Lei muutti uuteen kotiin

Lähdin pomon synttärijuhlan päivänä kotoa asianmukainen lahja repussa kohti duunipaikkaa. Mutta ulko-oven sulkeuduttua pyörsin vielä takaisin ja otin naulasta vaaleanpunaisen lein, jonka olin ostanut joskus pari vuotta sitten. Olihan se palvellut duunin jokaisena juhlapäivänä ja lisäksi olin ottanut sen syksyllä sairaalaan mukaan. Koska sairaalaympäristö vaan tar-vit-see pinkkiä leitä!

Niin siinä kävi, että lei kruunasi juhlan :-D Ripustin sen pomon kaulaan samalla kun ojensin lahjan, ja siinä lei roikkui sitten koko loppuajan! Hieno jatkokäyttö, mie sanon. En välttämättä itse olisi enää tehnyt sillä mitään, mutta nyt se löysi uuden elämän kaikkien aplodeeratessa!

Muutenkin juhla oli mitä mainioin. Hyviä mukavia ihmisiä paljon. Nyt löytyi sitten sekin skumppa, jota en pystynyt juomaan: Vuoden viiniksi 2014 valittu Lindauer. Oli meinaan niin megapahaa, että piti tarkistaa pullosta, oliko mennyt vanhaksi. Ei ollut. Ihan oli palkittu skumppa. Mutta eihän mikään käy kaikkien makuun. Turvallisesti sai bosse jättää loput Lindauerit säilöön meidän huoneeseen: ei taatusti aukee pullo.

Mikki merelle lähtenyt

Tuumasin tästä miekkarista ensin, että rajakkivajakkeja on vissiin paikalla kolme, kännissä*) ja yks niin tilhet, että kaverit joutuu raahaamaan sitä. No, rajakkeja oli sentään parikymmentä, poliisien ystävällisesti ympäröiminä. Isolla suulla meuhkattu ”puhdistus” ei näkynyt missään millään lailla, mutta niinhän nää näitten jutut aina menee. Kovasti on melua ja pahaa puhetta etukäteen, ja sitten kun katotaan, kuka oikeasti aikoo tehdä jotain, jotenkin homma vaan hajoaa. Ei synny. Aivopieruiset mämmikourat.

Poliiseja ei ollut ihan vähän. Ratsupoliisejakin kuusi, autoja en jaksanut edes laskea. Myös mellakkabussi ja muita oudomman näköisiä poliisiautoja. Tepastelin huudeilla kolmesta lähtien, koska samoilla nurkilla oli sporttikauppa (klenkkarit ja uudet salihanskat) ja neljältä tapaaminen elokuvan merkeissä. Ihan rauhallista pöpinää oli, kuten Hesarikin kertoo. Suomi ensin -ryhmän päässä oli kolmisenkymmentä ihmistä, turvapaikanhakijoiden päässä satoja. Välissä luistelijoita. (Jotenkin absurdi asetelma, nicht?)

Päivän leffana oli viittä tähteä joka paikassa tienannut Manchester by the Sea. Tuntui kestoaan lyhyemmältä, koska oli täyteläinen! Hemmetin hyvä rojekti, mutta ei silleen hollywoodilaisittain happy end. Vähän surullinen olo jäi, vaikka pienenpieni happy end oli havaittavissa. Päähenkilön elämä oli vaan niin hemmetin tiukasti ja pääsemättömästi surullisella vaihteella. Ei semmoisesta toivu.

Nyt ei ole vanhojen Hullujen päivien lippuja enää kuin yksi. Taaskaan en selvinnyt seuraaviin Hulluihin asti kymmenellä lipulla. Pitäisi jo uskoa!

Luettu: Simon Critchley: Bowie
Luen nyt: Lena Dunham: Sellainen tyttö

*) Uudempi informaatio kertoo, että niinpä olivatkin. Itse asiassa niin kännissä että muita rajakkejakin jo hävetti :-D

Hamsterit ja pihtarit

Mua niin kiukuttaa pari ihmistyyppiä.

HAMSTERI Kaikki pitää saada, koska sitä voi vielä tarvita. Varsinkin jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotain, se on saatava vaikkei sille olisi käyttöä eikä paikkaa. Nää on tietysti silleen käteviä roskiksia, että ne ottaa vaikka rikkinäisen leivänpaahtimen, koska se on esine. Yksi asuntoja omistava hamsteri nähtiin justiinsa Hurstin leipäjonossa, köyhä parka saatana sekin. Hamsterien hyllyt ja kaapit on tietenkin täynnä kaikkea tarpeetonta, koska se niinku vissiin lisää turvallisuudentunnetta tms.

PIHTARI Hamsterin kehittynyt muoto. Ei anna mitään hyväntekeväisyyteen, ei eläimille, ei ihmisille, ei joulupatoihin, koska jokainen oma esine on niin vitun tarpeellinen, että ei vaan voi.

Mua harmittaa, että tunnen tällaisen pariskunnan. Harmittaa mm. sitä kautta, että ei he multa mitään pihtaa. Aina kun tarviin kyytiä tai jotain, järjestyy kyllä. Mutta se loputon kaikessa muussa pihtaaminen – kun sitä kattoo, niin kyllä vaan kuluttaa hermoja. ARGH! Ruokakaupan kuitit säästetään. Herra ja rouva tilaa Hesarin puoliksi. Tavaraa on KOLME talollista, mutta ei mitään Pelastusarmeijan joulupataan, ei vaan pysty.

Mitä näistä – ja muista vastaavista – nyt pitäis muka ajatella? Sekaisinhan nuo on.

10+

Eilen tapahtui jotain ihan uutta. Lähdin vierailulle huitsinnevikseen sisarentyttäreni O:n, hänen miehensä J:n ja tenavien V-tyttö 12 vuotta ja U-poika 10 vuotta luokse. Heillä on itse suunniteltu ja rakennettu talo keskellä ei-mitään – ensin mennään lähijunalla puoli tuntia, sitten otetaan oma auto parkista ja ajetaan vielä 10 kilometriä kohti pimeyden ydintä. Mut kämppä on ookoo: siivessä täysimittainen studio ja tarkkaamo, koska vanhemmista kumpikin on muusikoita, ja sit se asuntohommeli siinä vieressä.

En ollut tavannut tenavia koskaan ennen, joten mun piti vähän suunnitella omaa osuuttani, millaisin eväin sinne menisin. Vain kerran voi tehdä ensivaikutelman, ja silleen! O oli kertonut lasten harrastuksista ja toiveista (joita on niin vähän että vanhempienkin on vaikea keksiä nuille joululahjoja). Ajattelin siis tarjota mieluummin elämystä kuin konvehtirasiaa – vaikka senkin vein, O:n toiveesta.

Kävin ekana kattelemassa lasten huoneissa, mitä he mahdollisesti halusivat mulle näyttää. Tyttö näytti piirustuksiaan ja mä näytin mukaani ottamaani Rotring-kynää, kokeiltiin. On meinaan hyvä piirustuskynä. Pyysin häntä keskustelemaan joulupukin kanssa asiasta, jos kiinnostaa. Nuin, ja tyttö oli voitettu. Pojan kanssa kierrettiin vähän pitempää kautta, koska ekana piti kattoo Joulukalenteri teeveestä. Olin aatellut alunperin, että oon oma itteni vaan, kyllä se siitä. Kun ei pennut kerta ole tuon ujompia. Näin se eteni.

Kun oltiin syöty, kerroin lisää itestäni, esim se missä olen töissä ja mitä siellä tehdään. Koska tämä liittyi suoraan siihen, mitä aion heille näyttää uutta elämästä. ”TÄMÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNNE! Tai sitten ei.” Aloitin näyttämällä tämän filmin ja sitten näytin, millaisia täysin surkeita 10-15 sek animaatioita olin tehnyt Samsungin kameran videolla rec/pause. Pari sekuntia kuvaa, pause, liikuta näyttelijää hiukan, sama uudelleen. Oli hyvä, että näihin kerääntyi kaikki virheet (epävakaa kamera, epävakaa fokus, liian nopea näyttelijä jne. tahallisesti tietenkin …köhköh krööhöhöhKÖHKÖH oho, yskä) koska seuraavaksi pääsin esittelemään ilmaisen softan, jolla voi tehdä oikeasti hyviä pieniä animaatioita ja joka toimii itse asiassa ihan samalla periaatteella kuin ed. animaatiokone, mutta on paljon uudempi: Lego Movie Maker.

Tenavat leijui aika hyvin jo tässä vaiheessa, mutta sitten kaivoin laukusta vielä muovailuvahapänikän ja spatulan. O oli sanonut, että nää on kasvaneet muovailuvahasta yli jo aikoja sitten, mutta koska mun työpaikallakaan ei olla kasvettu muovailuvahasta yli, niin päättelin että asennekysymys. Jo eilen oli helppo huomata että muovailuvaha on rok, ja tänään tuli heti aamusta puhelimeen lisää kuvia, myös miehen taidetta.

Lisäksi annoin tytölle kultaisen korostustussin, kun hän kerta piirtää.

Sit me pelattiin Dixittiä.

Oon niin helpottunut! Tää vierailu meni asteikolla 0-10 jonnekin viiteentoista! Nyt mulla on O:n ja vanhimman siskoni lisäksi kaksi läpimukavaa, vaikkakin pienikokoista sukulaista! Arvokasta. (Mies ei ollut kotona nyt, koska mussiikkihommoo, mutta olen mä hänetkin tavannut pari kertaa.)

Tiedättekö, ihan kuin ois pikkasen kasvanut juuria jalkoihin tai ehkä siiventynkää kantapäähän. On niin mukava olo tuosta kaikesta!

Joulukalenteri, ehkis maailman parhaat ideat

Tuli tossa mieleen, että kamuille voisi tehdä joulukalenterin, jossa joka luukusta pomppaisi esiin meikäläisen naama. Wheehee! Jäi vielä miettimättä, olisko aina sama naama (yltiökidutusta) vai satunnaisesti jokin muu versio (jännitys kohoaa) vai kaikki naamat eri. 24.12. olisi tietysti kokoliha seimessä hatarasti peiteltynä.

Kun istuin Miukun kaa mäystämässä tätä, tulikin mieleen vielä parempi idea. Toisin kuin edellisessä, tässä voisi olla edes hento myyntipotentiaali. Joka luukusta tulisi maailmankaikkeuden pahikset alkaen Hitler, Stalin, kaikki Pohjois-Korean ukot, Khomeini, Khamenei … tajusitte. Vitsi, hauskaa! Vaatii toki mustan huumorin tajua. 24.12. olisi kuvassa ehkä pääpahis, joka luonnollisesti olisi kristinuskon jumala koska täällä krist. leveleillä nyt ollaan. Pääpahis ei ole siis Lucifer, koska jumalanhan väitetään olevan kaikkivaltias eli menee yli Luskan. (EDIT! Henna huomasi: jätkät matkii http://yle.fi/uutiset/3-9326882)

Siitä päästiin etenemään ihan oikeasti kohti myyntikelpoista tavaraa. Meikähän hyppää useinkin tuolla stand-upeissa, joten on käsitystä siitä, miten paljon ukkoja ja rouvia on nykyisin niissä hommissa. Miksei ne tee joulukalenteria itsestään? Miks MEIDÄN pitää ajatella nää asiat?

Tätä joulukalenteri-ideaa vois käyttää ihan tapahtumamainonnassa. M sanoi, että kansikuva siitä tapahtumasta ja noin 24 tai jotain luukkuja, päättyy tapahtumapäivän ison luukun avaukseen. Vois toimia Helsinki Comedy Festivalissa, tai jossain muussa isommassa stand-up -tapahtumassa. Luukuista vois tulla orgastisia stand-upppareiden naamoja. Viimeisestä luukusta ei ole vielä havaintoa, mutta eiköhän siihen laittais jotain pääjehujen naamoi tai perseidejä.

Näin se vaan rupee virtaamaan kun istuu oikeassa seurassa :-D Tätä pitäis vaan saada lisää, niin pää tuntisi olevansa paremmin elossa!

– – – – – –

(Tää kaikki lähti siitä, että suunnittelin hetken antavani työhuonekaverille ihan normaalin näköisen joulukalenterin, mutta sujauttaisin 19.12. kohdalle oman naamani, koska silloin meen töihin hänen kans.)

Vihdoinkin ne kehuu :-D

Kävin taas työpaikalla, yhdessä kokouksessa + juttelemassa + lounastamassa. Kuulkaa, se on melko palkitsevaa, kun melkein jokainen tapaamani ihminen kehuu hyvännäköiseksi!

Okei, ymmärrän että se liittyy odotuksiin pitkän sairasloman ihmisen pärstästä ynnä habituksesta, joka voisi olla varmaan räjähtäneempikin kuin mun nykyinen. Mutta ohitan tään aspektin *piuuu!* ja kuulen vain ”Ootpa sä hyvännäköinen!”, sovitaanko näin? Kyllä sovitaan.

Nappas!

Meinaan kehua täs paria leffaa, mutta ekana tarttee sanoa toisesta kulttuurielämyksestä. Kävin TukkaJukalla lyhennyttämässä pehkoa – nyt kun hiuksia lähtee enemmän, niin on fiksumpaa pitää lyhyempi tukka – ja siinä pöydällä oli Fingerpori-kirja. Tartti kyllä hymyillä ihan hampailla kun tempaisin kulttuurit siinä muun touhun lomassa. Monasti hauskaa ollut parturissa ennenkin, mutta kyllähän tää keikka oli oma itsesä :-D

Eilen mulla oli lippu valmiina klo 18 alkavaan leffaan (Night Visions) mutta päivä näytti tyhjältä, niin vilkaisin Finnkinon tarjontaa. Apua, ainakin neljä leffaa jotka on pakko nähdä! Aloitin ihan vaan jostain ja menin iltapäivästä kattoo The Accountantin. IMDB tarjoilee 7,7/10 joten ei se nyt ihan kakka voi olla. Etenkään kun Ben Affleck. Eikä varsin kakka muutens ollutkaan! Toimintajännärin ja draaman välissä mennään, ja Affleckin hahmokin on jotain supersankarin ja tavallisemman sankarityypin väliltä, lukuunottamatta hahmon autismipiirteitä. Ne on taas ihan oma lukunsa tässä tarinassa.

On nykyaikaa, on takautumia ja mennään paria kolmea tarinaa rinnakkain. Ei tarvinnyt tuijotella kelloon. Kiinnostavaa sutinaa riitti joka minuutiksi. Affleckin lisäksi mieli tekisi mainita J.K.Simmons, mutta muuten castaus oli mulle aika yhdentekevä. Anna Kendrick, en edes tajua. Aina yhtä hömelö eikä osaisi näytellä oikealle eikä vasemmalle.

Lueskelin joitain arvosteluja jälkeenpäin. Kumman monet olivat sitä mieltä, että loppupuolen pahisten tappaminen vei hyvää leffaa alaspäin ja oli jotenkin muka liian suoraa. HAH, ETTE VAAN TAJUU! Tottakai pahikset pitää tappaa heti kun ne näkee, pam nappi otsaan! Ehkä mennäänkö kymmenissä- vai sadoissatuhansissa sellaisia leffakohtauksia, joissa osapuoli jää selittämään toiselle nyssää kuolet, koska siks, ja sit tietysti se toinen kerkee keksiä jonkin pelastuksen. Ei tässä. Suoraa toimintaa. Tykkäsin. Pam!

Ehdin syödä välissä, sitten toiseen teatteriin nostalgisissa toiveissa: Jyväskylän meininki: A Punk Documentary. Toimi! Voi Night Visions, mitä aarteita välillä tarjootkaan!

Tässä mentiin siis Jyväskylän punkkia ihan sieltä alusta saakka – kun olin itsekin vielä Jkl:ssä opiskelemassa ja myöhemmin Lutakossa vapaaehtoistyövoimana. Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut, koska enhän mä punkkareita silleen tuntenut. No, SE:n Yari. Mutta joka kerta kun mainittiin Ilokivi tai Lutakko, sydämessä helähti :-)) Paljon haastatteluja! Hyvän dokkarin oli tenavat tehneet. Eikä tarvinnut isoa koneistoa tai isoja rahoja, kyllä sitä voi tehdä, kun lähtee vaan tekemään hyvän porukan kanssa. Onnittelut!

Se oli mun ainoa Night Visions tänä vuonna. Paria muuta elokuvaa kyttäilin, mutta se oli se kova lumisadepäivä, raskas liikkua, en sitten viittinyt. Saahan nuo dvd:nä jos jäi vaivaamaan.