Loma (päivä)

Sain vippikutsun Habitaren avajaisiin. Oikein nimellä. Ei hajua, miksi. Tai onhan mun työpaikan naapurilla jotain tekemistä sisustuksen ja asumisen kanssa, mut se on naapuri se. Vaan toki menen – onhan se lysti nähdä, millaiseen porukkaan mut on nyt arvottu.

Huomenna on muutenkin niin kiirus päivä, että otin ihan vuosilomaa. Työt tuppaa taas häiritsemään vapaa-ajan harrastuksia, pahus! Habitaresta ajattelin mennä Kaapelille kattoo tuon 10 x 10 muotinäyttelyn. (Itelläni on tietysti jo massiiviset paineet pukeutumisesta, mutta eihän tässä niin kauheen paljon ole vaihtoehtoja.)

Iltapäivällä käyn Meikussa kuvauksissa – he kuvaa vain sisintäni – ja vielä myöhemmin iltapäivällä taloyhtiön hallituksen kokous. Ja siinähän se päivä sitten menikin.

Taitaa olla niin, että tää lomapäivän odotus on paljon kihisevämpi fiilis kuin se huomenna aukeava lomapäivä :-D Nyt toistaiseksi oon vielä aika täpinöissäni!

– – – –

Yks toinen pieni juttu. Olen nyt lukenut taas ihan järkyn hyviä kirjoja.

Pari kesää sitten luin kaikki Arne Dahlit, jotka sain käsiini, ja katoin myös telkkarista kaikki hänen jutut. Loistavaa dekkaria pukkaa. Mut nyt siltä on tullut uusi: Rajamaat. Hemmetin hyvä, vaikea laskea käsistään! Tää aloittaa uuden sarjan, eli tässä on taas uudet henkilöt. Kipakoita cliffhangereitä välillä (ja myös lopussa, eli jatkoa seuraa). Jotenkin erilainen… oisko tämä ehkä hiukan julmempi kuin vanhemmat Dahlit? Kuitenkin nopsalukuinen ja täynnä yllärikäänteitä.

Sitten olen lukenut noita ostamiani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. Olen sanonutkin: ne on vähän semmosia, että ensin tukka pyörähtää, ja sit kun kirja loppuu, niin pitää ottaa vähän aikaa lukua, esim. loppuilta. Vaikka olen lukenut ne ennenkin! On se niin huh. Oma tyyli jos kellä!

Nyt olen aloittanut Heikki Valkaman Pallokalan. Meinasin kun kuitenkin Imagen päätoimittaja ja fiksu kundi, tämä on hänen eka dekkari. Kyllä kuuluu lukea! Olen vasta alussa. Ällö pallokalan tappokohtaus takana, paljon Japani-tietoa vyöryy tapahtumien mukana. En osaa vielä sanoa, hitti vai huti. Kun elää, niin näkee. Ei tässäkään varmaan kauan nokka tuhise, dekkarit noin ylipäätään vetää hyvin, kun niissä ei ole mitään autereiden tuijottelua ja ronoelmaa, vaan tapahtumat etenee.

Mainokset

Mättöä, nyt!

Mä arvasin! Atomic Blonde oli just se mitä tarvitsin tähän kohtaan! Ihan hirveesti ei kannata välittää juonesta, joka tosin kiemurtaa, mutta ei kauhean mielenkiintoisesti. Sillä kun kattoo miten kaunis Charlize Theron on, ja miten kertakaikkisen porno James McAvoy, ja kun kattoo taistelujen koreografiaa ja miten Theron mättää – voi, se on vaan niin ihastuttavaa! Sielu lepää ja silmä nauttii!

Eli siis puhutaan leffasta, joka on käytännössä pelkkää toimintaa (täysin vastakkainen esim. Jäljille). Se on tajuttava etukäteen, koska ei ole kiva pettyä. Eihän tätä varmaan tule toista kertaa katsottua – siihen tarvittaisiin se kiinnostavampi juoni – mutta eka kerta on silkkaa juhlaa.

Tälläst resupekkaa en kotona katsoisi hetkeäkään, mutta valkokankaan taika muuttaa hänetkin kiinnostavaksi. HYVIN kiinnostavaksi.

Sunnuntaina sitten Musta torni. Siltä en odota mitään, mutta kun Idris Elba. Tänään on Kallio Block Partya. Olen myös siellä aika yksinäinen (en niin kosmisen kuin Pride puistojuhlassa olisin), joten mietin taas erikseen, lähteäkö sinne vai muualle. Sää näyttää toistaiseksi niin nasselta, että ei voi kotona roikkuu koko aikaa.

Koska yolo

Joku on kai sanonut taas jotain feisbuukissa, koska tääl blogissa käy sellainen liikenne ettei rajaa. Joo, ei mitään – jatkakaa toki.

Rommimarjat. Nehän ehti maustua muutamaa päivää vaille kuukauden, kun piti ihan vähän vaan testata, onko maku oikea. Koska, no: yolo! Huomenna voin olla kuollut, ja sinne jäis marjat jos annoin olla kuusi viikkoo! :-D Tänään oli toinenkin emäntä jätskikupin kanssa testaamassa. Ei kumpikaan pystytty moittimaan. Nää oli siitä purkista, johon olin lykännyt pari kanelitankoa. Toisessa purkissa on himpan verran glögimaustetta.

Harmi kun viimeks tein näitä niin kauan sitten, ettei ole kunnollisia makumuistoja. Mutta kyllä mä luulen, että nää maistuu ihan oikelta.

Nyt on se hirveä tilanne, että uudemmat marjat on kivasti kypsiä, ehtisi tehdä vielä toiset purkilliset, jos pääsisi näistä ekana eroon. Meinaan, jääkaappiin ei todellakaan mahdu kuin pari purkkia kerrallaan, muuten sinne ei mee oikeita ruokahommeleita mitään.

Kinopalatsissa nää

Epäröin mennä katsomaan Jäljet, koska eläimille ei siinä käy kauttaaltaan varsin hyvin. Menin kumminkin. Nyt ihmettelen, mitä tästä voi sanoa.

Enimmäkseen olin aika tylsistynyt ja tietysti vihainen mulkuille henkilöhahmoille, säälitti kaikki paljon ja odotin leffan loppua kelloon vilkuillen. Varsinaisesti alkoi tapahtumaan vasta loppupuolella, kun tarhaketut oli päästetty vapaiksi. Metsästäjistä vain kolme mulkuinta tapasi kohtalonsa tavalla tai toisella, vaikka reh-reh-lauma oli monikymmenpäinen. Ah, ja idiootti pappi, onneksi sekin paska kuoli. Eli kai tässä jonkinlainen katharsis loppua kohti kehittyi, mutta kyllä sitä sai odottaa liian pitkään.

Moni lähti näytöksestä kesken. Mä en voinut, koska kostohommat ja eläinrakkaiden palkkio odotti vasta leffan lopulla ja pitihän ne nähdä.

Kehuva arvostelu täällä ja täällä.

Nyt viikonloppuna onneksi tulee Atomic Blonde, Miami ja Musta torni. Jokin niistä on tarpeeksi hyvä, ettei tarvi tuntea aikaansa ihan vain viedyn.

Sellast

Hämppylinnassa toissapäivänä. Eilen täällä kävi illalla kaveri (joka sai kesäkurpitsalettuja ihan vahingossa, sillä en tiennyt että hän tulis!) jolle yritin kovasti muistella, että olen käynyt Tampereella kaksi kertaa tänä kesänä, mutta jännä kun siitä toisesta kerrasta on kaikki muistikuvat jo hävinneet. Johtuu varmaan siitä, että EN ole käynyt Tampereella vaan viimeks kävin Hämeenlinnassa. Mutta koska siitä oli jo vuorokausi, olin jo unohtanut koko asian. Tajuutteko, miten ihana vanhus musta tulee?! Ihan pihalla koko ajan.

Linna lähestyy

Perse linnassa

Tää oli kirpparilla niin kauhee, että mieli teki ostaa kotiin. Ihan hirvee.

Mutta sitten ostin kuitenkin vain nää helmet. Tosi kaunis väri.

Eilen meillä kävi myös kiltti kissatäti Pau, jolle Zet väitti ei-olevansa sylikissa. Mutta niinhän se aina väittää.

”Äääääk, tahdon pois! Ei syliin, ei syliin!” Drama king.

Sattui olemaan kesän toinen lämmin päivä. Käytiin Levantissa syömässä, ja siellä oli kuuma. Ihanaa ruokaa. Olen käynyt varmaan jo kymmenen kertaa, eikä vielä kyllästytä yhtään. Masukin tulee täyteen! Ainoo ikävä, että ei siellä aina suomella pärjää. Mun mielestä Suomessa pitäisi pystyä tilaamaan appeensa suomeksi.

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Kesä 2017

Eilen oli siis vuoden 2017 kesä. En lähtenyt Unskaan, koska veden lämpiäminen vaatisi muutaman hellepäivän, ja Unska ilman edes mahdollisuutta uimiseen on pikkasen turha. Mutta lähdin kovasti sinne suuntaan: Merikadulle. Josta Kaivarin kanuuna olikin poistunut. HÖH! En lähtenyt etsimään uutta liikettä, vaan tepsuttelin Korkeavuorenkadun, koska siellä on paljon pikkuliikkeitä, joissa ei tule käytyä koskaan. Löysinkin pari hauskaa juttua, ja vältin muutaman herätteen…

Iltapäivällä Leppävaaraan, josta etenimme Mamman kanssa Mankkaalle katsomaan kissanpentuja. Samoja kuin täällä. Ja samalla lailla tarvii munkin sanoa kuin linkin kissatäti: ekaa kertaa ikinä omat kissat oli perusteellisesti kiinnostuneita mukana tulleista hajuista! Mutta tästä varmaan lisää kissablogin puolella.

Tänään Kaivarin kanuunaan oikeasti?