Jospa jalat jaksaisi paremmin

Käväisin illalla pitkästä aikaa Kekkos-klubilla. Kuin olisi päässyt kivalle retkelle kaverien kanssa: sielu raikastui ja nauraakin sai. Pieni tauko klubissa teki kai siis hyvää! Kävelin sieltä kotiin, mikä lie ollut virhe, sillä jalkojen kuluttaminen kostautui nyt tänään, kun en jaksanut selata loputtomiin I love me -messuilla. Vähän yli tunti, ja jo ihan hiessä ja rampana. (Vapaapäivä, jee!)

Jotain löysin. Käsivoiteita ostin useamman, koska niitä menee koko ajan ja on oltava saatavilla. (Ja niitä voi käyttää jalkavoiteinakin, hihi) Vähän Madaraa naamariin. Tukkaan jotain suihketta kiharoita innostamaan. Raakasukkulaatia. Siinäpä ne taisi olla. Harmitti oikeasti, kun ei jalat. Sentään Habitaressa olin nähnyt, että kyllä ne jalatkin jaksaa jos ei oo taustalla jotain riehumisia.

Sitten päivän ihastuttavat osuudet! Naapuri on hetken aikaa sairaalassa, joten hoidan Rinsessaa. Hän on siis tämmöinen vähän sosiaalisessa kehityksessä kesken oleva kisu, mutta olen saanut häntä hyvin kesytettyä ja tutustuttua edellisillä hoitokerroilla. Ja nyt, tänään: Rinsessa hyppäsi mun viereen sohvalle heti kun tulin! HYPPÄSI VIEREEN. Tajuatteko, miten iso askel tuo on vieraan kissan kesytyksessä? Tästä ei ole järin monta viikkoa, kun hän vasta oli hypännyt ensimmäisen kerran oman ihmisensä viereen sohvalle. Ja nyt mun!

Hyppäsi mun viereen! GASP!

Sitten otin taas surkeat jalat alleni ja kipittelin vihdoin naapurissa asuvan Aruzelin luo kahville ja laitelmia katselemaan. (Vihdoin naapurissa = ostaneet asunnon ajat sitten, mutta nyt pääsivät vasta muuttamaan)

Ja sieltä hierojalle. Yllärinä S vetäisikin imukuppihieronnan. Tai siis, se alkoi siitä kun hän haluisi kokeilla imukuppia mun kipeään käteen, mutta levisi sitten koko podille. Ikivanha kiinalainen juttu, mutta S oli käynyt koulutuksessa vasta nyt, jotta uskalsi alkaa tehdä. Kaipa se oli ihan tavallisen hieronnan vertainen: niitä lihaskalvoja sieltä paukkui auki ehkä hiukan vähemmän tuskallisesti kuin käsin tehdessä, ja muutenkin oikein miellyttävä kokemus.

Tästä kohta taas Risnsessaa kohti. Varmaan jutellaan raksuista ainakin. Ja vähän leikitään.

Mainokset

Kieltämättä vähän harmittanut

on sellainen seikka, että enää ei voi ottaa R&A-lomaa. Se oli niin kätevä! Pikkasen lyhyempi kesäloma, ja sitten kaksi viikkoa leffoja ja riitti vielä pari päivää toipumiseenkin. Vaan ei. Duunissa on keksitty niin paljon kaikkea uutta, että syksyllä ei vaan enää voi olla pois kahta viikkoa.

Mutta! Luulen keksineeni korvauksen. Kun sain silloin sen Habitaren lipun, niin otin vapaapäivän avajaisten aikaan. Erinomainen idea. Nyt kun sain I love me -lipun, otan siihenkin kohtaan vapaapäivän. Ja saatanpa ottaa vielä kirjamessujenkin aikaan! Ekana päivänä saa ehkä vaellella paremmin rauhassa ja käyttää aikaa kunnolla, kun ei ole kiirus mihinkään.

NIIN ETTÄ! Jos jollain ois antaa lippu kirjamessuille, niin toki otan vastaan ja kiitän!

Loma (päivä)

Sain vippikutsun Habitaren avajaisiin. Oikein nimellä. Ei hajua, miksi. Tai onhan mun työpaikan naapurilla jotain tekemistä sisustuksen ja asumisen kanssa, mut se on naapuri se. Vaan toki menen – onhan se lysti nähdä, millaiseen porukkaan mut on nyt arvottu.

Huomenna on muutenkin niin kiirus päivä, että otin ihan vuosilomaa. Työt tuppaa taas häiritsemään vapaa-ajan harrastuksia, pahus! Habitaresta ajattelin mennä Kaapelille kattoo tuon 10 x 10 muotinäyttelyn. (Itelläni on tietysti jo massiiviset paineet pukeutumisesta, mutta eihän tässä niin kauheen paljon ole vaihtoehtoja.)

Iltapäivällä käyn Meikussa kuvauksissa – he kuvaa vain sisintäni – ja vielä myöhemmin iltapäivällä taloyhtiön hallituksen kokous. Ja siinähän se päivä sitten menikin.

Taitaa olla niin, että tää lomapäivän odotus on paljon kihisevämpi fiilis kuin se huomenna aukeava lomapäivä :-D Nyt toistaiseksi oon vielä aika täpinöissäni!

– – – –

Yks toinen pieni juttu. Olen nyt lukenut taas ihan järkyn hyviä kirjoja.

Pari kesää sitten luin kaikki Arne Dahlit, jotka sain käsiini, ja katoin myös telkkarista kaikki hänen jutut. Loistavaa dekkaria pukkaa. Mut nyt siltä on tullut uusi: Rajamaat. Hemmetin hyvä, vaikea laskea käsistään! Tää aloittaa uuden sarjan, eli tässä on taas uudet henkilöt. Kipakoita cliffhangereitä välillä (ja myös lopussa, eli jatkoa seuraa). Jotenkin erilainen… oisko tämä ehkä hiukan julmempi kuin vanhemmat Dahlit? Kuitenkin nopsalukuinen ja täynnä yllärikäänteitä.

Sitten olen lukenut noita ostamiani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. Olen sanonutkin: ne on vähän semmosia, että ensin tukka pyörähtää, ja sit kun kirja loppuu, niin pitää ottaa vähän aikaa lukua, esim. loppuilta. Vaikka olen lukenut ne ennenkin! On se niin huh. Oma tyyli jos kellä!

Nyt olen aloittanut Heikki Valkaman Pallokalan. Meinasin kun kuitenkin Imagen päätoimittaja ja fiksu kundi, tämä on hänen eka dekkari. Kyllä kuuluu lukea! Olen vasta alussa. Ällö pallokalan tappokohtaus takana, paljon Japani-tietoa vyöryy tapahtumien mukana. En osaa vielä sanoa, hitti vai huti. Kun elää, niin näkee. Ei tässäkään varmaan kauan nokka tuhise, dekkarit noin ylipäätään vetää hyvin, kun niissä ei ole mitään autereiden tuijottelua ja ronoelmaa, vaan tapahtumat etenee.

Mättöä, nyt!

Mä arvasin! Atomic Blonde oli just se mitä tarvitsin tähän kohtaan! Ihan hirveesti ei kannata välittää juonesta, joka tosin kiemurtaa, mutta ei kauhean mielenkiintoisesti. Sillä kun kattoo miten kaunis Charlize Theron on, ja miten kertakaikkisen porno James McAvoy, ja kun kattoo taistelujen koreografiaa ja miten Theron mättää – voi, se on vaan niin ihastuttavaa! Sielu lepää ja silmä nauttii!

Eli siis puhutaan leffasta, joka on käytännössä pelkkää toimintaa (täysin vastakkainen esim. Jäljille). Se on tajuttava etukäteen, koska ei ole kiva pettyä. Eihän tätä varmaan tule toista kertaa katsottua – siihen tarvittaisiin se kiinnostavampi juoni – mutta eka kerta on silkkaa juhlaa.

Tälläst resupekkaa en kotona katsoisi hetkeäkään, mutta valkokankaan taika muuttaa hänetkin kiinnostavaksi. HYVIN kiinnostavaksi.

Sunnuntaina sitten Musta torni. Siltä en odota mitään, mutta kun Idris Elba. Tänään on Kallio Block Partya. Olen myös siellä aika yksinäinen (en niin kosmisen kuin Pride puistojuhlassa olisin), joten mietin taas erikseen, lähteäkö sinne vai muualle. Sää näyttää toistaiseksi niin nasselta, että ei voi kotona roikkuu koko aikaa.

Koska yolo

Joku on kai sanonut taas jotain feisbuukissa, koska tääl blogissa käy sellainen liikenne ettei rajaa. Joo, ei mitään – jatkakaa toki.

Rommimarjat. Nehän ehti maustua muutamaa päivää vaille kuukauden, kun piti ihan vähän vaan testata, onko maku oikea. Koska, no: yolo! Huomenna voin olla kuollut, ja sinne jäis marjat jos annoin olla kuusi viikkoo! :-D Tänään oli toinenkin emäntä jätskikupin kanssa testaamassa. Ei kumpikaan pystytty moittimaan. Nää oli siitä purkista, johon olin lykännyt pari kanelitankoa. Toisessa purkissa on himpan verran glögimaustetta.

Harmi kun viimeks tein näitä niin kauan sitten, ettei ole kunnollisia makumuistoja. Mutta kyllä mä luulen, että nää maistuu ihan oikelta.

Nyt on se hirveä tilanne, että uudemmat marjat on kivasti kypsiä, ehtisi tehdä vielä toiset purkilliset, jos pääsisi näistä ekana eroon. Meinaan, jääkaappiin ei todellakaan mahdu kuin pari purkkia kerrallaan, muuten sinne ei mee oikeita ruokahommeleita mitään.

Kinopalatsissa nää

Epäröin mennä katsomaan Jäljet, koska eläimille ei siinä käy kauttaaltaan varsin hyvin. Menin kumminkin. Nyt ihmettelen, mitä tästä voi sanoa.

Enimmäkseen olin aika tylsistynyt ja tietysti vihainen mulkuille henkilöhahmoille, säälitti kaikki paljon ja odotin leffan loppua kelloon vilkuillen. Varsinaisesti alkoi tapahtumaan vasta loppupuolella, kun tarhaketut oli päästetty vapaiksi. Metsästäjistä vain kolme mulkuinta tapasi kohtalonsa tavalla tai toisella, vaikka reh-reh-lauma oli monikymmenpäinen. Ah, ja idiootti pappi, onneksi sekin paska kuoli. Eli kai tässä jonkinlainen katharsis loppua kohti kehittyi, mutta kyllä sitä sai odottaa liian pitkään.

Moni lähti näytöksestä kesken. Mä en voinut, koska kostohommat ja eläinrakkaiden palkkio odotti vasta leffan lopulla ja pitihän ne nähdä.

Kehuva arvostelu täällä ja täällä.

Nyt viikonloppuna onneksi tulee Atomic Blonde, Miami ja Musta torni. Jokin niistä on tarpeeksi hyvä, ettei tarvi tuntea aikaansa ihan vain viedyn.

Sellast

Hämppylinnassa toissapäivänä. Eilen täällä kävi illalla kaveri (joka sai kesäkurpitsalettuja ihan vahingossa, sillä en tiennyt että hän tulis!) jolle yritin kovasti muistella, että olen käynyt Tampereella kaksi kertaa tänä kesänä, mutta jännä kun siitä toisesta kerrasta on kaikki muistikuvat jo hävinneet. Johtuu varmaan siitä, että EN ole käynyt Tampereella vaan viimeks kävin Hämeenlinnassa. Mutta koska siitä oli jo vuorokausi, olin jo unohtanut koko asian. Tajuutteko, miten ihana vanhus musta tulee?! Ihan pihalla koko ajan.

Linna lähestyy

Perse linnassa

Tää oli kirpparilla niin kauhee, että mieli teki ostaa kotiin. Ihan hirvee.

Mutta sitten ostin kuitenkin vain nää helmet. Tosi kaunis väri.

Eilen meillä kävi myös kiltti kissatäti Pau, jolle Zet väitti ei-olevansa sylikissa. Mutta niinhän se aina väittää.

”Äääääk, tahdon pois! Ei syliin, ei syliin!” Drama king.

Sattui olemaan kesän toinen lämmin päivä. Käytiin Levantissa syömässä, ja siellä oli kuuma. Ihanaa ruokaa. Olen käynyt varmaan jo kymmenen kertaa, eikä vielä kyllästytä yhtään. Masukin tulee täyteen! Ainoo ikävä, että ei siellä aina suomella pärjää. Mun mielestä Suomessa pitäisi pystyä tilaamaan appeensa suomeksi.

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!