Sitä samaa

Ei nämä yöt ihan mahdottomia ole ilman lorttoakaan. Nyt on pari yötä mennyt silleen, että toki herään neljä, viisi kertaa, mutta nukahdan pian uudelleen. Ja Ilona, suloinen pikku Ilona on tullut tyynylleni nukkumaan muutamaksi tunniksi :-) Se tekee aina yöstä kuin yöstä paremman. Silkkisamettiturkki!

Tein tänäänkin kotona töitä. Remppamies Matti tuli myöhään iltapäivästä katsomaan tiskikaapin lengottavaa ovea elikkäs saranaa. Matti roks än rolls! Setä, toinen niistä (joka ei ole vielä Thaikuissa), kävi lounaalla täällä. Siis lounas mukanaan… olin ehtinyt ite syödä riisipuuroa just, en tarvinnut mitään. Myöhemmin tuli vielä yksi kamu, saikkulainen hänkin.

Illalla hetki teatteria. Vanhan kamun Raisan & co tuplamonologi Häiriö Teatteri Jurkassa. Jaksoin, kun olin levännyt pari tuntia ennen sitä! Keskittymiskyky on edelleen akvaariokalan luokkaa (paitsi jostain syystä duunijutut flowaa!). Jopa ainoa kirjaston kirja etenee tosi hitaasti. Häiriö oli vaikuttava ja tarpeeksi lyhyt. Kiitän!

Mainokset

Yyh

Taajaan ylistämäni merinovillaiset alusvaatteet tuotti nyt ekan huonomman yllärin.

Hankin niitä viime vuonna, kahdet pitkät kalsarit ja kaksi pitkähihaista paitaa. Nimenomaan oli se idea, että niitä ei tarvitse olla jatkuvasti pesemässä, kunhan käyttää tietty alffareita kalsarien alla. Että semmoisesta normimeiningistä villaiset puhdistuu taianomaisesti. Olen pessyt niitä sitten noin viimeistään kahden viikon käytön jälkeen, eikä kukaan ole valittanut mun haisevan kuolleelle kalalle.

Vaan eilen. Olin ottanut puhtaan villaisen paidan käyttöön, ja illalla jouduinkin haistelemaan hyvin pistävää hienhajua kainalosta. Minä? En edes haise tuolle! Pesujen kanssa ei voi ihan sikana pelleillä, koska ei villa kestä mitä vaan, se on se 30 tai 40 astetta ja villapesu plus mahd comfort. – Aaaa, comfort. Se voi tietysti olla jokin syy, koska sehän on ylimääräinen aine joka jää kuituihin. Mutta oli miten oli, toimin kuten kuka tahansa normaali 1800-luvun neito ja ompelin paidan kainaloihin suojalaput. (Kyllä, mulla on noin vaan nostaa suojalaput jostain laatikosta :-D)

– – –

Tänään teen etähommoo ja perjantaina, ehkä huomennakin. Tänään tosin tapaan työkaverin kahvilassa tuossa nurkalla ihan työasioissa. Ei ole ensimmäinen kerta edes. Hienoa, että moni osaa joustaa kun toinen on pipi.

– – – lisäys! – – –

Nyt löytyi taas parempi uneen viejä ja unessa pysyttäjä: 5mg melatoniinia ja 1 mg lorazepamia. Herään vain kaksi kertaa yössä, kun lortto on mukana! Muuten… en edes jaksa muistella, montako kertaa. Tai miten pitkän odotuksen takana uni piilee. Tosin aina ei seuraava päivä onnistu pirteänä. Toisinaan kyllä, mut aina ei. Vaikka ois nukkunut 9 tuntia. Nytkin silmissä tuntuu himertävän, mutta siitä voi syyttää myös koneella työskentelyy. On niin hyvä flow päällä ja paljon tekemistä! (Ehkäpä puolitan lorton tai melatoniinin? Onhan se idea sekin.)

Arkijyystöä

Sain valittua kolme leffaa Docpointista. Alkaa kuten arvasinkin: ehdin joko käydä töissä tai katsoa arki-iltana leffan, kumpikin nou tsääns. Työ vaan vie niin järkyn määrän aikaa päivästä. Sekä pakottaa nukkumaan mahdollisimman pitkät ja ehjät yöt. No, ne ehjät yöt taitaa nyt olla jo menneisyyttä, sillä edes tabuilla en muista nukkuneeni koko yötä vuosiin kuin kerran. Siitä ei oo pitkä aika, olisko ollut joskus viime syksynä. Tavallisempi malli on tämä tunnin parin valvominen aamuyöstä. Aluksi yritin väkisin nukkua. Luovutin, olen nyt viime aikoina laittanut valot ja lukenut kirjaa. Milloinka muulloinkaan tässä ehtis kirjoja lukea?

Ei tullut kunnon flunssaa taaskaan. Nuhanessujen kanssa kuljen ympäriinsä ja aivastelen toisinaan, säälittävä yritys. Kaikki hemmetin tropit ostettu.

Pitäis varata aika joltain psykopopparilta. Taidankin huomenna koittaa, jos pääsisi samaan HUSin psykososiaaliseen, jonne lähettivät mut ”tutustumaan” ensimmäisen syöpäkeikan aikana. Mua silloin kummastutti syöpäklinikan repliikki ”mee nyt kattoon, jos vaikka tarvitset myöhemmin”. Mitennii tarvitsen myöhemmin, mun syöpähän leikattiin jo? Haha, HAHAHA niinpä, voi viatonta.

Yöt (ja päivät)

Olikos se nyt torstai-ilta, kun kävin nukkumaan kasilta ja heräsin perjantaina kasilta? Kaksitoista tuntia. Silleen.

En uskalla enää työaikana yhtään riskeerata alle seittemän tunnin uniin. Mieluummin otan vaikka joka ilta nukahtamispillerin kuin mietin, saanko nukuttua tarpeeksi. Tai siis meillä voi nukkua työajallakin jos ei kerta kestä hereillä (salasohva), ja viime viikolla vedinkin kahdet tunnin päikkärit. Tein sitten pitempään illalla. Myös aamuöiset heräämiset syö toisinaan tunnin tai pari. Niille kun keksisi vielä jonkin takuu-nuijanukutuksen.

Pari yötä sitten vai oliko viime yönä löysin ihan hyvän yhdistelmän, 5 mg melatoniini ja puolikas (noin 3 mg) Zopinox.

On hetkiä ja tunteja jolloin en ole väsynyt. Niitä ei oo paljon. Huomaa varmaan bloggaustahdistakin.

Mutta valo kuulemma lisääntyy nyt nopeutuvasti! Jotain tekemistä tään pallon pyörimisen kanssa.

Olen huomannut, että alkoholi ei uppoo vaikka joku tarjoaisi. Ei vaan yhtään tee mieli mitään. Safkan kanssa on pikkuhiukkasen samaa fiilistä kuin silloin leikkauksesta toipuessa, eli ruokahaluttomuus hipsii kohti. ”Pitää” syödä. Näillä kiloilla ihan hyvä vaan, jos ei innostu liikaa ruuasta.

No niin, nyt olen ollut päiväunien jälkeen hereillä jo yli kaksi tuntia, on aika leikittää kissat ja mennä nukkumaan.

Yhdeksän tunnin yöunet toimisi

Viikon valopilkku: vanha leffa Tyttö ja helmikorvakoru (2003) – upea ja seksikäs Scarlett Johansson on ihan samanlainen töpselikärsä kuin mekin ilman upeaksi ja seksikkääksi meikkaamista. Tasa-arvon tuulahdus, puuh!

Muuta hirveän hyvää ei ole tässä viikossa auennut. Heti jos ei nuku yössä 9 tuntia, on olo raskas, hengästyn, jalat sanoo viuviu. Tänään oli onneksi vain yksi pakkokokous aamulla ja lopuksi aikaa pääsin tekemään duunit kotona. Kylmähän täällä on, mutta ainakin rauha meditoida esiin kaikki aivopoimuihin hautautuneet ”ois pitänyt jo monta päivää sitten”. Hitaasti käynnistyy vuoden 2018 kone, mutta kyllä se siitä ku potkitaan.

Suloinen musta kissani tuli taas viime yöksi viereeni. Osa huonosta nukkumisesta menee hänen piikkiin, sillä ei siinä uskalla kunnolla vaihdella asentoja tai mitään, kun typy on niin herkkä sinkoamaan. Mutta olisin kyllä voinut lääkitäkin paremmin. Kun huomasin, että melatoniini ei auta, olis vaan pitänyt napata pami perään. Muistanpa ensi yönä.

Hei mä tunnen nuo tyypit

Luin Marko Annalan Värityskirjan. En edes tiennyt, että me ollaan asuttu yhtäaikaa Lappeenrannassa! Kirjassa mainitaan koko ajan Annalan bändikaverita ja kavereita oikeilta nimiltä – puolet niistä hääräsi myös perustamassani teatterissa ja loput tunsin ulkonäöltä! Mutta enhän mä silloin sitä tiennyt. Vasta 1994 kun asuin Jyväskylässä ja radiohommissa pidin huota myös konserttien jollottamisesta, vasta silloin Slumgudgeon tuli tutuksi mulle. Kävin jopa keikalla Lutakossa ja P. antoi pyyhkeet huonosta valaisusta keikan jälkeen.

Nää ”hei mä tunnen nuo tyypit” on kyllä hauskimpia kirjoja! Hurmeen Volvo Amazonissa se ei tullut yllätyksenä, mutta Annalan opuksessa kyllä. Harmi vaan, sitten kun pää jää kelaamaan vanhoja, intensiivisempiä aikoja ja unijukka ei uskalla tulla häiritsemään hyviä keloja. Näin viikonloppuna nou hätä – joskaan en tästä taivu aamun leffaan enää – mutta työaikana aina ikävämpää.

Ja sen kyllä voin sanoo, että sekä Jyväskylän keikat että Lappeenranta OLI intensiivisiä aikoja. Jokaiseen noista sisältyy myös rahattomat nälkävuodet, jolloin figuuri oli niin silee vailla ylimääräisiä kiloja. Vaan kyllä huippasikin.

Viettoa

Ässät kävi eilen syömässä kakkua, ja unohdin ottaa kaikki kuvat! Iso mansikkakakku, ei kuvaa. Ihanat vieraat, ei kuvia.

Parit vieraat saattaisi tulla tänään. Kakku on hyvin elossa vielä. Mutta ei enää huomenna.

Rinsessan kanssa on ollut mukavaa. Eilen luettiin Hesaria yhdessä:

Tänä aamuna kisu tepasteli pöydällä pahaa aavistamatta, niin nappasin sen syliini. Rimpuili ensin, mutta ei pitkään. Pidin häntä sit sylissä vain minuutin, ettei sen hermot pala. Kerran ennen olen saanut tään syliin. Oli ensitapaamisella, se ei ymmärtänyt pitää varaansa. Sen jälkeen ei ole ollut toivoakaan. Mutta nyt taas, hihi! Saisinpa tuon kanssa asua, niin kuukaudessa kesyttäisin siitä ihan normaalin murmelin.

Nukuin viime yön tosi huonosti. En ollut eilen syönyt mitään järjellistä, vain kakkua ja kuplajuomaa ja kahvia, ja lisäksi oli tietysti kierrokset päällä, kun oli käynyt vieraita ja skumppaakin juotu. Tänään väistän kakun ja kaiken muunkin mahdollisen… kahvia en väistä. Pitäisi kasvaa aikuiseksi ja saada nää kilot pysymään jossain rajoissa, mut ei siinnä näköpiirissä moinen.

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Valoisat aamut

Heräilen siinä puoli kuuden, kuuden maissa. Ei vaan enää nukuta. Mutta se ei oo oikein! Siihen aikaan pitää vielä nukkua! Vaan kun ei. No, kissoja tietysti ilahduttaa ja hyvällä säkällä saattaa ehtiä töihinkin tavallista aikaisemmin. Toinen puoli on sitten hyytyminen sekä iltapäivällä että illalla. Olis kiva kuin ois elämä, mutta eipä sitä isommin, jos sippaa siinä kaheksan jälkeen.

Tänään aurinkopäivän kunniaksi sekä työhuonekaverilla että mulla kukkakuosia päällä. Joka paikassa palelee, vaikka edelleen villaiset alusvaatteet. Sisällä, ulkona, aina vois ottaa lisää päälle. Kotona mun uusi puhaltava irtopatteri on ihana! Annan sen pöristä puolisen tuntia iltaisin, jotta saan lämpöpilven ennen petiin painumista.

PS. kysyin tuolla syöpäryhmässä, paleleeko ketään muuta (syövän jälkeen). Heti pamahti yli kakskyt vastausta: kyllä palelee, aina ja paljon. OK. Selvisihän tääkin sitten.

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!