Laskeun saikulle

Tässä nukkumisessa on kyllä edelleen se huono puoli, että aamuyöstä herättyä saattaa viedä parikin tuntia (kuten tänään) ennen kuin uni uskaltaa tulla takaisin. Ja että ilman pillereitä nukahtaminen vie aina puolilleöin. No mutta, jos saa nukuttua kolmekin tuntia ekan kerran nukahdettuaan, siihen kuulemma sisältyy jo syvän unen jakso, joten siinä mielessä jee.

Jäin parin viikon saikulle. Kävin eilen töissä ja havainnoin jo heti aamusta, että enhän mä jaksa. En yksinkertaisesti saa tarpeeksi unta, jos joutuu aamulla heräämään. Duunit on tervaa. Kotona sentään jaksaa tehdä niitä samoja, koska lepäämys on aina mahdollinen pienellä vaivalla, senkun loikkaa sänkyyn. Nyt on muutenkin hyvä aika olla lomalla, koska on postilakko. Yksien juttujen postitus olisi ollut ainoa, jonka tähden mun olisi ehkä ollut hyvä olla työpaikalla. Nyt ei postita mie eikä kukaan muukaan.

Hiljaista on

Oon nyt siis ollut saikulla vähän yli viikon. Olen useimmiten pelehtinyt iltapäivään saakka yöpuvussa. Olen ruokkinut kissat ja ottanut omat lääkkeet aamulla ja painunut takaisin petiin lisäunille. Levätähän tässä pitikin.

Olen myös kokeillut erilaisia pillerien yhdistelmiä nukahtamiseen. Surkeaa on, jos oma peti ja nukkumaanmeno alkaa vituttaa sen takia, että tietää jo etukäteen unen odotuttavan tuntikausia! Eilen oltiin jo sillä hilkulla. Mitään ihan taattua pilleriannosta ei ole löytynyt. Heräilen myös aamuyöstä, mutta vähemmän jos on Mirtazapin mukana (kaverin kissa saa sitä ruokahalun parantamiseen, minä unen parantamiseen :-0 vau!).

Ymmärrän olevani masentunut, mutta en anna sen vaikuttaa tämän enempää. Pidän kodin kunnossa, kissat voinnissa ja itsenikin jotakuinkin. Tapaan kavereita. Ei tää niin paha oo. Ruokahalu vois olla parempi, mutta nyt ei taas ole. Valitettavasti paskin vuodenaika alkoi taas ja sitä kestää kuutisen kuukautta. Se kyllä rasittaa hermoa ylimääräisesti.

Eilen käytiin P:n kaa jätti-ruokaostoksilla nyt kun auto ei ollut vielä talviseisonnassa. Muutenhan, työaikana, pystyn hoitamaan ruokaostokset tosi kätevästi, kun kauppa on työpaikalla ja siitä kömmin vaan taksiin. Kotona ollessa vaikeampaa: koko kroppa kärsii siitä, että jalat on niin paskat. Vaan tuleepa noita silti käytettyä. Joskus uhmapäissään kävelen kirjastollekin (ja kärsin jälkeenpäin). Pitää ihmisen sen verran pystyä liikkumaan.

Päässä pyörii aika vähän mitään, lähinnä huoli siitä, kauanko jaksan töissä. Ja miten pää selviää talvesta.

Huomenna kattomaan Aretha Franklin -dokkari ja ylihuomenna kisun synttäreille Espooseen.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006260405.html

Saikulla

Tässä on Oodin Kino Regina – ei pieni eikä vaatimaton! Uutuuttaan vielä täysin siistikin.

Niin se Rakkautta&Anarkiaa tuli siis suoritettua, tänäkin vuonna. En juurikaan saanut vau-fiiliksiä – ei parhaat valinnat. Olin ottanut lippuja fiktioon ja dokkariin sen enempää erittelemättä, koska tarjontaa oli niin paljon, NIIN paljon. Edes loma ei olis auttanut katsomaan kaikkea mahdollisesti kiinnostavaa. Tai hetkinen, olinhan mä saikulla kolme päivää. Mutta en silti lisännyt niihin päiviin leffoja, siis päiväsaikaan. Yritin vaan lepäillä kotona.

Saikku jatkuu. Huomenna tulee lähistölle kierrätyskeskuksen keräysauto. Olen kasannut paljon sinne vietävää. Toinen sedistä tulee heittämään autolla. Hän on muutenkin auttanut ihan hirveästi muutoissa jne. ja mun pitäisi tänään mennä hakemaan esim. punkkupullo kiitokseksi. Jos nyt ikinä pääsen edes vaatteisiini.

Ei, kyllä mun nyt täytyy laittaa päälle ja viimeistellä nuo keräyspussit.

Nukkuisin kyllä

Jos remppaukkojen työaika on kaksi tuntii päivässä, niin miksi se pitää aloittaa klo 8? Nukkuisin kyllä niin mielelläni kun on nukkumislomaa annettu! Aloittaisivat vaikka 14. Mut eiku.

Olen saanut nyt vihiä työttömän mutta työhaluisen elämästä. Aamulla on vaikea nousta petistä, koska ei tiedä, millä päivänsä täyttäisi. Joten teen sitten (postilaatikossa) töitäni sen verran, että muiden duunit ei seiso mun poissaolon takia. En tiedä miten voi välttyä hikarin leimalta, jos kattelee saikullakin posteja, mutta en mä vaan voi olla jarruna, tulee paha mieli ja ahistaa.

R&A-leffoja on vielä viisi. Keskiviikkonako mä kävin viimeksi… joo, se meni siihen että torkuin ekan tunnin. Tää on just tätä, kun ei osaa nukkua kunnon päiväunia enää. Sitten menee iltahommelit pilalle unissaan nössötellessä.

Eilen katoin kotona likkaleffan, josta en vieläkään tiedä, tykätäkö vai ei. I feel pretty on täysin ulkönäkökeskeinen ja mitä amerikkalaisimmalla tavalla, eli lievä ylipaino on synneistä suurin ja ulkonäkö elämässä tärkeintä. Mutta tavallaan… no, päähenkilö kopsauttaa päänsä ja alkaa nähdä peilissä itsensä tosi kauniina. Ja nimenomaan siten, että hän näkee kuvansa erilaisena – asenne ei ole siis muuttunut, vaan näkymä. Hänen ystävät ei tietenkään näe häntä erilaisena, mutta hänelle itselle kehittyi sekunneissa valtava itsevarmuus ”uuden kauneutensa” tähden. Sillä itsevarmuudella hän hurmaa kaikki ja saa asiat luistamaan elämässään. Tähän asti olen valmis kannustamaan – itsevarmuus vie läpi harmaan kiven jne.

Kun tää kopsauttaa päänsä toiseen kertaan, taika haihtuu ja hän näkee taas peilikuvansa oikeanlaisena ja hiukkasen romahtelee henkisesti. Vasta kun hän näkee vertailukuvat itsestään ”ennen ja jälkeen”, hän ymmärtää olleensa koko ajan saman näköinen ja saavuttaneensa kaiken uuden hyvän elämässään itsevarmuuden kautta. Asennemuutos tulee siis tässä kohtaa. Happy end.

Mutta se itsevarmuus liittyi siis suoraan (kuviteltuun) ulkonäköön. Hyväksyn lopputuloksen kannalta, mutta vaikea hyväksyä muuten. Suurin osa ulkonäöstä on kuitenkin geenien summaa, treeni ja meikit ovat säätöä. Kai koko elämään vaikuttaa enemmän se, että muut ihmiset viihtyy sun seurassa? Ja siihen ei auta ulkonäkö, vaan henkiset ominaisuudet. Jos vaikka oot huippukaunis mutta kuspiä, aidot ystävyydet on harvassa.

Loman viimeinen päivä

Harju8, porkkanapihvit ja inkiväärilimsaa. Järkyn hyvää!

Harju8:ssa tapasin myös ex-luppakoovakoirulisöpöläisen. Hänestä oli tullut iso poika (tyttö?), koovat oli nousseet pystyyn!

Muut tapahtumat onkin olleet sitten vähissä. Vanhat kaverit Hämiksestä kävivät viikolla ja täydennettiin samalla mun ruokia, kun kerta auto oli alla. Kirjastossa oon tietenkin käynyt, mutta elokuviin vasta ensi viikonloppuna, kun saan pari halpaa lippua käsiini. Uusin Tarantino ja mikä se toinen oli, Apollo 11. ”Viiden itkun leffa”, sanoi tuttu miäs. :-D

Yö oli tuonut syksyn tullesaan. Silti tästä pitäisi suoria taas kauppaan johonkin aikaan. Tai tilaan taksin ja meen samantien kauemmas kaupoille. Esim. vanhan postitalon K:ssa ei ole käynyt pariin vuoteen.

Jotain kivaa kuitenkin

Kuulin just, että kaverini, jonka mahdollista alkoholisoitumista olen pelännyt, on nyt ollut jo puolitoista viikkoa ihan ilman. Noin vaan! Ollaan juteltu whatsappissa tulevaisuudesta. Mullehan ei juuri maistukaan enää kuin satunnaisesti (puolen litran punkkupullo ollut jääkaapin päällä ehkä puolisen vuotta), ja yhteisissä ystävissämme on kokonaan lopettaneita ja samalla lailla enimmäkseen ilman alkoholia eläviä kuin miekin. Kukaan ei loilota sen perään, että pitäis lähteä dokaamaan. Kuvio on siitä puolesta ainakin oikein hyvä.

Miten parhaiten tukisit samassa tilanteessa olevaa?

Viikonloppu

Perjantaina sijoitin leffassa käynnin niin, että pystyin kätevästi kieppaamaan kaverin kans Kauppatorille, jossa oli taas cruisaus alkamassa. Varsin vähän oli autoja vielä, Mantan ympärillä ei yhtään. Mutta ihmisiä oli tori mustanaan! Vilkaistiin äkkiä paikalle ehtineet autot ja sitten kotiin. Hetken tuntui kuin olisi tehnytkin jotain. Muistaakseni nukuin aika hyvin.

Lauantaina tuli kauan odotettu omistautunut kissojen leikittäjä! Tää ihminen osaa oikeasti keskittyä siihen mitä tekee, ja kissat arvostaa! Itsehän oon hirveen laiska näissä leikitysjutuissa, koska onhan noita kaksi, pitää niitten nyt edes yhdessä keksii jotain tekemistä… (no, painiihan ne ja juoksee rallia peräkkäin).

Tänään käytiin Rinsessan äipän kanssa vähän ajelemassa. Sipoossa Veljekset-nimisessä mestassa lounas ja sieltä vanhalle kirkolle ja kotia kohti jotain kautta.

Kiusallisesti silti tuntuu, etten ole tehnyt mitään. Vielä viikko loman suoritusta.

Viime yönä pidin ikkunan auki aamuun saakka ehkä ekan kerran ikinä. Ulkona oli jotain 10-13 astetta. Ei haitannut yhtään. Päinvastoin, saatoin nukkua aika hyvin. Mutta eihän tuota unta tunnu ikinä olevan tarpeeksi.

Nyt alan kattoo Ilaria, se saa aina paremmalle tuulelle :-)

Kirjat – pelastus?

Tänään on vaikutuksen tehnyt Gerry B Ilvesheimon Ilmestyskirja. Kato linkki! Tämä kirja ei jää kesken, voin sanoa, vaikka olen lukenut vasta alle sata sivua. Kova on. Viikolla vähän hävetti, kun luovutin loppusuoralla Heikki Kännön Sömnön, vaikka taannoin olin lukenut saman ukkelin Mehiläistien mielihyväkeskus tutisten.

Eli siis kai sitä vaan pitäisi lukea koko ajan, niin ei tyhjä olo pääsisi valtaamaan? Eihän semmoistakaan ihminen jaksa. Olen nyt siinä kunnossa, että voin vaan lojua silmät kiinni miten pitkään tahansa. Ennen olisi tullut virikepuutos jo hetikohta mutta eeeeeeeiiipä enää. Koska olisi hyvä käydä ulkona edes vähän joka päivä, kävelin kadun toiseen päähän Setien kotiin lojumaan. Ihan avaimella ja luvalla. Olihan niiden sohva sentään eri paikka kuin oma sänky. Voiko tätä kutsua enää elämäksi?

Onneksi huomenna elokuviin, lauantaina kissanleikittäjävieras ja sunnuntaina kaiketi brunssi Harju8:ssa Rinsessan äipän kanssa. Mua ei remontti sinänsä enää haittaa, mutta nuo isompien asuntojen haltijat (kuten hän) on aika ryyd koko meininkiin.

Vttu ku tylsää

En kyllä duuniinkaan kaipaa. Pelottaa oikeasti, miten paljon sinne meneminen voikin inhottaa. Ja kuinka pitkään jaksan koko hommaakaan. Yritän edelleen ajatella sitä kautta, että mulla sentään on työpaikka. Kaikilla halukkailla ei ole. Mutta silti!

Nyt tarviis äkkiä tähän jonkin hyvän lomajutun, että voisi kokea edes jotain. Uunisaaressa en ole käynyt, terassilla en ole käynyt… liian kuumaa tai liian kylmää, valitse siitä.

Ei nappaa mikään. Meen petiin lukemaan.

Lomaressi

Tänään meen kattomaan Lemmikkien salainen elämä 2. Koska ykkönen oli kiva ja hyvä!

Mulla on jatkuvasti painetta siitä, että en käytä lomaa. Enimmäkseen vaan olen ja nukun, vaikka yritänkin löytää joka päiväksi jonkin jutun. Toisaalta selitän, että Ana, sä et oo terve ihminen, ei oo mikään ihme jos haluat nukkua enemmän kuin monet. Mutta perkele, kun se kesä on vain kerran vuodessa eikä niitä lomiakaan jatkuvasti jaeta! Hirvee lomaressi siis ;-D

Kotona raksan valkoinen muovi suojaa edelleen hyvin suoralta säteilyltä. Täällä on ollut 26-28 astetta jo aikoja, mutta vasta nyt tuntuu niin lämpältä, että mieli teki laittaa kaksi tuuletinta päälle. Eikä ikkunaa kannata paljon avata ennen kuin yöllä. Kissat pärjäilee ihan hyvin. Hirvee kärpäsjahti tuossa aiemmin iltapäivällä.