Eikä siinä vielä kaikki

MUSHROOMS!

Mainokset

Ällöölällöö (ykävaroitus)

Mikäpä parempi tapa viettää tiistai-iltaa.

Olin huomannut pari päivää sitten, että mulla on selässä noin Euroopan kokoinen finni. Lääpin sitä tänään suihkussa niin että sain sen puhkeamaan, ja silittelin virtaavan veden alla siitä pois kaikkea sisältöä, mitä nyt sattui olemaan.

Laitoin yöpaidan päälle ja ihmettelin, kun selässä tuntuu jotain märkää. Eiku peilin eteen. No, vertahan sieltä, tai veren ja mädän sekoitusta, sillä haju oli kammottava. Se haju pitäisi säilöä jonnekin! Kaikki sen tietää ja kaikista se on ällö. Mätä.

Pystyin puhdistamaan kohtaa haavalapuilla, joihin olin ruiskuttanut Septidiniä. Lappu lapun perään, aina ja aina vaan tulee sitä saatanan mätää. EI LOPU. Mätänen sisältäpäin!

Huom. jos olisin kotitalossa, olisin saanut tähän apua ainakin viideltä ihmiseltä – kunnon puhdistuksen ja laastaroinnin! Nyt on pärjättävä mustalla topilla ja puhtaammalla yöpaidalla, kun en tunne talosta vielä ketään. Onneksi, ONNEKSI varasin jo päivällä tätä ja yhtä toista asiaa varten yleislääkäriajan huomiseksi! Sitten kun tarttee vaihtaa sidettä, mulla on ainakin to-pe-la tuttuja ihmisiä siihen. Huh.

Siinä absuirdeimmat. Että eiköhän taas unten maille tästä.

Eikun pahenee vaan – alkaa jo pelottaa

Ei oo todellista… sammuin taas eilisiltana ilman pillereitä kahdeksalta, vietettyäni suuren osan päivästä torkkuen petissä. Pois loikin petistä sen verran, että kävin kulman takana syömässä ja iltapäivällä elokuvissa (Green Book). Mutta huolestuttaa, nyt olen siis vetänyt kaksi ihan ylipitkää yötä ja lisääkin unta olisi mahtunut, sekä vietin lauantain melkein kokonaan petissä. Olen vaan NIIN VÄSYNYT. Mitä tästä tulee?! Viikon päästä pitäisi matkata päiväksi Keski-Suomeen ja kestää ihan oikeasti hereillä.

Toivottavasti tää väsy on vain jotain väliaikaista – haukottelen taas – koska ei näin uuvattina pysty juuri mihinkään. Ja ei vain väsymys, vaan fyysinen jaksaminen ylipäätään. Aamulla hoidan kissojen safkat ja olen läpeensä hiessä. Tiskaan, ja olen taas läpeensä hiessä. Menen suihkuun, tulen suihkusta ja olen taas läpeensä hiessä. Mitä vtt täällä tapahtuu??! Lääkityksessä ei ole muuta uutta kuin verenpainelääkettä nostettiin sen verran, että se ylipäätään alkaisi vaikuttaa. En tajua tällaista vetämättömyyttä. En jaksa olla edes kirjoista kiinnostunut paria sivua enempää.

Viime yönä näin unta, että olin lähtenyt päiväksi Ateenaan preppaamaan kreikan koetta varten, mutta tapasinkin siellä /mek:in, josta tuli Kreikan kulttuuriministeri. Kieli jäi yhtä hebrewksi kuin ennenkin. En muistanut edes olla-verbiä, enkä sitten päässyt ilmeisesti Ateenasta poiskaan.

Väsymystä pukkaa

Kyllä on huono kunto. En meinannut jaksaa millään imuroida näitä neliöitä. Joita on sentään suunnilleen vain saman verran kuin kotona. Mutta mun koti on selkeämpi, täällä on enemmän jaettu huoneiden tapaisiin.

Nukahdin taas eilen silkkaa väsymystä, ilman kemiallisia apuja. Saatoin nukkua kymmenenkin tuntia. Oli outoa herätä, koska ilkeän oloinen uni jäi mieleen:

Ihmiset, jotka sillä kertaa näytteli mun isää ja äitiä, olivat sanoneet, että me muutetaan Teneriffalle, pakkaa kaikki mitä tahdot mukaan. Mähän olin sitten pakannut ties kuinka monta laukkua, jotka oli ”lähetetty etukäteen”. Lähtöpäivä lähestyi ja mun ns. vanhemmat oli kadonneet. Isän etenkin olisin tahtonut heti takas, koska eihän mulla ollut lippuja tai mitään. Kotona oli suunnilleen lakanattomat patjat. Oli myös joitain esineitä, joista aloin epäillä, ollaanko me muka muuttamassa ilman niitä. Yhtäkkiä isä (tai siis ”isä”) tuli takaisin ja halasin sitä kovaa ja aloin puhua lähdöstä. Se nauroi, että me mitään olla muuttamassa, lähetettiin sun tavarat tuhottaviksi.

No, eihän se mansikalta maistunut. Ihmettelin herättyäni, miksi olin ollut niin vihainen ja epätoivoinen tavaroiden katoamisesta – nehän oli kuitenkin vain tavaroita. Ei mulla ole mitään oikeasti arvokasta hengettömissä tavaroissa. Ei niissä ole sielu kiinni, näin oikeassa elämässä.

Unet voi vaikuttaa kiusallisen pitkään. Isähahmon ilkeys oli uskomatonta. Mikään tässä aamussa ei ole ollut sillä tavalla ihanaa kuin muina aamuina täällä herätessä. Aamiainen oli mauton, edelleen väsyttää ja on ihan hiki imuroinnin jälkeen. Kunhan tänään vielä jaksan pestä misukoitten vessat, niin se on siinä. Leffaan ehkä, mutta ensin pitää kyllä nukkua lisää, ettei tarvi salissa nukkua. Eilenkin se toimi: päikyt kotona ja sitten katsomaan Aurora, silmät auki koko matkan.

Viimeistelyjä

Kävin säätämässä oman kodin lähes siihen kuntoon, että saavat täristää ja pöllyyttää. Kaikki taulut laitoin vessaan joogamatoilla pehmustettuna ja ovi kii, poimin pikkuesineet (huu, kolme kaikkiaan) kirjahyllystä, pussitin dvd:t ja vehkeet. Setä R tarjosi että lisäksi voidaan vetää pressu koko kirjahyllyn päälle, niin ei tarvi niitä kirjoja tuuletella sit. (Niissä on kyllä hyvä pölykerros jo nyt.) Ja mikä tärkeintä, muistin viedä roskat!

Melkein kerran viikossa tuntuu iskevän yö, jolloin vain aivastelen ja valutan nenästä kaikkee eikä edes nukuta. No, se oli taas viime yö. Sain nukuttua neljän maissa vasta, otin saikkupäivän. Yhtään liikaa ei ole omaa aikaa silti. Eli nyt taas ihan muiden hommien kimppuun…

Elävät kuvat luo eläviä kuvia ihmisen sisälle

Nyt tulee maksamatonta mainostusta. Ihan hirveesti mulla ei ole suosikkeja Areenassa, mutta jos pääset kii, kato ihmeessä tanskalaista sarjaa Petos (toinen tuotantokausi loppumassa) ja jenkkisarjaa Syntinen (toinen tuotantokausi alkamassa). Jää meinaten vähän nakertamaan päässä nämä kaksi. Syntisen ekan tuotantokauden toiseksiviimeinen jakso oli niin sakee, että mun sisällä kupli kysymysten ja vastausten ja arvostuksen ja yllättyneisyyden soppa vielä kolme päivää jälkeenpäin. Kaikkee ne perkele osaa kirjoittaa!

Viime aikoina on elokuvat, muistettavat varsinkin, jääneet vähemmälle. Viime viikonloppuna kävin katsomassa Second Actin, jossa oli älyttömän hyvät musat (vingerehdin penkissä), pari hauskaa kohtaa ja kauniita ihmisiä. Mut joo & daa. No, ensi viikonloppuna on mahdollista nähdä Green Book, josta odotan aika paljon. Todella muistettavat leffat lie kaikki jääneet jo viime vuoden puolelle.

Näin viikolla en edes pysty lähtemään leffaan, kun alan sammua jo ennen kahdeksaa. Eli n-y-t nyt.

Sohvapottaatti

Vähän tää pöytähommeli on luokkaa daa. Siis onhan täällä jopa kaksi pöydäksi laskettavaa tasoa, mutta kun ne menee ihan muuhun kuin duunikäyttöön (etäpäivät, you know). Ohessa kuva työpöydästäni ja samalla työhuoneestani.

Eikä siinä mitään, tykkään toki kun eihän mulla kotona edes ole sohvaa! Muutenkin tuntuu, että onnellisuus se vaan lisääntyy joka päivä: mun peti (140 cm) esimerkiksi on niin ihana että oikein säälittää aamulla nousta ja jättää se lämmin pesä. Toistaiseksi olen herännyt hymy naamassa joka aamu. Katotaan sitten uudestaan, kun työt alkaa maanantaina…

Tänään aion katsoa televisiota, HUUTOMERKKI! Kyllä! Jos olen hereillä vielä 21.35 niin Teemalta pukkaa juuri ne pari juttua, jotka jäi multa R&A:ssa katsomatta, koska kaikkea ei vaan voi vaikka mieli tekis. (Pelottaa jo, mitä sitten kun muutan takas kotiin ja siellä ei ookaan telkkaria – tuleeko iso vai pieni yhyy?)

Lomapäivä edelleen – shoppailemaan!

Ookoo, annoin periksi mummoudelle ja ostin perässä vedettävän ostoskärryn, vai mikä se on, se iso pussi. PINKKI monitoimi-ihme, menee kasaan noin ja näin ja toinen pyöräpari tulee käyttöön noin ja näin. En ole vielä kartoittanut kaikkia toimintoja, tai siis toki myyjä näytti, mutta en ole selannut käyttöohjetta. Vedin sen eka kertaa kotiin nyt Kallion kirjastolta. Lunta on sopivasti, ei ongelmia liikkumisessa (pyörienkään). Kolmen vuoden takuu.

Säilytysongelma iski heti kotona. En halua että se koskettaa seiniä, koska seinät ei oo mun. Nyt se nojaa ulko-oveen tuolla muutenkin pienessä eteisessä. Jaa, ehkä sen voisi tyrkätä vaatehuoneeseen, jos saan kissoilta luvan (se kun on kuulemma heidän huone nyt).

Kauhean hankalaa on tuo mummoudelle antautuminen. Yritän sanoa itselleni, että Ana, sä oot 58 ja tänä vuonna 59, sä OOT mummo. Varsinkin kun ynnätään kaikki terveysongelmat jne. Mummojen ongelmia: huonot jalat, syöpä ja silleen. Harvemmin nuorilla ihmisillä.

Nyt en jaksa järjestellä kotona enää yhtään. Tämä päivä on mennyt enemmänkin ostelun puolelle. Ehkä huomenissa ilkeän mennä taas tuohon lähikauppaan… jos siellä olis samat pojat töissä, niin voisi edes sanoa kiitokset viimeisestä. Saattoi unohtua eilen, kun hämäännyin niin paljon koko showsta.

On hirveän hyvä, että muuton jälkeen ei tarvinnut heti mennä töihin. Kissat tietenkin ekana, mutta omakin olo alkaa asettua vasta nyt. Ympäristö ei ole tuttu eikä vieras, olen kyllä kävellyt Kalliossa takavuosina paljonkin. Yks harmi tietysti, kun ei tunne talosta ketään. Kissanpiika pitää varmaan tarvittaessa pyytää omasta talosta (Rinsessan äiskä jo tarjoutui) tai jos joku kaveri sit kävis.

Eilen illalla kävin kulman takana venäläisbaarissa borssilla ja kaalipiirakalla. Oli asiallinen meno! Sinne toistekin.

Kyytipalvelu ei ollut hokannut, vaikka olin viestittänyt, että ei kannata sinne entiseen osoitteeseen mennä. Kokeilin kyytiä tänään, laitoin pyynnön tekstiviestillä kuten aina, osoite selvästi. Autoa ei kuulunut, joten soitin ja siellähän se oli mun kotiosoitteessa. Vittu kun aina tulee näitä katkoksia vaikka itse yrittää parhaansa. No, uusin nyt mailini sossulaan, ehkäpä se tästä. Ikävää jos duunikyydit menee väärään osoitteeseen. Eihän se näin vapaalla niin tarkkaa oo, mutta kuitenkin. Olisin saattanut olla menossa leffaan – sitten ois ollut tarkempaa!

Etenee

Kyllä oli tehokas muuttoporukka! Vähän yli tunti ja done.

Pakkaaminen oli aika kivaa, purkaminen hirveen raskasta. Eka versio kodista valmistui noin 9 tänä aamuna. Ite oon todella todella väsynyt, mutta hei, kissat on kotiutuneet täysin! Vielä täällä pyöritellään kamoja, kunhan jaksuja taas on.

Hitsin noloa: kävin tutustumassa lähimpään ruokakauppaan ja KAADUIN. No, lattialla oli vettä. Lensin persiilleni ja polvi meni tosi outoon asentoon, mutta siirsin sen vaan takas eikä siitä sen kummempaa tullut. Paitsi etten päässyt ylös… :-( Kaksi näpäkkää miesmyyjää nosti mut sitten kummaltakin puolelta kainaloista. Nää jalat on vaan niin paskat, että vaatii sitä tai tätä varpaiden kohdalle, että voin nousta alaspäin katsovan koiran kautta seisomaan. Ja talvikengät ei oo se juttu, joka tällaista edesauttaa.

No, tulipahan heille nyt ikimuistoinen tutustuminen uuteen asiakkaaseen.

BTW Muji tulee Kampin koko 4. kerrokseen loppuvuodesta. Eeek!

Matkaan käy

Vuokraemoni viestitti Tanskasta: ”Niin, paistinpannu sieltä puuttuu.” Ajattelin, että se heitti tsoukin, koska tietenkin otan osan keittiökamoja mukaan. Mutta lo&behold, kävin tarkistamassa eilen, mitä sinne oli huonekalujen ja telkkarin (!!) lisäksi jäänyt: se on niin lähellä AirB&B:tä kuin olla voi. Paistinpannu tosiaan puuttui. Mutta kaikki muu aina vuodevaatteita ja vessapaperia myöten kyllä on.

Astioita on ihan liikaakin, mutta rumia; kasaan ne pois ja otan muutaman oman tilalle. Onneksi säilytystilaa on paljon, vaikka hän oli jättänyt sinne omiaankin. Keräsin kämpästä kaikki tekstiilit pois, koska joku ei tykkää kissankarvoista (miten voi olla sellainen ihminen olemassa?). Tutkin pistorasioitten paikat – liian vähän, hirvee määrä jatkojohtoja lähtee mukaan.

Kylppäri – ihan kuin kukaan ei olisi koskaan käynyt siellä. Kaikki hohtaa uutuuttaan putkirempan jäljiltä. En ikinä pysty luovuttamaan sitä samassa kunnossa takaisin, se on ihan tahraton. Samoin koko putiikin lattia: virheetön. Millainenkahan se on kissojen rallien jälkeen (kyllä, otan mattoja).

Vein myös muuttoporukoille karkkia ja juomaa pöydälle. En siellä pitkään viipynyt, mutta ihan uupuneena tulin kotiin. Taisin jo toisen kerran tämän vuoden puolella nukahtaa ilman kemikaaleja zzz. Tänään siirretään tavaroita, ehkä jopa kaikki menee.