on kaapissa. Pidän niitä ehkä kerran tai kaksi vuodessa, just sen verran että pääsee pesemään, silittämään ja ripustamaan takaisin kaappiin. Ne nimittäin loppuu vähän hankalaan kohtaan lantiota. Jännä – ei sillä ennen niin väliä ollut. Mut ei ollut näitä läskejäkään. Vaate muuttuu kun ripustin muuttuu!

Mutta tänään: VEIN NE FIDAAN. Vihdoin! Pystyin! Mutta kyllä sitä alustavaa ajatustyötä olikin tehty. Pitkää ja paksua vetoamista siihen, että mikä ilo niistä on kaapissa, kun joku muu saisi nätit käyttöpaidat. Ja nyt se on hoidettu. Puuh.

Katoin kyllä kaapit läpi muutenkin. Ei löytynyt muuta joutavaa kuin yhdet urheilurintsikat (liian vähän käyttöä), pari tyynyliinaa (uudet ostettu) ja yksi Marimekon pyyhe (saatu pyytämättä ja yllätyksenä, väärä väri).

PS.

Tämä paita taas lähti Sedille, jotka tykkäsivät siitä kovasti. Mahtui mulle harvoin persiin kohdalta näin hyvin kiinni.

En vaan osaa

Well! Tämä uusin ihanin paita, se valkoinen, oli päällä muutama päivä sitten ekan kerran. Yhtäkkiä huomasin siinä verta. No tottakai, valkoinen ja uusi paita, vähintään vertahan siitä pitää löytyy… Kävin läpi käsiäni ja naamaa, ei tuu verta mistään. Eiku uusi kierros. Jostain sitä tulee. Ja sit löytyi alle sentin pituinen haava ranteen ”väärältä puolelta” vähän kellonhihnan alta.

Onneksi veret lähti Tabortilla, hankauksella ja siihen normaali pesu päälle. PUUH!

Sama paita, toinen käyttöpäivä. Menin testaamaan uutta ravintolaa duunin vieressä. Niillä ei ollut kasvisvaihtoehtoa valmiina (!!!!) joten kokki teki mulle sellaisen. Sillä aikaa natustelin vihanneksia, takki päällä. Juuri ennen kuin sain valmiiksi ajatuksen takinnappien sulkemisesta paidan suojaamiseksi, punajuuri räiskäytti muiston paidalle.

No, lähtihän sekin tahranpoistoaineella ja pesulla, mutta kyllä nää tämmöset vituttaa. Se iskee kuin kohtalo, tsädäm. Uusimmat tai valkoisimmat, ne pitää sotkea kuin pikkupentu. Ärh!

Niin, uusi ravintola siis duunin vieressä. Ihan hirvee paikka. ”Meillä ei JUURI TÄNÄÄN ole kasvisvaihtoehtoa…” Ystävällistä, että tekivät mulle annoksen, ja henkilökunnan ystävällisyydessä ei muutenkaan mitään vikaa. Mutta sisustus. Siellä on muutama pöytä, ja ne on tehty laittamalla jalat semmoseen puristelevyyn. Jonka reunat on sahan jäljiltä eli rosoiset. Paljon tyhjää tilaa pöytien välissä. Lautaset on jostain mistä lie kirpparilta. Ruokien tarjoilu on ihan paskasti järjestetty edelliseen verrattuna. Ja siis kaksi lihavaihtoehtoo ja yksi kala. Hinta vähän yli kympin.

Back to omat eväät. Onneksi kävinkin jo eilen hakemassa kaupasta keittoja ja muuta mikrossa lämmitettävää.