Jotain onnellisuudesta

Matkin Rukia, sillä just nyt saattaa olla hyvä aika listata onnellisuuttani lisääviä asioita. Viime ajat on olleet vähän synkkiä. (”Vähän”, hahaha.)

1) Omat kissat
2) Kissoilla käyvät vieraat, auttavaiset ja rakkaat.
3) Muut vieraat ja nettiystävät, auttavaiset ja rakkaat.
4) Työterveydenhuolto, että se on olemassa ja lääkärit kommunikoi
5) Työ. Viimekädessä tämä pitää pollan kasassa ja jalat maassa, kunhan muu sälä ympärillä ei ole ihan persiestä.
6) Ne duunitaksit (sossu), kunhan virallinen päätös tulee.
7) Vihdoin selvä ohje Kela-taksien käytöstä, eli 25 euroa pienempiä kuitteja voi kerätä 300 e saakka ja sitten alkaa ilmaiset kyydit.
8) Kotona kaikki ehjää, vanhatkaan koneet ei ole räjähtäneet.
9) Hyvät naapurit, auttavaiset.

Mainokset

Kaikkea, vähän pelottaakin

Pahoittelut, että kirjoitan nyt vain lyhyesti. M kävi ja mentiin yhdessä katsomaan Dario Fon pienoisnäytelmiä Teatteri Jurkkaan Erkki Saarelan esittäminä. Tää on mulle vanhaa fanitusta. Fo oli sitäpaitsi sanonut, että hänen ittensä jälkeen Saarela on paras esittämään näitä. Ja M:n vierailut yöpymisineen on parasta mielialan hoitoa.

Muisteltiin myös suuria hetkiä suuriin persooniin liittyen. M:lle se oli Philip Glassin konsertti täällä marraskuussa. Mulle iso hetki oli Dario Fo itse Lillanissa kesäkuussa 1998.

Lauantaina kävin katsomassa Grace Jones -leffan, liittyy Seasons-festivaliin. Ihan ok, mut liian pitkä ja olisin voinut elää ilmankin. Ekan kerran ikinä kävin vessassa elokuvan aikana! (Kakka, jos ketä kiinnostaa.)

Tässä on nyt ollut vähän pelleilyä noitten mielialapillereitten kanssa – muutama päivä vasta – mutta mun on pakko jättää ne pois, koska en vaan kestä hereillä. Triptyl. Joku asiantuntija saa löytää väsyttämättömät, tai sitten vaan joudun olemaan ilman. Mulla on niin paljon kaikkea terveyspaskaa menossa, että en edes kehtaa puhua julkisesti. Tulevaisuus pelottaa.

Saa edelleen laittaa rohkaisevia kommentteja vaikka ei tunnettaiskaan!

Sain kyytejä!

Sain sossusta taksikyydit töihin ja jotain vapaa-ajallekin. Seutulipun hinta, lasku tulee kerran kuussa. Paska kun ehdin jo ostaa seutua kortille huhti-touko, mutta tuleepa tuota käytettyä sitten ratikassa ja paikallisbusseissa. Sen verran pääsen kävelemään kyllä… useimmiten.

Pientä veritulppaa

Löytyi sattumoisin pieni keuhkoveritulppa. Syöpäklinikan väki huomasi, TT-kuvat otetiin viikko sitten. Selittää osan väsymyksestä ja hengenahista helposti! Mutta silti syytän myös muita lääkityksiä. Väsyttää nekin.

Mut hei, kyllä tämä jotenkin helpotti. Varsinkin kun lääkkeetkin on moiseen.

Kamera ei pura kuvia koneelle!

Mulla on vanha kamera (käytettynä ostettu 10 vuotta sitten), digi, Canon Powershot G6. Kai siinä on jokin muistikortti tms, en ole tutkinut. Nyt siellä olisi muutamia kuvia, mutta se ei enää osaa purkaa niitä koneelle piuhan kautta. Teki kerran aiemminkin tämän, mutta sitten antoi armoa ja purki. Nyt ei tuntuisi näin käyvän. Ei ole mitään bluutuuttia tms. Mitä teen?

Näen tilastoista, että täällä käy 40-50 ihmistä. Osaisikohan joku auttaa? Jos lupaan etten enää käytä tätä kameraa?

Tekemistä saisi nyt riittää ettei pää halkee

Tilanne töissä on se, että ollaan muuttamassa uuteen taloon, joka ei ole valmis. Tilavaraukset sinne pitää kuitenkin tehdä nyt. Varaussysteemissä on hatarat tiedot siitä, mitä kussakin huoneessa on, kun taas tilojen käyttäjät ovat jättäneet meille (varaajille) yhtä hatarat mutta toisenlaiset tiedot siitä, mitä he tarvitsee. Lisäohje meille oli, että varataan kevät 2019 ensin, koska because.

No, nyt pääsiäisen aluksi ajattelin helpottaa yleistä ahdistustani alkamalla hommiin, eli tein niitä kevään varauksia. Sinne oli jo moni ehtinyt ennen mua, eli joudutaan sovittelemaan kovasti. Kun olin käynyt kevään läpi, ajattelin olla tosi ovela ja teen ensi syksyn varaukset samantien.

Sainkin aika hyvin tehtyä tilavalloituksia, mutta en suinkaan kaikkia. Joku kollegoista on yhtä pervo kuin miekin ja tekee näköjään syksyä myös! Pääsiäisenä. Mutta mä kyllä ehdin tosi hyvin edelle, itseasiassa.

Äsken kävi yks ystävä mulle kaupassa ja siskontyttö soitti. On sellaisia pieniä säikeitä, jotka helpottaa ahia. Mutta jotain tässä pitää keksiä pääsiäisen yli, ei nyt vaikuta kovin hyvältä tää mielentila. Töitä kun riittäis niin niitähän sitä tekis.

PS. Arvostaisin kovasti kommentteja, mitä vaan. Näettehän, että olen tosi yksinäinen nyt ja ahistaa.

Kai se tästä, aurinko paistaa kuitenkin

Parempi. Tärkeää on olla kontakteissa ihmisiin. Illalla 19-21 taitaa olla hankalimmat tunnit.

Eilen oli hyvää istuntoa Sedän kanssa. Lohduttavaa. Jopa Ilona tuli ekaa kertaa 4 vuoteen esille tämän henkilön läsnäollen. Ylläri jos mikä!

Olin aiemmin päivällä käynyt katsomassa Kodoa Savoy-teatterissa. Kuvia on, mutta Flickr ei anna ladata. Nyt antoi.

Tänään taas oli mun työsynttärikakkukestit (20 vuotta mun sama tiski), Flickr ei anna ladata.

Ilona painii Sedän kenkien kanssa
Arvotaan yks Kodo-kuva

c20180326_111413
Työsynttäriä

Olen ulalla ja väsynyt

Voi tätä mun elämää :-( Eilenkin niin väsy päivä että vaikee uskoa todeksi. Onneksi sain nukkua päivällä tarpeeksi enkä mennyt töihin ollenkaan. Illan Kekkoseen oli ostettu liput jo aikoja sitten, joten sitä ei pystynyt missaamaan – eikä halunnut.

Miukulle kiitos viimosesta Donald-kuvasta :)

Tänään sitten menin töihin. Kävelin niitä perkeleen matkoja näillä paskajaloilla. En enää pitkään jaksa tätä. Töissä sain tehtyä kaiken mikä oli pakko, mutta olin ihan ulalla enimmän aikaa. Tammikuussa aloittanut työkaveri sai neuvoa mua koko ajan. Mä en tiedä mikä tää on. Ehkä viikonlopun jälkeen parempi?

Lääkkeet…

En sitten jaksanut lähteä töihin-töihin. Heräsin aamulla rauhallisen kahdeksan tunnin (vain yksi keskeytys viideltä) jälkeen; olin ottanut Temestan heti töistä tultua ja illalla puolikkaan Zopinoxin, melatoniinin ja estrogeenin. Hyvin nukutti, aamu käynnistyi, tein kotona yhden isohkon www-päivityksen, hoidin postilaatikon – ja sammuin. Menin petiin melkein kolmeksi tunniksi. Naapuri harjoitteli puhallintaan, kissat juoksivat iloisina ympyrää, mua ei haitannut yhtään. Olin osin horteessa, osin ihan unia nähden. Työpuhelin kädessä, liikkumatta selällään.

(kuva liittyy aiheeseen vain hennosti)

Nyt onneksi kaupassa käytyä pää on selvinnyt. Töitä ei ihan hirmuisesti vyöry, koska työkaverit on kiinni prosesseissa, joten leikin hetken täällä blogeissa. Suljen ne prosessit huomisesta lähtien, joten huomenna pitää olla iskurityöläisenä taas ihan oikeasti.

Koen elämäni nyt aika tylsäksi. Tosin kun ei tapahdu mitään pahaa, sehän on hyvä vaan. Mua ei siepattu Välimerellä eikä pommitettu Syyriassa eikä myrkytetty Lontoossa. Että silleen varmaan ihan hyvää tylsyyttä, josta sadat tuhannet maksaisivat kovastikin.

Kuinka se vaihtelee

Eilen hieno kissaretkipäivä ystävien kanssa. Aurinko paistoi ja kissoista ei ollut pulaa. Tänään taas heräsin kotona, hiukan semmoisessa onnellisuuden puutteessa, joka ei nyt ahistukseksi asti kierry mitenkään. Mutta onhan tää taas same old plain old eilisen jälkeen. Ja M:n vierailun jälkeen.

Saldona kuitenkin kaksi ihan hyvää elokuvaa. Aamulla kävin katsomassa Greta Gerwigin ohjaaman komedian Lady Bird, tullut enskaan vastikään. Greta Gerwigin uraa on ollut hauska seurata: nuori ihminen, mut käsikirjoittaja, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja – ja tekee persoonallisia töitä eikä mitään kolmetoista tusinassa. Ehdottomasti voipi mennä katsomaan tuon ja selvitä hyvällä mielellä ulos.

Toinen mainio leffa mulle tulikin kirjastosta, Jim Jarmuschin Paterson. Tässäkin tekijän käsiala täysin tunnistettava. Hiljaista, verkkaista mutta alati kiinnostavaa. Suosittelen jes kyllä. Rakkaudellista menoa, hienosäätöinen söpö pariskunta ja heidän viikkonsa. Adam Driver.

Noin, Jo pelkästään se, että on nähnyt nuo kaksi leffaa samana päivänä, pitäisi pitää deppaa poissa. Kaikki on valitettavasti suhteellista.