Kai tästä taas nukkumaan

Viime yönä nukuin noin 11 tuntia. Aloitin kasilta, koska olin haukotellut koko päivän huolimatta siitä, että myöhäistin töihin lähtöä eli heräämistä parilla tunnilla. Tänään tuntuu sama saaga jatkuvan: haaaauuukottelen. Nyt pitää olla roti nukkumisessa (tarkoitan: tarpeeksi unta) koska tuo leffafestari alkaa, ja heti lauantaina on jo pari leffaa. Ja Rinsessan hoito.

Tänään oli pientä jännitysnäytelmää, kun vanha naishenkilö piti ilmaantua paikkaan x aikaan y, ja hän oli soittanut mulle tuntia aikaisemmin, varmistanut kaiken ja ollut ihan asiallinen. Kun ihmiset alkoivat kysellä hänen puuttumistaan, annoin mennä tunnin ennen kuin yritin soittelemalla saada selville, onko tapahtunut jokin onnettomuus tms. Poliisista ei ollut mitään apua. Nainen itse ei enää vastannut puhelimeen. Meni vielä puoli tuntia, soitin sitten talon respaan. Ei, hekään ei ole nähneet henkilöä.

Olin just samantien lähdössä ulos kävelemään ja miettimään, mitä seuraavaksi, kun respa soittikin! Madame oli saapunut, vähän hämääntyneen oloisena, mutta puhuu ja hengittää ja meni tekemään duunejaan. HUH. Kiitos ei liikoja draamoja nyt.

Pätee itseenikin. Mua hirvittää tuo tuleva remontti ihan heterona, ja olin jo vähällä sortua kohti ahdistusta. Sain kuitenkin itestäni kiinni, aurinkoiset tunnit myös auttoivat pysymään kuosissa. Syksy on NIIN KAMALAA aikaa. Kesä otetaan meiltä pois aina uudestaan ja uudestaan, ja tilalle annetaan se harmaa kylmä räkä. :-(((

Mainokset

Lauantaihin mahtui

Mistä edes aloittais? No, en ole koko kesänä ostellut juuri mitään kuin yhdet uudet lenkkarit ja vähän alusvaatteita. Eilen pato sitten purkautui. Menin Stokkalle ja huomasin -60% kylttejä kaikkialla. Tavoite oli ostaa Noomin (Noom, hei Mamma, ei Noomi :) neulemekko. Noomilla on hyvä kokoskaala eli tarpeeksi isoja löytyy. Säälittävästi siellä oli vain yksi hyvä väri, sammalenvihreä. Otin sitten sen ja yhden kivan paidan, joka aiheuttaa toisilla optisia huimauksia.

Tuoksuihin sitten. Siellä oli Elizabeth Ardenin uutuus EdP vain 32 euroa. P, siis eau de parfum, jykevämpi tavara ja noin halvalla. Ehkä pakko ottaa.

Sieltä ostamaan pieni setti leffalippuja, ja oho, taas meni viiskymppiä. Oho, tuossapa on kissoille kiva uusi hässäkkä, otetaan sekin kyytiin.

Leffa. Mielensäpahoittajan kakkososa. Mitä ihmettä?! Siellä oli isossa salissa varmaan parikyt ihmistä, vaikka leffa oli saanut varsin hyvät arvostelutkin! Tykkäsin kyllä, enkä tätä sano helposti kotimaisista elokuvista. Sai sekä nauraa ääneen että ihailla liikuttavia kohtauksia. Pääosien esittäjät aivan mainioita, eikä muitakaan voi moittia. Tää Satu Tuuli Karhu, ihme on jos ei siitä kuulla vielä suomalaisessa leffassa kyllästymiseen asti.

Illemmalla tuli M! Jes JES. Mentiin ulos syömään ja oikein lauantai-iltaa viettämään, notta jopa baariin lasilliselle. Tenho, juuri se jossa kävin viimeks keskiviikkona, saa pisteitä tainnuttavat määrät. Otin punkkua ja ehdin juoda puolet, kun tarjoilija tuli tuomaan toista lasillista. Hän oli maistanut siitä pullosta, josta kaatoi mulle, ja hänen mielestä se oli epäilyttävä. Siksi toi mulle toisesta pullosta koko lasin. Kyllä muuten on palvelu kohdillaan! Monessako baarissa olisi tuotu uusi, ja monessako annettu mummon juoda vaan etikkansa, kun näyttää maistuvan? Niinpä.

Baarista puheenollen, Antto Terrasin kirja baarimestariajoistaan luvun alla. Joskus aiemmin luin hänen muistelmansa Stokkan myymäläetsiväajoilta, ja hihityksen määrä oli huomattava. Hyvin vetää baarimestarinakin. Ja koomikkohan se on, kyllä se huumorin osaa.

Nukuttiin taas kuin pikkupossut pahnoilla. M aina kehuu meillä saamiaan hyviä ja pitkiä unia. Olen sitä mieltä, että jos talossa asuu vakkaristi kissoja, ilmapiiri muuttuu nukkumista suosivaksi helposti ja nopsaan. Heillä kun tuo nukkuminen on geeneissä, ja siletä se sitten sirottuu joka paikkaan missä kissa liikkuu :-) Mie taas nukun hyvin ihan sillä perustein, että M nukkuu täällä.

Neulomisesta innostuneet kissat

Tänään kävin katsomassa Fakiirin. Ei mitään erityistä. Olihan tuossa väriä ja yksi vauhdikas tanssikohtaus. Olisin voinut elää ilmankin, mutta viikonloppuun kun mahtuu kaksi leffaa, niin jotainhan sitä on katsottava. Kesällä ei ollut paljon mitään, nyt taas on tarjontaa. Ainakin Callas pitää katsoa vielä!

Vihdoin vähän viileämpää

Kyllä sitä joka päiväksi järjestyy edes jotain, vaikka ei aamulla olisi tietoa mistään. Toissailtana kävin Solmu-baarissa terdellä. Oli leppoisaa ilta-auringossa. Join kaksi alkoholitonta sidukkaa, nautin ja lähdin kotiin nukkumaan. Tuumasin, että tätä pitää harrastaa toistekin.

Eilen aloitin aamusta verikokeella Kampissa ja onneksi sain päähäni lähteä sieltä kirjastoon – eka kerta kevään jälkeen. Tänään nimittäin tuli SADE ♥ ja ukkostakin on luvassa, joten ihan kiva että mulla on seitsemän uutta kirjaa täällä. Mikä ajoitus!

Päivällä R kysyi, huvittaisiko ajaa asioille Vantaalle, ja tottakai mua huvittaa istua auton kyydissä. Eli tästäkin tuli ohjelmanumero vaikka en ollut suunnitellut. Elämä toimittaa.

Illalla menin Dönerin terdelle juomaan limsaa ja sieltä lähtiessä yhytin kaverini Raision, joka on mm. stand-up -koomikko. Olin miettinyt Brunolle lähtöä, ja koska Raisio oli menossa sinne, lähdin mukaan. Ilmaista stand-uppia terassilla. Jaksoin ekan tunnin ihan hyvin. Huomaan, että (todennäköisesti) pillerit leikkaa nauruhaluja, vaikka esiintyjä olisi kuinka hyvä. Tai ehkä olen vain hiukan kyllästynyt, stand-uppia on niin paljon nyt. No kuitenkin, lähdin ysiltä kotiin.

Ja siitäpä sitten… Petissä uskottelin itselleni, että haluankin nukkua lämpimässä (kotona 30,3 astetta), kylmässä en saisi untakaan. Jepjep, häiläsin unen ja valveen välillä kolmeen ja sitten käynnistin tuulettimen. Sain nukuttua pari tuntia, sitten jo paleli. Lakana päälle. Kissat tuli sanomaan että on aamu. Eikä ole, kello on puoli kuusi! Mutta tässä sitä istutaan postaamassa. Yö oli tosi repaleinen siis, mutta ONNEKSI satoi ja viileni hiukan.

Siis sateinen päivä aukeamassa. Kirjojen kimppuun! Ekan luin jo eilen.

Carmeeta

Kerrankin olen NIIIIIIN onnellinen herätessäni oman tylsään aamuuni. Yöllä nimittäin tunsin, että ahdistus alkoi hiipiä… sen tuntee esim. sydämen sykkeessä. Johtui unista. Jotka taas möyrivät alitajunnasta. Aamulla tulkitsin, että ahdistuksenpoikasta kuljetti selvästi uni, joka keskittyi annetun työn suorittamisen mahdottomuuteen ja huonoon, välinpitämättömään työnjohtoon.

Olin saanut noin vaan pääosan pikkuteatterin Carmenissa, mutta en sitten muuta. Kaikki piti haalia itse: vaatteet, kengät, meikit. Ei plaria, ei harjoituksia ja kaksitoista minuuttia aikaa. Kun mulla oli mennyt puoli tuntia, tajusin että olen auttamatta myöhässä. Löysin niiden johtajamuijien toimiston ja menin sinne huutamaan, että eihän ne edes tiedä miten teatteria pyöritetään, kun taas minä kyllä tiedän, olen sitä tehnyt.

Jotakuinkin tuossa vihdoin heräsin ja huomasin, että ahdistus ei ole sittenkään saanut jalansijaa unesta, mutta että äkkiä pitää ruveta kaikkeen normaaliin. Suunnattoman kiitollisena rupesinkin. Kerrankin ei ollut tylsää että aina samat kuviot aamulla, vaan turvallista ja oloa normalisoivaa. HUH.

Voisipa heräillä ihmisten aikaan

Olen viime päivinä nukkunut tosi hyvin. Harvoin nukahtamispillerillä, usein melatoniinilla, joskus jopa pamilla ja melatoniinilla. Viime yön vedin ilman mitään, ja taas nukuin hyvin. Olen ihmeissäni ja ilahtunut! Jopa kisu tuli viereen pariksi tunniksi, mitä se ei ole tehnyt viikkoihin (siis yöllä – päiväunilla kyllä).*)

Mutta aamut. Mä niin vihaan sitä että alan heräillä jo viimeistään kuudelta, koska kaikki action kuitenkin alkaa vasta seiskan jälkeen. Siis esim. lääkkeiden osalta. Mä en pysty siirtämään nukahtamisaikaa puoleenyöhön, mä meen petiin noin 21 ja yritän sinnitellä kirjan kanssa hereillä niin pitkään kuin mahdollista, mikä on max 22.30. Sitten uni vaan vie, ja tosiaan nukun tarpeeksi, jos vaikka 22-6. Vaan kun suivaannuttaa se turhan aikaisin herääminen.

Seiskan maissa jos heräisin, hyvin alkaisi. Ensin Ilonan lääkintä ja kissoille safkat. Oma piikki ja parit tabut. Oma aamiainen. Pesut, vaatteet, meikit. Ja vualaa, pirssi onkin odottamassa 8.30. Täydellinen aikataulu. Vaan ei.

Kurkkukin on taas kipeä. Byyh.

Mutta joo, ajatelkaa miten se muuttuu. Nuorena ei voisi kuvitella, että heräisi vapaaehtoisesti klo 6. Pikemminkin klo 11. Ja nyt tää aamuherääminen on sitten varsinainen kiusa.

*) toki sippaan johonkin aikaan päivästä, mutta jos päikkymahdollisuutta ei ole, niin meneehän se ohi

Että mitähän nyt taas?!

Muistatte ehkä, kun kerroin niistä kahdesta venäläisvierailusta, joissa ovi pamahti kiinni ennen trastuin leijailemista ehjäksi? No viime yö ehkä ei kuulu sarjaan, mutta pienellä mielikuvituksella…

Olin jo nukahtanut 22.30 kun ovikello soi. OVIKELLO. Keskellä yötä. En ensin edes tajunnut, mikä ääni se on! Sitten kun tajusin, en välittänyt. Kohta kello soi uudelleen. Hitsinpers! Koska olin hereillä, hipsin hitaasti ovea kohti ja mietin, kurkistaako ovisilmästä. Juuri kun ehdin kyttäilemään ovisilmään, näin hissinoven painuvan kiinni, valo sammui käytävästä ja hissi lähti alas. Kuulin alaoven käyvän. Eli oli kuka oli, kävi vain mun ovella.

Kyllä tästä vielä elokuva saadaan, kunhan homma etenee.

Lääkkeet…

En sitten jaksanut lähteä töihin-töihin. Heräsin aamulla rauhallisen kahdeksan tunnin (vain yksi keskeytys viideltä) jälkeen; olin ottanut Temestan heti töistä tultua ja illalla puolikkaan Zopinoxin, melatoniinin ja estrogeenin. Hyvin nukutti, aamu käynnistyi, tein kotona yhden isohkon www-päivityksen, hoidin postilaatikon – ja sammuin. Menin petiin melkein kolmeksi tunniksi. Naapuri harjoitteli puhallintaan, kissat juoksivat iloisina ympyrää, mua ei haitannut yhtään. Olin osin horteessa, osin ihan unia nähden. Työpuhelin kädessä, liikkumatta selällään.

(kuva liittyy aiheeseen vain hennosti)

Nyt onneksi kaupassa käytyä pää on selvinnyt. Töitä ei ihan hirmuisesti vyöry, koska työkaverit on kiinni prosesseissa, joten leikin hetken täällä blogeissa. Suljen ne prosessit huomisesta lähtien, joten huomenna pitää olla iskurityöläisenä taas ihan oikeasti.

Koen elämäni nyt aika tylsäksi. Tosin kun ei tapahdu mitään pahaa, sehän on hyvä vaan. Mua ei siepattu Välimerellä eikä pommitettu Syyriassa eikä myrkytetty Lontoossa. Että silleen varmaan ihan hyvää tylsyyttä, josta sadat tuhannet maksaisivat kovastikin.

Evö nevö

M:n on pakko muuttaa meille. Mä en ikinä muulloin nuku niin hyvin kuin silloin, kun hän on täällä! Viime yönä vedettiin komiasti yli kaiken: käytiin nukkuun yhdentoista maissa ja herättiin puoli kymmeneltä. PUOLI KYMMENELTÄ! Evö nevö NEVÖ. Oli kyllä kissojenkin mielestä ehkä hiukan kohtuutonta. Mutta musta ei ollenkaan. Olen ollut niin onnellinen ja rela koko päivän, kun on kerrankin saanut nukkua kunnolla. Huhtikuussa luvassa mahdollisesti KAKSI perättäistä yötä moista. Ou mai. Odotan!

Mä en tiedä kuin mun käy, kun muutetaan uuteen työtaloon. Nyt mulla on vielä salasohva, jossa voin vetää tarpeelliset lisäunet, mutta ei sinne uuteen viedä mitään ku käsveska. No mutta onneksi etätyöt samalla lisääntyy, siinähän se nukkuminenkin korjaantuu.

Tänään muita saavutuksia: hiustenlähtö innostui taas, joten sain TukkaJukalta salama-ajan, lyhensi lettiä entisestään. Vähemmän ehkä ärsyttää lyhyiden hiusten tippuminen kuin pitkien. JA varsinkin kissan suolistossa lyhyt ehkä tekee pienemmät tuhot kuin pitkä… Joo, onhan tässä imuroimista joutunut harjoittamaan.

Hrrrr

Sisäinen palelu on saavuttanut uudet sfäärit siinä kohtaa, kun hytisyttää niin ettei saa unta päikyillä. Voi hitsi. No, eilen selätin sen ongelman. Normit kamat vyötäröstä alaspäin eli pitkälahkeiset villakalsarit ja housut, villasukat. Yläosa teeppari, pitkähihainen villainen aluspaita, toinen paita kaksinkertaiseksi kudottua villaa, viitta joka lähti päästä saakka ja viltti. EI PALELLUT.

Kosto mäjähti heti. Illalla yöpetissä paleli niin ettei mitään mahiksia. Pääsin unensyrjään kiinnni vasta kun hain fleecen naulakosta.

Ja nää yöt, voi helvetti. Saatan valvoa aamuyöstä mitä tahansa puolestatoista tunnista neljään tuntiin. Hukkaanheitettyä aikaa joka vuorokausi. Nyt pitää vaan alkaa ymmärtää, että nappi huuleen heti kun herää yöllä. Valitettavasti lääkäri kirjoitti vain 10 kpl pameja, ne ei pitkään riitä. Ja jos edes voisi nukkua aamulla, mutta kun ei osaa. Viimeistään puoli kahdeksan silmä aukeaa. Hanurista. (Siis silmä ei aukea hanurista, vaan… äh.)

– – – –

Kävin eilen Noin viikon uutisten stand-upissa. Erikoinen tunne oli käydä poissa kotoa muualla kuin töissä tai elokuvissa! On vaan niin tullut jumittua taas. Katselin ihmisiä. Harva sinne tuli yksinään. Nautin esityksestä ihan kohtuullisia määriä, mutta hiukka viilsi juuri tuo mitä yllä kirjoitin: niinpä vaan yöheräämisistä ja liian aikaisin heräämisistä saa sketsin siitäkin! Buuh. Iikka Kivi on edelleen mahtava. Miten soljuvasti se pudottelee uskomattomia härskiyksiä :-D ja koko sali nauttii! Meikit ei sentään lähteneet tällä kertaa, kuten tuppasi käymään viimeks Helsinki comedy festivalin näytöksessä.

Mitäs muuta. No, eilinen eli perjantai meni pelastusarmeijalle eli mun on nyt alettava työ-töihin. Ison urakan DL on ensi perjantaina eikä tästä tuu pälisemällä lasta.

Sitä samaa

Ei nämä yöt ihan mahdottomia ole ilman lorttoakaan. Nyt on pari yötä mennyt silleen, että toki herään neljä, viisi kertaa, mutta nukahdan pian uudelleen. Ja Ilona, suloinen pikku Ilona on tullut tyynylleni nukkumaan muutamaksi tunniksi :-) Se tekee aina yöstä kuin yöstä paremman. Silkkisamettiturkki!

Tein tänäänkin kotona töitä. Remppamies Matti tuli myöhään iltapäivästä katsomaan tiskikaapin lengottavaa ovea elikkäs saranaa. Matti roks än rolls! Setä, toinen niistä (joka ei ole vielä Thaikuissa), kävi lounaalla täällä. Siis lounas mukanaan… olin ehtinyt ite syödä riisipuuroa just, en tarvinnut mitään. Myöhemmin tuli vielä yksi kamu, saikkulainen hänkin.

Illalla hetki teatteria. Vanhan kamun Raisan & co tuplamonologi Häiriö Teatteri Jurkassa. Jaksoin, kun olin levännyt pari tuntia ennen sitä! Keskittymiskyky on edelleen akvaariokalan luokkaa (paitsi jostain syystä duunijutut flowaa!). Jopa ainoa kirjaston kirja etenee tosi hitaasti. Häiriö oli vaikuttava ja tarpeeksi lyhyt. Kiitän!