Hei mä tunnen nuo tyypit

Luin Marko Annalan Värityskirjan. En edes tiennyt, että me ollaan asuttu yhtäaikaa Lappeenrannassa! Kirjassa mainitaan koko ajan Annalan bändikaverita ja kavereita oikeilta nimiltä – puolet niistä hääräsi myös perustamassani teatterissa ja loput tunsin ulkonäöltä! Mutta enhän mä silloin sitä tiennyt. Vasta 1994 kun asuin Jyväskylässä ja radiohommissa pidin huota myös konserttien jollottamisesta, vasta silloin Slumgudgeon tuli tutuksi mulle. Kävin jopa keikalla Lutakossa ja P. antoi pyyhkeet huonosta valaisusta keikan jälkeen.

Nää ”hei mä tunnen nuo tyypit” on kyllä hauskimpia kirjoja! Hurmeen Volvo Amazonissa se ei tullut yllätyksenä, mutta Annalan opuksessa kyllä. Harmi vaan, sitten kun pää jää kelaamaan vanhoja, intensiivisempiä aikoja ja unijukka ei uskalla tulla häiritsemään hyviä keloja. Näin viikonloppuna nou hätä – joskaan en tästä taivu aamun leffaan enää – mutta työaikana aina ikävämpää.

Ja sen kyllä voin sanoo, että sekä Jyväskylän keikat että Lappeenranta OLI intensiivisiä aikoja. Jokaiseen noista sisältyy myös rahattomat nälkävuodet, jolloin figuuri oli niin silee vailla ylimääräisiä kiloja. Vaan kyllä huippasikin.

Mainokset

Viettoa

Ässät kävi eilen syömässä kakkua, ja unohdin ottaa kaikki kuvat! Iso mansikkakakku, ei kuvaa. Ihanat vieraat, ei kuvia.

Parit vieraat saattaisi tulla tänään. Kakku on hyvin elossa vielä. Mutta ei enää huomenna.

Rinsessan kanssa on ollut mukavaa. Eilen luettiin Hesaria yhdessä:

Tänä aamuna kisu tepasteli pöydällä pahaa aavistamatta, niin nappasin sen syliini. Rimpuili ensin, mutta ei pitkään. Pidin häntä sit sylissä vain minuutin, ettei sen hermot pala. Kerran ennen olen saanut tään syliin. Oli ensitapaamisella, se ei ymmärtänyt pitää varaansa. Sen jälkeen ei ole ollut toivoakaan. Mutta nyt taas, hihi! Saisinpa tuon kanssa asua, niin kuukaudessa kesyttäisin siitä ihan normaalin murmelin.

Nukuin viime yön tosi huonosti. En ollut eilen syönyt mitään järjellistä, vain kakkua ja kuplajuomaa ja kahvia, ja lisäksi oli tietysti kierrokset päällä, kun oli käynyt vieraita ja skumppaakin juotu. Tänään väistän kakun ja kaiken muunkin mahdollisen… kahvia en väistä. Pitäisi kasvaa aikuiseksi ja saada nää kilot pysymään jossain rajoissa, mut ei siinnä näköpiirissä moinen.

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Valoisat aamut

Heräilen siinä puoli kuuden, kuuden maissa. Ei vaan enää nukuta. Mutta se ei oo oikein! Siihen aikaan pitää vielä nukkua! Vaan kun ei. No, kissoja tietysti ilahduttaa ja hyvällä säkällä saattaa ehtiä töihinkin tavallista aikaisemmin. Toinen puoli on sitten hyytyminen sekä iltapäivällä että illalla. Olis kiva kuin ois elämä, mutta eipä sitä isommin, jos sippaa siinä kaheksan jälkeen.

Tänään aurinkopäivän kunniaksi sekä työhuonekaverilla että mulla kukkakuosia päällä. Joka paikassa palelee, vaikka edelleen villaiset alusvaatteet. Sisällä, ulkona, aina vois ottaa lisää päälle. Kotona mun uusi puhaltava irtopatteri on ihana! Annan sen pöristä puolisen tuntia iltaisin, jotta saan lämpöpilven ennen petiin painumista.

PS. kysyin tuolla syöpäryhmässä, paleleeko ketään muuta (syövän jälkeen). Heti pamahti yli kakskyt vastausta: kyllä palelee, aina ja paljon. OK. Selvisihän tääkin sitten.

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Mafiameininki ja hyvät unet

Olen viime aikoina katellut iltaisin Sopranosia. Ihmeellisesti se auttaa päivän hankalassa paikassa eli unijukkelin hommissa! Tavallisesti, kun luen petissä vaan, niin päähän jää pyörimään asioita tekstimuodossa (repliikkejä, kuvitteellisia keskusteluja, luentoja…) ja niin kauan kuin tekstiä pörrää, uni ei tule. Uni vie mukanaan vasta, kun päässä alkaa näkyä kuvia.

No, Sopranos lukemisen sijaan jättää päähän kuvia! Vualaa! Olen jo kolmena iltana nukahtanut yöunille yhtä helposti kuin tavallisesti vain päiväunille, eli pää tyynyyn ja se onkin melkein siinä. Sattumaa?

Jaksoja ei tietenkään riitä maan ääriin. Mafiameiningin loputtua voisi ehkä aloittaa taas Six Feet Underin, onhan siitä jo pari vuotta kun olen viimeksi katsonut. Sekin on iso paketti, kuvat ei lopu ihan heti.

Vuodenvaihde

Nyt kokeilen semmosta cocktailia, että yks Norgesic ja yks viisimillinen melatoniini. Pelkkä melatoniini kun ei riitä enää. Ei voi alkaa työaikaan sellaisia öitä, että herään kahdelta ja en sitten nuku enää ennen kuin joskus päikyt. Tai sitten meen suoraan siihen, että Zopinox viis kertaa viikossa.

Aivan, olen ”hiukan” huolissani näistä öistä.

Uudenvuodenaatto. Wanha kaveri tuli ilmoittelematta käymään! Olen tosi iloinen, ihmiset tekee sellaista ihan liian vähän nykyään. Kaikken kanssa pitää sopia kaksi kuukautta etukäteen. Muuta ihmeellistä ei ole luvassa tänään. Yritän vaan nukahtaa.

Olen lukemassa Telkänrannan kirjaa Millaista on olla eläin?. Asiallista, viihdyttävää, hirveän kiinnostavaa. Haluan suositella kaikille, vaikka oon lukenut vasta jotain 50 sivua :-)