Hirmuista tuhlausta

Muutto töissä. Ei saa viedä ”mitään” uuteen taloon eli ihan vain tärkeimmät työssä tarvittavat paperit ja koneet. Kaikki teippirullista alkaen pitäisi viskoa roskiin, mutta eihän me, kyllä me sellaiset otetaan vaikka kotiin mukaan. Ja jotainhan meillä pitää olla käsillä tänäkin aikana kun ei ole vakipaikkaa: työt jatkuu silti. Leimasimet mukaan!

Se tuhlauksen määrä on kammottavaa katseltavaa. Koko ajan lentää isoihin roskiksiin kaikkea, ja vaikka meillä on leveä ikkunalauta ja siinä lappu, että saa ottaa ilmaiseksi mappeja, kankaita, lokerikkoja, muovitaskuja, teknologiaa, muuta, niin lopulta perjantaina nekin siitä päätyy roskiin. Ja syy? Koska ostetaan uudet! Jumalauta mikä talo.

Tänään toin jo jotain tarvittavia kotiin. Huomenna on kokopv semma muualla, silloin ei voi edistää mitään muuta asiaa. Torstaina lääkäri ja sen jälkeen menen töihin ottaman viimeiset kamat ja katsomaan, että mun muuttolaatikoissa on kaikki tärkeät.

Tää on muuten naurettavaa, että jos toisessa päässä matkaa on jokin terveys/sairauslaitos, ei saa käyttää sossun vapaa-ajan kyytejä. On otettava Kela-taksi, jos meinaa taksia ylipäätään. Siinä taas on omavastuuta 300 e saakka, joten kyllähän tuolla saa ajella ennen kuin täyttyy. Mulla ei ole vielä lähelläkään. Huomenna kuitenkin aamulla pitää ottaa se, koska aika on varattuna Kalasataman terveyskeskuksesta. Ei voi luottaa bussiin siinä kohtaa, tai sitten pitäisi lähteä tosi aikaisin.

Säätöä, säätöä koko viikko. Toivottavasti saan leposaikkua ensi viikoksi, että voi tehdä duunia mutta ei ole pakko.

Mainokset

Viikonloppua, osa 2

Pitkä ajelu kesäautonsa tänne hakeneen vanhan ystävän kanssa. Käytiin rhodopuistossa, jota hän ei ollut nähnyt koskaan. Oli yllättynyt puiston koosta! Ja todellakaan ei oltu ainoita ihmisiä siellä, porukkaa oli kuin trad. pipoa. Sieltä jatkettiin lounaalle Munkkiniemen rantaan, mikä se iso kahvila sitten olikaan nimeltään (Naukulan Mamma tietää, käytiin kerran lounaalla siellä). Sieltä mentiin vielä Tarvaspäähän ja sitten kotiin päin. Oli tosi kiva pärtsäillä pirtsakalla volkkarilla tuntikausia!

Nyt kyllä vähän kuin väsyttäisi vaikka istuin vaan kyydissä.

Viikonloppua

Laitoin ruokaa sekä eilen että tänään. Olen todella ihmeissäni. Miten tää nyt tälleen? Eilen vaan tuli kahden pamin jälkeen niin hyvä olo, että menin kauppaan hakemaan vähän pilkottavia vihanneksia ja kuullotin niitä pannulla ja pari kananmunaa perään. Vähän eri vihanneksia eilisen ja tämänpäiväisen lätyssä. Kyllä on meikän ruuanlaitto käynyt niin harvinaiseksi, että vieläkin ihmettelen pää pyöreänä.

Elokuva. Tai ensinnäkin: elokuviin lähtö. Maksan koko ajan niistä invakyydeistä, mutta harmittaa sitten kun ei pääse lähtemään ja tulemaan siten kun ittee spontaanisti huvittaa. Ratikalla se onnistuu, mutta myös maksaa. No, tein silleen että menin ratikalla, hoidin pari asiaa koska lippuhan on tunnin voimassa, ja sitten elokuviin ja tilatulla taksilla takas kotiin. Puolet ja puolet.

Elokuva oli Lucky. Harry Dean Stantonin viimeinen veto, jota hän ei itse edes ehtinyt nähdä. Tätä katsoessa pitää sietää hitautta, rauhallisuutta ja vanhoja ukkoja. Ihan ok, mutta onneksi tarpeeksi lyhyt. Nykyään tunnutaan venyttävän pakolla siihen kahteen tuntiin ja enmmänkin, kai ”koska muutkin”. No, ei tarvii. Ihan mielelläni katson näitä puolitoistatuntisia.

Meidän piti lähteä tänään yhden toisen autoilevan ystävän kaa etsimään sitä rhodopuistoa, mutta hän ei saanut nukuttua yöllä, joten ei sitten tänään menty. Toivoakseni huomenna – ainakin suunnitelma on näin!

Olen itse asiassa koko ajan pienessä paniikissa siitä, mitä tekisin, kun mikään ei oikein hirveästi kiinnosta. Pää on silleen mennyt sijoiltaan, toivottavasti korjaantuu. Tässä on kuitenkin koko heinäkuu lomaa eikä mitään hajua, mitä hommailla. Siivotakaan ei voi koko aikaa…

Koti – hyviä ja huonoja uutisia

Talo menee siis julkisivuremppaan ensi elo-syyskuun vaihteesta heinäkuun 2019 loppuun. Hyvä uutinen: eri puolet peitetään erikseen, eli talo ei mene kokohuppuun ollenkaan. Jei! Toisaalta, kissat ja mie saadaan katsella ikkunasta syksyn ja talven saapumista, tammikuusta heinäkuuhun ollaan sitten verhon takana. En näe kevään tuloa enkä kesää ikkunasta. Ei jei. Pitää hakea lisää lääkitystä että kestää järjissään. Kevät on aina hirveän rankkaa töissä (osin sen takia kärsin nytkin henkisesti) ja sitten kun ei kotonakaan ole luonnonvaloa tai vehreyttä ikkunasta, niin jooei. Ja kissaparat.

Paljonkohan tää taas tekee vastikkeeseen? Huh apua. Toivottavasti jaksan edelleen käydä töissä, eihän tästä muuten mitään tule. Ymmärrän kyllä, että seinät on pakko uusia, tää talo pistää silmään kuin tauti kadun muiden, nättien naapuritalojen rinnalla.

Toistaiseksi kaikki ok

Koulutus ei ahdistanutkaan! Eikä parin tunnin opettelu sen jälkeen. Tuli ihan hyvä olo, kun sai vähän rutiinista kiinni. Sit sain kaverilta kyydin tänne omalle työpisteelle, ja voi – tuttu japanilainen äijä oli käynyt tuomassa mun pöydälle karkkia ja keksiä. Juuri kun en ollut paikalla! Tosin, jos oisin tiennyt että se tulee, en olis silti voinut olla pois koulutuksesta. Joten ehkä paree näin.

Mac-ihminen the moi saa varmaan tänään pc-läppärin duuniin. Toivottavasti saan pitää macin kotikoneena, koska etätyöthän meillä lisääntyy avokonttoriin jouduttaessa.

Paree

Nukuin viime yönä 10 tuntia. Heräsin ihan hyvässä olossa ja lähdin verikokeeseen Kalasatamaan. Tyhmä kun en ollut varannut aikaa, siellä sai odottaa melkein tunnin. Seuraavalle kerralle on aikavaraus!

Tämä päivä on niin toiselta planeetalta kuin eilinen. Hain vegepizzaa kulmalta, ja he tarjosi salaattia odotellessa. Jo siinä huomasin, että mulla on hyvän olon lisäksi myös ruokahalua! Jestas. Ruokahalua! Ei ole moista näkynyt tammikuun jälkeen, kun lääkitys alkoi.

Istun kotona tekemässä etäpäivää, mutta eihän tässä mitään ole enää kun ei kukaan vastaa maileihin eikä mun sinänsä tarvitse tehdä mitään kuin huomenna vasta. Huomenna on koulutus aamupäivällä aiheesta, joka varmasti taas ahdistaa mua, mutta minkäs tuolle voin. Tarviin sen softan osaamista syksyllä joten käytävä on.

Miten ihmistä voi nukuttaa jo puolenpäivän jälkeen, kun takana on pitkät yöunet? Pakko kai tästä on suunnata päikyille. Ilonaaaa…

Ensin liikaa, sitten liian vähän

Joo, niin siinä kävi että ensin oon raatanut perse verillä koko kevään, ja nyt ei oo töissä juuri mitään tekemistä. Ainakin ma ja ti on niin tyhjää (yksi kokous) että ei todellakaan tee hyvää mun mielenterveydelle. Keskiviikkona saadaan vähän koulutusta ja siitä sitten myös avautuu vähän tekemistä. Mutta tuskin riittävästi. Lisäksi saman asian esittelyssä viime viikolla alkoi ahdistaa. Hyvät merkit tulevaan?

MISTÄ TÄMÄ HUONO OLO NYT TULI?

Ympyrää pyöritty ja suoraa välillä

Ajeltiin taas Rinsessan äipän R:n kanssa. Kompassilaiturille ensin, muurinpohjalettu ja kahvia, ja siitä ilmaisella (13.6. saakka) lautalla Uunisaareen. Ihmettelin, miksi ekana ilmainen ja sitten vain 2 e vaikka menneinä kesinä on ollut jotain 3 tai ylikin. No, rafla tarvitsee vissiin enemmän asiakkaita tms. Harva putiikki hintojaan laskee, ylipäätään. Siksi ihmetytti.

Kaffetta kuskille. Melko siistit hassut pilvet, huom!

Käveltiin Unskassa. Oli siellä rantsussa ja kallioilla auringonottajia, vaikka mereen ei vielä liekään asiaa. Kesyt lokit pesivät ihan reittien varressa, kierrettiin pesät tietenkin. Valkoposkihanhia ei näkynyt vielä, mutta siellä niitä oli Kaivopuiston nurmikolla. Ehkä retkeilevät myöhemmin Unskaan.

Sieltä Lapinlahden Lähteelle, koska en ollut käynyt. Entinen mielisairaala, nykyinen kahvila ja näyttelytila, yms. Taiteilijoiden työtiloja vissiin kans. Vastapäisellä rannalla näkyi Hietsun uimaranta. Vedettiin jätskit.

Sitten alkoi melkoinen taival. Yritettiin kohti alppiruusupuistoa. Olin luullut, että R tietää reitin, joten en ottanut iPadia mukaan. Padi ois vienyt meidät suoraan sinne! Nyt kierreltiin toista tuntia niillä main, mutta ei ikinä päädytty tarpeeksi lähelle. Lopulta R luovutti, päästiin lähtemään kotiin. Muistan seuraavan kerran padin…

Tässä on nyt ollut semmosta tassuttelua ja nössöttelyä sen jälkeen, kun ei osaa oikein mihkään tarttua. Leffaan on liian myöhä lähtee, koska nukahdan sinne. Kävin sitten vaan tuossa pihalla vähän lukemassa ja kävelin siivouspäivän jämissä puistossa – jossa Sedät tuli mua vastaan! Eihän niiden pitäis olla viikonloppuna täällä. Mutta olivat menossa synttäreille, siksi. Ihana nähdä! Mutta entistä tyhjempi olo tietty sen jälkeen.

Olen pessyt pyykkiä. Olen syönyt. En ole käynyt kaupassa, koska hedelmiä ja leipää on hyvin.

Tavallaan tosi kiva, että R ehdotti että alettais enemmän liikkua yhdessä ympäriinsä. Kumpikin ollaan varmaan vähän yksinäisiä vaikka R:lla on lapsia ja lapsenlapsia ja harrastuksia häiriöksi asti. Mulla taas on netti ja kavereita ja ystäviä ja työ, mutta tylstyys ja yksinäisyys tosiaan vaivaa joskus enemmän, joskus onneksi vähemmän.

Allegorinen

Joo näin siinä kävi. Helmikuussa alkoi nuha, joka ei mennyt pois. Maaliskuussa tms. alkoi kurkussakin tuntua jotain, joten menin lääkärille. ”Allergia”, totesi hän, ei ollut kurkussa mitään. Sain allergiatabut ja nenäsumut. Niitä olen nyt vetänyt sitten kolmatta kuukautta, nuha edelleen seurana ja avattuja nenäliinapakkauksia joka nurkalla. Nenä ei sentään valu holtittomasti, vaan ihan silleen siististi voi niistää jättiräät vähintään aamuin illoin. Aina hiukan verta mukana, mitenkäs sitä muuten.

Mutta se ooppera jota vedän hammaspesun lopuksi aamuin illoin, kun kurkusta pitäisi saada irti saakelin sitkeä limaklöntti, ja ei vaan lähde. Välillä kaivan sitä nenäliinalla tai vessapaperilla kurkusta asti (eli mulla ei ole kovin herkkä oksennusrefleksi), koska ei irtoa. Sitten kun se viimeinenkin riesa sieltä on saatu ulos, niin on taas ihan selkeä olo. Mutta ne äänet.. mua niin säälittää naapuriparka yläkerrassa. Kuulostaa varmaan siltä kun joku yrittäisi tappaa jotain eläintä. Anteex naapuri, mutku ei voi mitään. Pakko saada klimpit pois.

Kuinkahan pitkään tätä on luvassa? Eniten vituttaa, että en ole ennen ollut allerginen. Mut nyt sitten kuukausitolkulla samaa.

Tämä puoli ylöspäin

Kaikenlaista. Eilen tietysti Harryn häät Naukulan sohvalla, hyvässä seurassa ml. kissat, hyvää ruokaa. Jotenkin en pystynyt itse häihin suhtautumaan kovin kiinnostuneesti entiseen verrattuna – no, mikäpä mua nykyisin kiinnostaisi oikeasti – mutta tää musta gospel-pappi veti kyllä hyvän shown.

Tänään on kotipuistossa päällekkäin normaali sunnuntaikirppari ja Kallio kukkii. Voin vakuuttaa, että porukkaa on ai-van sairaasti. Käytiin alakerran Rinsessan äiskän kanssa ensin ajelemassa ympäri Helsinkiä: Kulosaari, Hertsikka, Katajanokka, Kaivopuisto… vähän joka puolella. Sitten hain meille kasvispizzan puoliksi jonka jälkeen käytiin vilasemassa tuo puisto. Tavaran paljous siellä on todella ällistyttävä, ei vain ihmisten paljous.

Nyt on hyvä olo, ollut koko päivän. Alkaa varmaan duunikevään rasitukset purkautua, kun ensin oli pari päivää tosi paha olo. Tai mistä mä tiiän, en ole psykiatri. Mutta päiväunet on nukuttu ja taidan tästä lähteä uudelleen tuonne puistoon tai jonnekin ulos. Niin kovin kaunis sää!