Väsypallo

Väsynyt

Eipä kestänyt pallo terhakkaana edes kahta viikkoa. Vrt takavuosien Hello Kitty, jolla paineltiin sentään varsin juhannukseen saakka!

Raikas talvisää

Todella komeaa lumisadetta. Noin kun olis putoillut jouluaattona, niin oispa ollut fiilis toinen. Kumma, että ei toimi toisinpäin – nyt ei saa joulufiilistä esiin vaikka kuin. Lisäksi: tiesin tuon sateen aamulla. Silti unohdin ottaa sontsan. Dämmit.

Niin elikkäs töihin palattu pikkuloman jälkeen. Taas kerran huomasin, että ei näille voi jättää pienintäkään – EI PIENINTÄKÄÄN! – tehtävää, jonka tavallisesti teen ite (tästä poikkeus työhuonekaverini, joka on täydellinen), koska vaikka sovitaan, mitään ei ole tapahtunut kun tulen takaisin. Näiltä niinku tippuu käsistä, ei voi suorittaa kun ei oo Ana. VITTU. Aikuiset ihmiset, joille on neuvottu, näytetty ja vannotettu, lisäksi muistutettu vielä lomalta.

Otsaa kutittaa, sieltä on varmaan jokin elin kasvamassa.

Ei huonoin naapuri

Nyt on hyvä meininki! Sain naapurilta yhden avatun ja yhden avaamattoman Beefeaterin sekä avaamattoman Churchill-ginin. Tosin kymmenisen vuotta vanhoja. Maistoin avattua Befua ja mielestäni ihan ok. Kirjoitin sitten vielä Alkoon ja tarkistin (vaikka tiesin, mut piti silti), että voihan noita edelleen käyttää. Sain nopsaan vastauksen, että saattaa kymmenessä vuodessa hiukan haihtua makua ja alkoholipitoisuutta, mutta että käyttää voi, ei ne miksikään mee tuollaiset väkevät.

Joten nyt voinkin viedä meidän lettukesteille Churchillin, eikä tarvii lähtee Napueta ostamaan!

Valivalikahvi

Turhaan mä tänne valitan, kun ei tässä voi kukaan auttaa. Mut omapa on blogini.

Olen juonut kahvia lapsesta saakka. Joskus yli/alle nelikymppisenä kypsyin koko hommaan, kahvi ei enää vaan maistunut. Sitten tuli tummemmat paahdot, ja kaverin luona kahvitellessa hokasin pressopannun edut. Maku! Suodatinkahvi jäi siis pois kotivalikoimasta. Join taas kahvia, koska pressokahvi ei ollutkaan tylsää.

Nyt olen taas vähän niinkus jumissa. Tavallisen kaupan tummat tekee mahan kipeäksi (vaaleista ei puhettakaan, hyik). Luulin löytäneeni uuden rakkaan Starbucksin Espressosta. Vaan ei, liian käryytettyä on se. Starbucksin Verona ja Sumatra – tummat – taas on muuten vaan pahoja.

Parhialalla on vitospaahdon Colombiaa, joka on pehmeää ja tummaa. Ja kallista. Mutta sitä sentään voi juoda, mikä on tietysti etu, kun kahvista puhutaan.

Mun keittiöön ei oikeastaan mahdu konetta (vaik P kovasti suositteli). Ja mitä sitten kun ostaisin koneen ja toteaisin, että samaa jaskaa, turhaan ostin?

Ha-lu-ai-sin hyvää kahvia. Aamulla kotona ja iltapäivällä töissä. Mikään esim. makusiirappi ei tee taikaa, jos kahvi alunperinkin on kelpaamattoman makuista.

Miten tää on voinut mennä näin hankalaksi?

EDIT Voi olla, että Sumatra onkin ihan siedettävää, kun siihen lykkää makeutusta tarpeeksi. Mut katotaanpa taas, kuinka pitkään.

Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!

Hän lomamatkaili toiseen kaupunkiin

Jos nyt en ihan hirveästi valehtele, niin en ole käynyt Ikeassa pariin vuoteen. Loman kunniaksi tänään sitten menin, mutta ontuvaa oli koko spektaakkeli. Ensin ratikka ei tullut. Oltiin pysäkillä semmoset puoli tuntia, eli siinä jo ehti vaihtua se bussikin joka veisi mut tuonne tai tonne Ikeaan. Jouduin siis Espoon Ikeaan, joka on surullisempi tapaus. Tosin, koska en halunnut juuri muuta kuin pikkujuttuja, ihan sama.

Ensin syömään. Järkyttävät jonot! Koko Espooko sitä syö nykyään Iksussa?! Sitten jäikin enää puoli tuntia metsästää kamat ja napata kissanhoitajalle joku suklaa tms. herkuista.

Osa kamoista oli yksinkertaisia: lautasliinoja vuosikausiksi. Tsek. Uudet kynnysmatot, tsek. Valkoisia soikeita kylppärimattoja… missä? MISSÄ? Ei missään, loppu. Perzeeeeet! No, jokin kylppärimatto kertaa kaks. Tsek. Pari tarjotinta, tsek. Kassan jälkeen ei jäänytkään aikaa herkkutiskillä käymiseen, vain bussiin juoksemiseen :-( Ja KUKA on vaihtanut Ikean kassit tommosiin pieniin?! Oli ihan vähällä etten olisi saanut ostoksia mahtumaan moiseen, vaikka tarkoitus oli ostaa trad. iso kassi.

Toki sain kissanhoitajalle herkun ääsmarketistakin, mutta ois ollut kivempaa hankkia se muualta.

Toisaalta, voi olla että huomenna meen Vantaan Ikeaan. Kuka kieltää. Saa ny nähdä, kun on kuitenkin viikonloppu. Mahtuneeko bussiinkaan. Jos menis vain elokuviin.

SekooPÄÄÄÄÄÄ!

Tänään kun astuin työpaikan ovesta suureen maailmaan, ulkona oli (on!) LÄMMIN! Vedet on sinisiä! Puissa näkyy viherrystä…varmaan jo heti huomenna! SEKOOOOMUSSS! Kevät! Nyt se vihdoin on! On Ananias iloinen!

Huomenna valkoiset vaatteet. Pakko! Tänään oli jo yläosa.

(Te ette näe, mutta mä näen. Kokeilen ekaa kertaa ainakin pariin vuoteen naputella tekstiä iPadille näppäimistöllä. Tää on niin mukavaa, että miksi en aina tee näin? Nuolinäppäimetkin toimii, tekstistä voi etsiä korjattavan kohdan melkein yhtä helposti kuin läppärillä.)