Käsi käyp ja vähän jalkakin

Miten voin olla näin ääliö? Olin jostain poiminut ja muillekin jakanut tietoa, että pomon 60-vuotispäivät biletetään tänään puoli neljältä. Eiiii Ana ei! Maanantaina! Hänen oikea syntymäpäivä on tosin tänään, mutta… Onneksi pomon kans osuttiin puhelimeen eilen, niin sain oikean tiedon. Muuten olisin tässä jo punkkupullon kanssa turhaan suuntaamassa taas väärään kaupunkiin. Huoh. Ja sit muistelemaan keille kaikille olenkaan sanonut että perjantaina. Yass.

Nyt alkaa muutenkin taas tapahtua. Lopputalvesta mun elämä on ollut tosi tylsää (lukuunottamatta aurinkopäiviä, jolloin tylsäkin on aurinkoista!), mutta eilen oli yks konsertti – Kimmo Pohjonen on aina terästä ja timanttia! – ja tänään aukeaa Season Film Festival hyvässä seurassa, niin et eitäs mitn. Vieraita luvassa lähiviikoille muutenkin, ja toukokuussa teatteriin kattomaan Hurmeen Hullua. Rahat valuu taas mukavasti käsistä. Mulla ois parit lomapäivätkin ensi viikolla, mutta laskin että tilillä saattaa olla max muutamainen lomaeuro, tai sitten ei. Ei se mitään, ruokatilillä on vielä rahaa ja luottokortti on jo tottunut vinkaisemaan tänä keväänä. HETI kun alkaa liikkua ihmisten ilmoilla, kaikki rahat menee!

Ja sitten tuo Gudrun, pahuksen akka. Aina kun se lähettää tuoteluettelon, se on varmaa että multa lähtee satanen tai vähän yli. Viime läpyskästä, ihme, pääsin ostamatta yhtään mitään, vaikka kissapaita houkutteli! Mutta nyt tää uusin taas vei, en vikissyt… ostin neuletakin. (Samalla totesin, että kissapaidat oliskin olleet liian kylmän tuntuista matskua – voitto!) Kaunis se on, mut siis puuvillaa ja paksu. Onneksi ympäri vuoden kelpaava, niin ei tuu paha mieli myöhemminkään. Gudrunin vaatteista ylipäätään ei tuu.

Ei tätä menoa vegaaniksi kylläkään

Eihän nuo villaiset alusvaatteet (Partioaitta, Outdoors) koskaan mene varmaan isoon aleen, koska niistä ostaa kaikenmaailman naparetkeilijät ympäri vuoden. Mutta on niissä nyt pieni alennus, joten kävin hakemassa toiset pitkälahkeiset housut ja pitkähihaisen paidan. Ehkä vähän kevyempi matsku, mutta jos nyt kevättä kohti uskaltaisi. Myös villaiset ohuet sukat tarjouksessa! Vink vink. Mua ihan itkettää, että tajusin villan vasta nyt. Ihan helvetin hyvä matsku ihoa vasten, ja lämmin. Puuvilla ei ole yhtään samalla lailla lämmin.

Kävin myös ekaa kertaa yli puoleen vuoteen hierojallani (nyt vasta voi olla huoleti mahallaan). Olihan jumit taas omaa luokkaansa, varsinkin kun oon ollut niin kovin laiska sekä venyttelyssä että muussa jumputuksessa. Jos viikonloppuna jotain jaksa-viitsinyt, niin ehkä, mut ei työpäivän jälkeen. Ei. – Mut se oli kiva, kun hierojan mies kävi hakemassa koiran. Luontui pientä läppää siinä, ja spontaanisti käkätellessä muistin taas, miten liian LIIAN vähän nauran nykyisin. Pitäis löytää paljon enemmän juttuja ja ihmisiä, jotka naurattaa!

Valoisat aamut

Heräilen siinä puoli kuuden, kuuden maissa. Ei vaan enää nukuta. Mutta se ei oo oikein! Siihen aikaan pitää vielä nukkua! Vaan kun ei. No, kissoja tietysti ilahduttaa ja hyvällä säkällä saattaa ehtiä töihinkin tavallista aikaisemmin. Toinen puoli on sitten hyytyminen sekä iltapäivällä että illalla. Olis kiva kuin ois elämä, mutta eipä sitä isommin, jos sippaa siinä kaheksan jälkeen.

Tänään aurinkopäivän kunniaksi sekä työhuonekaverilla että mulla kukkakuosia päällä. Joka paikassa palelee, vaikka edelleen villaiset alusvaatteet. Sisällä, ulkona, aina vois ottaa lisää päälle. Kotona mun uusi puhaltava irtopatteri on ihana! Annan sen pöristä puolisen tuntia iltaisin, jotta saan lämpöpilven ennen petiin painumista.

PS. kysyin tuolla syöpäryhmässä, paleleeko ketään muuta (syövän jälkeen). Heti pamahti yli kakskyt vastausta: kyllä palelee, aina ja paljon. OK. Selvisihän tääkin sitten.

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Lunta tupaan

Pääsin testaamaan uutta lämmintä takkia asiallisissa olosuhteissa: viimassa ja lumituiskussa. Kyllä käy! Alla oli vain pari paitaa tavallisen kolmen sijaan, ja silti oli lämmin mennen tullen. Huppu suojaa pään täydellisesti. Ainoa puute on, että oishan tuossa saattanut olla parit kiristyshihnat varmistamassa lämmöt, mutta ilmankin pärjäsin.

Sain varsinaisesti idean tähän uuden takin hankintaan siitä, kun kattelin Mintun talvilämpöisiä. Näyttivät nimittäin tosi paljon vakuuttavammilta kuin meikän. Ja hyvä niin, koska tarviin näköjään vähän motivaattoria ennen kuin mitään tapahtuu.

Josta puheenollen, taas taisi laiskamato hipsiä aivoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että lähden illalla tuohon yhden korttelin päähän stand-uppiin. Taitaa vaan taas jäädä lähtemättä kun oon päässyt kodin lämpöön…

Luin pikavauhdilla Risto Isomäen Haudattu uhka. Olisi monenlaista sanottavaa, mutta pitäisi muotoilla paremmin kuin mitä nyt ehdin/jaksan. Isomäkihän on luonnontieteilijä, ja sen kaunokirjalliset on kiinnostavia mutta paikoin ”hiukan” kömpelöitä. Kuitenkin Sarasvatin hiekkaa oli ainoa fiktio/romaani jonka otin mukaani muutossa, kun lähdettiin putkiremppaa pakoon. Niin että kyllä Isomäkiä kehtaa lukea, kunhan antaa anteeksi tekstiin huonosti piilotetut saarnat ja väittämät. Jotka on siis ihan järkeviä – nyökkäilin niska notkeana tätä Haudattua uhkaakin. Mutta kun saarnat ei oikeastaan kuuluisi näkyä niin selvästi kaunokirjallisessa… Dialogissa Isomäki on kehittynyt. Sarasvatin aikaan se oli vielä aika kauheaa, mutta tässä uusimmassa ei huono, lukuunottamatta saarnojen vaikutuksia, jotka jäykistää dialogiakin.

Vaan silti. Taidan olla lukenut kaikki Isomäet, ja meinaan lukea tulevatkin. Monasti sieltä poksuu hirveän hyvää asiaa, varsinkin romaanin ulkopuolelta, epilogeista. Järkevän ihmisen tekstiä siitä, mitä ainakaan ei kannattais jatkaa ja mitä olis järkevämpää tehdä. Isomäki selvästi pyrkii vaikuttamaan fiktiolla poliittisesti, mutta lukeeko näitä juttuja oikeat ihmiset?

Finaaliksi vielä siskosta. Sain siltä 4-sanaisen mailin (kehittyy siitä ekasta yksisanaisesta). On jollain tablettikurssilla, ja siellä näköjään opettelevat näitä juttuja. :-) Siskohan on mitä kirjoittavin ihminen oikeasti, ollut ikänsä. Milloinkahan saan siltä vihdoin jotain enemmän oikean pituista viestintää? :-D Näppiksellä kirjoittaminen sinänsä ei pitäisi olla uutta, koska hän kirjoittaa omaa kolumnipalstaa paikallislehteen. Mutta ehkä maili on vielä niin jännä, että mieli keskittyy tekniseen suorittamiseen?

Takkitäydennys

Eipä musta kunnon vegaania tulisikaan. Ostin nyt sitten oikeasti lämpimän talvitakin, koska alkaa nyppiä tää Hellsingin tuulitunneli-ominaisuus, kostea holotna mereltä ja pakkanen. Lisäksi ois tosi kiva olla pumppaamatta alle kaikkea mahdollista, olis vaan sisätiloissa näteissä sisävaatteissa. Ei aina sitä paksua neulosta päällimmäisenä. Toivottavasti tää nyt riittää vähintään kymmeneksi vuodeksi, oli meinaan alessakin melko tyyris. Tilille jäi alle viiskypää.

Itäkeskuksen Halonen se on semmoinen kauppa, että löydän sieltä aina tarvitsemani. Se on kummallista. Käyn siellä harvoin, ehkä pari kertaa tai kerran vuodessa, justiinsa näitä sesonkijuttuja täydentämässä. Viimeksi löysin sieltä kolmet valkoiset housut. Myös edellisen (huonomman ja ohuemman) toppatakin olen löytänyt Halosen alesta yli kymmenen vuotta sitten. Ja sitä edellisen villakangastakin… Heh. En kyllä kunnolla edes uskonut, että enää olisi jotain hyvää alessa, koska on kuitenkin jo helmikuu. Mutta näinpä vaan nappas.

Eli nyt ei sit osteta kameraa, ja seutulippuakin vain kuukausi kerrallaan.

Hamsterit ja pihtarit

Mua niin kiukuttaa pari ihmistyyppiä.

HAMSTERI Kaikki pitää saada, koska sitä voi vielä tarvita. Varsinkin jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotain, se on saatava vaikkei sille olisi käyttöä eikä paikkaa. Nää on tietysti silleen käteviä roskiksia, että ne ottaa vaikka rikkinäisen leivänpaahtimen, koska se on esine. Yksi asuntoja omistava hamsteri nähtiin justiinsa Hurstin leipäjonossa, köyhä parka saatana sekin. Hamsterien hyllyt ja kaapit on tietenkin täynnä kaikkea tarpeetonta, koska se niinku vissiin lisää turvallisuudentunnetta tms.

PIHTARI Hamsterin kehittynyt muoto. Ei anna mitään hyväntekeväisyyteen, ei eläimille, ei ihmisille, ei joulupatoihin, koska jokainen oma esine on niin vitun tarpeellinen, että ei vaan voi.

Mua harmittaa, että tunnen tällaisen pariskunnan. Harmittaa mm. sitä kautta, että ei he multa mitään pihtaa. Aina kun tarviin kyytiä tai jotain, järjestyy kyllä. Mutta se loputon kaikessa muussa pihtaaminen – kun sitä kattoo, niin kyllä vaan kuluttaa hermoja. ARGH! Ruokakaupan kuitit säästetään. Herra ja rouva tilaa Hesarin puoliksi. Tavaraa on KOLME talollista, mutta ei mitään Pelastusarmeijan joulupataan, ei vaan pysty.

Mitä näistä – ja muista vastaavista – nyt pitäis muka ajatella? Sekaisinhan nuo on.