Kun viestintä on vaan liian vaikeaa

Vallilan smarketin kylmälaitteet kosahti eilen. Tilanne edelleen sama. Ei eineksiä, salaatteja, juustoja, lihaa, kalaa, leikkeleitä jne. Maitoja ja juggeja ja munia saapi, voitaleipää, heduja. Kyllä niillä pärjää. MUTTA kauppa ei tiedota asiakkaille sen enempää Twitterissä kuin Facebookissakaan, että kannattaa tulla kaupoille vain rajoitetuin toivein! Ei. Jokaisen pitää marssia sinne itse toteamaan tilanne joka päivä erikseen. VIESTINTÄÄ, PERKELE!

Mainokset

…puupallo

Ok edelleen on ollut tosi paljon kivaa (mm. vieraita, Barbie-näyttely hyvässä seurassa, Vallilan siirtolapuutarha ja kamut, muurinpohjalettu Kauppatorilla). Mut tänään meni kaksi juttua ihan persiiseen ja jäi vituttamaan. 1) Hesyn kirpparin osoite löytyi hakemalla facebookista, Maunula. Otin taksin sinne ja takas, ja eihän se saatanan kirppari siellä enää ollut. Tavarat takas kotiin. 2) Toisessa hyvässä seurassa kohti Clarion-hotellin Sky Roomia. Katoin netistä: missään ei sanottu, että Sky aukeaa vasta 17. Haistakaa paska koko porukka jo, ja ne netti-infot ajantasalle!

Kun ei Clarionia, mentiin Hakaniemen halliin syömään. Roots. Ei maailman nopein ruokatoimitus, mutta maussa ei valituksen sijaa! Ja mukavahan sitä hallia oli muutenkin katsella, kun en ollut käynyt siellä kuin kerran aikaisemmin.

Nyt pitäis ruveta vähän hipelöimään asiallisia asioita kohti. On pari henk.koht. paperityötä niin hoitamatta, ja lisäksi pitäis varmaan ottaa tuo duuni-pc taas sormen alle, että osaisi naputella sitä uskottavasti ensi viikolla. Onneksi maanantaina jo viileempää ja mahdollisesti sadetta ja ukkostakin!

Töttöröö

Saavutin aamulla talon pökälekuninkuuden: neljä kertaa vessassa ennen kuin taksi tuli. Semmost se on, kun edellisenä päivänä vetää vain heduja ja marjoja. Lisäksi oli silleen kuvottava olo, että varasin muovipussin mukaan. Taksia ulkona odotellessa meinasin pökrätä (varjossa). Kun pääsin Kampin Huslabbiin, olo oli hetken varsin normaali. Nyt taas kun olen kotona, on vaan heikko olo. Joojoo, syön ja juon. Vaan silti ihan töttöröö.

Vielä viikko ihanaa lomaa

Kyllä tää saattaa silti olla paras loma ikinä. Ei voi kesäisempää toivoa! Ja joka päiväksi on järjestynyt jokin ”juttu”, vaikka pienikin. On tehty matkoja ja tavattu kavereita ja uitu. Vielä viikko jäljellä! Miten tästä nyt pystyy muka töihin suuntaamaan tai suhtautumaan? Siellähän pitää olla jotain vaatettakin päällä! Ei meillä kotona vaan.

Kotitalousihme

Imuroin sitten taas, kuten noin joka perjantai (loma-aikaan parikin kertaa viikossa). Meinasin myös vilkaista, joko pölypussi alkaa olla kuinka täysi. Aargh! Joo, ensinnäkin pussi oli täysi, lisäksi olin imuroinut toisen mokoman pölypatjaa siihen pussin ympärillä olevaan tyhjään tilaan. Vain suodatin pölyn ja moottorin välissä.

Eli en ollut vaihtanut pölypussia ties milloin… enkä todellakaan ymmärtänyt enkä ymmärrä, mistä meille moiset pölyt. HIRVEÄ määrä sellaista harmaata tanakkaa massaa. Sekaroskis täyttyi hetkessä.

No, puhdistelin sitten imuria ja suodatinta ja vaihdoin uuden pölypussin ja aloin imuroida. Avasin taas kannen homman valmistuttua. Jumaleissön, imurin putki ei ollut puhkaissut pussin suuta, eli siellä oli taas pussin ulkopuolella harmaa pölytyyny. Ja iso. Kertaimuroinnista moinen jööti! En meinannut uskoa silmiäni.

Imuri lie kuitenkin kunnossa, vaikka tyhmäilen.

Aivot sulaa.

Huima kokemus

Ei KOSKAAN, IKINÄ ole Uunisaaressa ollut niin lämmintä vettä kuin tänään. Epäröin sen sinilevän takia, mut päätin sitten että uin, kastelematta päätä. OMG miten lämmintä. Kuin olisi järvessä uinut! Oijoi. Voivoi!

Aloitin aikaisin, lähdin saareen jo kympiltä. Raikasta ja tyhjää. Kuin oma ranta. Pois lähdin kahdentoista jälkeen. Seuraava etappikin oli valmiina mielessä: Stokka. Pääni alkaa olla nyt taas silleen jengoillaan, että käyn kirjastossa, katon elokuvia JA mieli alkoi tehdä myös tuoksua. Mähän olen melko lailla tuoksuihminen, mutta nyt kun keväällä loppui viimeinen tuoksu ja se ahdistuspaska iski samoihin aikoihin, ei ole tehnyt mieli mitään. Vaan nyt!

Huono uutinen: Kiehl’s on lopettanut kaikki tuoksut paitsi myskin. YHYY SAATANA! Kaikki mielikuvat ja mielihalut uusiksi. No, ostin kumminkin myskiöljypuikon. Se ei riittänyt. Tepsuttelin vielä ostamaan Elizabeth Ardenin vihreän teen. Nämä yhdessä ei oo vars paha. Myskiöljy on ehkä hiukan liian maskuliininen, mutta jospa tuo viheriä tee sotkisi elämystä sopivasti.

Kotona on to-del-la kuuma. Mittari sanoo 30,3. Tuulettimet toki jonkin verran auttaa, mutta onhan tää tosi väsyttävää. Häivyn täältä taas kohta, käpäsen lääkärissä ja käyn sitten kattomassa Rinsessaa ellei R ole jo tullut kotiin.

Kaikki ei opi nopeesti

En tainnut tänne kirjoittaa siitä, kun oltiin ulkona (Kallio), mulla oli päässä huivi koska lyhyt tukka, päänahka, aurinko, ja siitä nousi sitten show. Känninen akka alkoi huutaa perkelettä ja muslimia, ja pyyteli sitten kovasti anteeksi kun huusin vastaan että mul on syöpä. Toivoin, että akka olisi ottanut opikseen, ettei käydä vieraille mitä vaan.

No, eikö mitä. Taannoin istuin ysin pysäkillä, katoksessa oli myös hipsteri puhelimineen ja katoksen ulkopuolelle tepsutteli todella hyvännäköinen maitokahvin värinen emäntä. Niin tää sama deekunarkki kulkee kadun toisella puolella keräämässä purkkeja, löytää pantittoman pullon ja laukaisee sen kiroten ja huoritellen tien yli suoraan kohti maitokahvia. Tajusin sen vasta kohta, sanoin vaan hipsterille pullon sälähtäessä, että toivottavasti tuli edes hyvä mieli.

Ei tullut hyvä mieli, akka suuntasi huutaen meitä kohti ja sitten kaartoi kaupalle päin. Tää vei sekunteja. Vasta sitten maitokahvi tuli huutamaan sille, että millä oikeudella toi heittää häntä lasipullolla, se olisi osunut ellei olisi väistänyt pylvään taakse, ja nyt osumaa tuli vain otsaan. Erittäin selvällä alkuperäisen suomalaisen aksentilla. Se vähän häiritsi narkkiämmää, kun kohde ei ollutkaan ulkkari; se alkoi taas tulla kohti ja rääkyi, mutta siinä me kaikki jo huudettiin sille, että mee pois, sua ei haluta tänne suuntaan, jatka kaupalle perkele. Kyllä sitä sai poliisilla uhata useampaan kertaan ennen kuin päästiin eroon.

Sama muija. Samat vaatteet, samat hiukset, sama naama, sama rakenne, sama seutu. Eikä oppinut mitään vieraiden asioihin puuttumisesta, mutta mikäs jos on kaksi toimivaa aivosolua, eihän niillä.

Keksitkö mulle tekemistä?

Tiätkö, kun pitäisi silittää puuvillaisia pesusta tulleita, mutta ei uskalla laittaa päälle silitysrautaa, koska se lisää lämpöä.

Huoh.

Tänään tiputukseen ja sen jälkeen en taas tiedä mitä. Jotain pitäis kexxii (lukemista on, jos ei muuta). Käyn ainakin Rinsessan äipän luona, koska huomenna ja ylihuomenna Rinsessa on mun hoidossa. R lähtee Savonlinnaan oopperaan.

Deittipalvelusta. Olen saanut noin kolmet ”kiitos mut ei kiinnosta”, enkä traumatisoitunut. Nyt mulla on taas yks hakemus vetämässä. 52-vuotias helsinkiläinen, ihan ok profiilitietojen perusteella (osaa kirjoittaakin), mutta ei ole vuoteen saanut palvelusta kumppania. Katotaan. Tiedän kyllä, että en oo mikään ensipalkinto, vanha akka ja terveyspaskaa. Mutta jostain syystä mun ystävät ja kaverit kumminkin tykkää musta, eli kyllä mussa jotain palkitsevaakin on.

Ryyd

Eilen lojuin enimmäkseen vaan petillä, koska oli niin kuuma ettei jaksanut silmää räpäyttää. Mietin yhdelle kaverille soittamista varmaan kuustoista kertaa (mökki siirtolapuutarhassa), mutta ryyd iski. Illalla tuli kaverilta viesti, että hän on miettinyt mulle soittamista, mutta ryyd iski, eikä he ole edes mökillä vaan kotona. Näin. Taas telepatian poikasta ilmassa. Ei oo meinaan niin läheinen kaveri, että joka vuosikaan soiteltais.

Illalla alkoi tehdä mieli muurinpohjalettua. Tiesin, missä tod.näk. löytyy: Alppimuisto-biletys Alppipuistossa. Jaksamis/viitsimisongelmaa taas taas täänkin päällä. Mutta lähdin! Viiden maissa vasta, mutta pääsinpä liikkeelle. Kävin ensin kaupasta hakee kolme alkoholitonta sidukkaa ja sitten ratikkaan.

Puisto oli ihan täynnä. Toki siihen aikaan, kun myös työläiset oli päässeet pois sorvilta. En tehnyt muuta kuin ostin sen letun, söin ja lähdin. Meininki siellä oli totaalisen hyvä, mutta silti lähdin (ehkä liikaa ihmisiä taas introvertin makuun).

Mulla on kisa itseni kanssa, kuinka paljon pystyn hoitamaan asioita ja silti matkustamaan yhdellä ratikkamaksulla. Sehän on tunnin voimassa. Eilen meni tosi täpärälle: maksu oli voimassa 18.53 asti ja iskin lipun koneelle 18.53. Kas, tämmöisetkin on tapahtumia, jos ei muuten tapahdu tarpeeksi :-D