Juha rokkaa

Kolmas kauno-Finlandian voittaja omista piireistä! Paitsi tällä kertaa varsin leuhkempaakin, sillä Hurmeen kanssa me (eiliset glögijuhlijat) ollaan kaveerattu ja tehty töitä 1980- ja 90-luvuilla, ja lopun aikaa ihailtu kauempaa ja seurattu hänen uraansa.

Hyväpä oli juhlia ja glögsytellä, kun päästiin aloittamaan kokous katsomalla Hurmeen puhe yle.fi:stä! Aplodeerattiin ja todettiin SÅ DÄR. Sitten ihanien ruokien ja juomien kimppuun.

Ja yöllä kotona sitten huomasin, että ”kulttuuri”persu oli käynyt inisemään, että Juhan kuuluu pyytää anteeksi, että sanoi juntteja junteiksi. Vitun idiootti. Siinä on persesuomalaisen kosketus kulttuuriin ja sävyjen havainnointi! Miten tyhmä ihminen voi olla, oikeesti?! Pelle.

YOU ROCK, Juha! (Du rockar, nääs.)

Mainokset

Ryövään omaa aikaa (onnistuneesti!)

Nyt pikkasen jo noudatellut suunnitelmaa, eli yrittäis lähteä töistä aikaisemmin. Parissa päivässä laku on neljättä tuntia miinuksella. Se on aina ikävä näky, mutta miten paljon enemmän saan aikaan näin. Jo se, että voi olla pari tuntia enemmän kissojen kanssa, on tärkeetä!

Nyt aamulla heti kasilta (noin kahden tunnin yöunien jälkeen – tää on taas tätä) pääsin ottamaan silarit. Haha, heti luuli kumihuuli! Eiku jalkahoitaja teki mulle silikonituet jarppien alle. Myös jalkahoito toki samaan hintaan.

Tosi kiva ihminen, pakko alkaa käydä sen luona ihan vain mielenterveyden takiakin. Vähän sama efekti kuin mun hierojalla – käynnit on aina enemmän piristäviä kuin mitä pelkät fyysiset toimet saisivat aikaan. Koska niin huimia naisia! Hyvät keskustelut.

Ja Instru. Vihdoin sain itteni raahattua sinne. Olin takavuosina ottanut suurimaksi osaksi firman laskuun näyttöpäätetyölasit, joita en oikeasti ihan himona edes aikonut käyttää. Halusin vain ne pokat, tai sangat (hengettömät), koska Efva Attling. Ajattelin, että irrotutan lähityölinssit ja teetän niistä tavalliset kaukolasit. Ja vualaa, heti näin kymmenen vuoden kuluttua sain aikaan tämän liikkeen! Tai ainakin alun. Kolmisensataa tulee maksamaan, ja onnistuminen on melko varma. Ruuvit on kovin pieniä ja lyhyitä, mutta kyllä se pitäisi saada väsättyä.

Huomenna taas hiukan aiemmin kotiin. Naapurissa on suunnitteilla hyvällä ystäväporukalla glögsykkää ja sienipiirakkaa. NYT elämä maistuu siltä kuin pitääkin!

Vaan sievähän se on

Mun ”sisustus”maku on osin melko tyly, esim. eteisessä on roikkunut vuosia hehkulamppu ilman varjostinta, koska on kiva saada paljon valoa. Ja kaapinovetkin aukeaa silleen, ettei siihen edes voi laittaa mitään.

No, eniveis, en tiedä mikä iski, mutta ostin eteiseen nyt tällaisen designlampun. Olis pitänyt arvata, että kun siinä on sana design niin käyttövoima kuolee samantien. Tuo lamppu valaisee vähemmän kuin jos eteisessä ei ois mitään valoa! Jos et usko, tuu kattoo.

Mutta sievähän se on, kyllä. Tosin eteinen on ainoa paikka mihin tällaista pimeyden lähettilästä voi edes ajatella. Keittiö, kylppäri, olkkari… joka paikassa muualla ihminen ihan oikeasti tarvitsee valoa.

Venäläinen perseensuristin – ei valaise eikä surise

Onneksi vapaa-aika edes on kunnollista

Työelämän kasvavan ja kehittyvän hirveyden (mm. johtoporsas alkaa olla selvästi arvostelukyvytön) vastapainoksi oma elämä palkitsee.

Olen viime päivien aikana viettänyt rakkaan ystävän viiskymppisiä pizzalla ja klubilla, ja nimenomaan ei liian isossa porukassa, vaan kahden hänen kanssa aloiteltiin, ja vasta klubilla tuli muita mukaan (ja mie lähdin nukkumaan).

Toisessa yhteydessä olen kuullut toiselta rakkaalta ystävältä varsin yllättäen, että olen hänen paras ystävänsä. Hirmuinen kunnianosoitus ja luottamuksen osoitus! On mullekin toki ollut selvä, että meidän kemiat pelaa tosi hyvin yhteen ja huumorintajut kohtaa liukkaalla pinnalla kohti mustaa aukkoa. Ei sitä vaan näin aikuisena tule sanottua ääneen, että oot mun bestis.

Nämä kaksi naisihmistä on kumpikin sellaisia, että ei olisi paskin elämä jos heidän jommankumman kanssa sen voisi viettää. Niinku bestis-meiningillä, ei mitään parisuhdeöklöilyä. Ei tietenkään tuu toteutumaan: toinen on naimisissa ja toisella on taas vähintään yhtä tiukasti ns. oma elämä kuin mullakin. No huoh.

– – – –

Elokuvissa kävin pitkästä aikaa. Titti-dii, vihdoin taas kunnon katsottavaa: The Square! Naurattaisi ellei itkettäisi :-D Selkeet kohderyhmät kaikki taide/kulttuuriviestijät, taiteesta puhujat, taiteilijat, taidevirkailijat, taiteen tukijat, taiteesta kiinnostuneet jne. Hörhöilyä läpsitään naamaan antaumuksella. Silleen kumma leffa, että ei ole vauhdikas, mutta ei myöskään yhtään tylsä, vaikka kesto on yli kaksi tuntia. Hesarin arvostelijan näkemyksestä tykkäsin, ihan läheltä viistää sitä mitä itse koin. En tosin ollut tutustunut etukäteen kuin Finnkinon kahden rivin verran. Yllätyin, kun tässä puhuttiinkin tanskaa (kai se oli tanskaa?), ruotsia ja englantia. Ei ollutkaan siis jenkkileffa.

Niin joo, eihän tää tähän lopu! Sain The Lobsterin kirjastosta juuri, ja toi äsken viisikymppisensä täyttänyt tulee mun kaa kattoo sen any minute now! Niin siistii, olen odottanut tätä hetkeä vuoden. Ei että näkisi Lobsterin uudelleen, vaan että voisi jakaa sen myös hänelle. Koska ns. menekki on taattu :-D

Liian vähän, aina liian vähän

Ehkä jaksan paremmin, jos vaan alan lähteä töistä aikaisemmin. Kun ei tästä tälleenkään tule mitään. Mulla olisi kalenteri täynnä iltamenoja, mutta kun ei pysty lähtee minnekään, mikä ei ole lähellä ja ala klo 19. (No, klo 20 ehkis kelpaa myös jonain päivänä.) Jos taas vain käy töissä ja nukkuu loput ajat, silleen kuolee ikävystymiseen. Sekä kissat että minä.

Mun duunimatkoihin metro alkaa vaikuttaa vasta ensi syksynä. Lyhentää ja helpottaa huomattavasti. Pitäisi vielä jaksaa yksi talvi tätä rankempaa matkailupaskaa ja ajanhukkaa, bussissa istumista ja pimeyttä, sadetta, liukkautta.

– – – –

Tänään oli ”pakko” mennä yhteen baariin hetkeksi nykyisten ja entisten duunikaverien kans. Luulin, että meitä olisi noin kuusi, meitä oli parikymmentä. Eli mitä juttelusta tulee niin isossa porukassa? Ehtii jutella kahden kanssa, sit pitääkin jo lähteä kotiin. Mä en tykkää nähdä niitä kännissä, enkä ite edes pysty juomaan juuri mitään. Parista lasillisesta punkkua diu-diu. Oli tosi huono idea lähteä tuonne ylipäätään, mutta kun mulla on jo se maine, etten lähde, niin ajattelin yllättää heiät. Ihan turhaa. – Olen vielä lupautunut pikkujoulujen ravintolaosuuteen, koska mahdollisesti hyvä ruoka. Voi ei, milloinkahan sekin sitten ois? Parin viikon päästä? Kaikki muut pikkujoulut kierrän kaukaa, kuten aina.

Toinen hävinnyt

Missä harmaa kisu?

Ylläoleva herättää nyt hiukan huolta. Purkkapalaa pienemmät muovikissat, istuva musta (kuvassa) ja häntä pystyssä terhakkaasti poseeraava harmaa (valitettavasti ei kuvassa) on olleet eri tasoilla koristamassa maisemaa. Nytkin kissojen taso oli sellainen, että ei ilman eri kurkistelua ja takatassuille nousua niitä ole voinut härkkiä. Ja kuitenkin, harmaa on kadonnut. Ihan parin päivän sisällä. Just tietenkin silloin, kun olen ollut pitkiä päiviä pois ja tuntenut siitä huonoa omaatuntoa…

PÄÄASIA, ettei olisi kadonnut kummankaan livekissan suusta sisälle ja vatsaan!

Vaan mieluumminhan nää pelaa ja täppäilee tassuilla kuin ottaa suuhun mitään, totta.

Mä en vaan nyt löydä harmaata mistään mihin se olisi saattanut tippua lähimaille. No, eihän se ole välttämättä lähimailla, jos sillä on pelattu. Se on niin pieni, että se menee varmaan maton allakin huomaamatta.

Mutta huoli ei ehkä häivy, ennen kuin harmaa kisu on löytynyt :-(