Tylsyys

Mikähän tässä nyt on, että aina kun laitan koneen kiinni, seuraavan kerran joudun kirjautumaan joka jumalan paikkaan uudestaan. Blogeihin, mailiin, feisbuukiin, Hesariin… on tää Chrome ennen mut muistanut, ja mitään en oo muuttanut. Nyt olen vaan jotenkin vaarallinen vissiin, ja epäilyttävä.

Eniveis. Tylsyyden tappaminen jatkuu. Auta Antissa vilahti joskus sellainen neuvo, että jos ei saa kiskottua itteensä petistä ylös, niin tekisi edes kaksi asiaa päivässä. Kaksi. Se riittää. Nousis ja tekis. No, täytyy myöntää että olen tehnyt ainakin viisi asiaa, mutta ei tämä tylsyyden pakeneminen justiinsa lomalta tunnu.

Tänään on kyllä hiukan elämystäkin pukannut. Sain loppuun Katja Ketun Rose on poissa. Tuo linkki vie Hesarin arvosteluun teoksesta, ja siellä on kaikki tarpeellinen. Huimaava oli tämä matka. (Epäilin, että en ole lukenut Kettua aiemmin, koska kyllä olisin tällaisen kielen ja täpinän muistanut. Saattaa kuitenkin olla, että olen lukenut Kätilön.) Kirja on tarvinnut suunnattomasti pohjustusta ja taustatyötä, ja siis Ketun kieli, no sehän on silkkaa herkkua.

Yritän nyt pukata itteni miettimään, mitä tekisin huomenna. Jalat ei salli paljon mitään. Tänään kävelin kepukan kans tuohon naapurin Mäkkärille ostamaan jätskin, ja se oli jo suoritus.

Mainokset

Tööt

Miten tää nyt tälleen? Olen ihan töttöröö. Voin lojua petissä tunteja unessa tai jossain valetilassa. Päivän tylsyys hakee vertaistaan. Toki tuli kutsu baariinkin, mutta enhän mä voi, kun en jaksa mitään!

Sen nyt toki katon, että kissojen asiat hoidan ja ne omat lääkitykset. Mutta mikään muu ei tosiaan nyt nappaa kuin laittaa patteri päälle tuuttaamaan lämmintä ilmaa ja painuu takas vaakatasoon.

Kun paistaisi aurinko. Kun olisi lämpöisempi.

Oui & non

Varmaan tarttee pitää tämä kesäprojektin poikanen, koska nyt kuuntelin jo toisen ranskis-podcastin ja ymmärsin taas kaiken! Tää palkitsee niin valtavasti. Val-ta-vas-ti.

Tämänpäiväisen päikytyksen syvyyttä vaikea edes kuvailla. Kun aloin vaipua uneen, pora ulvahti kolmesti. Olin niin tööt, että mun puolesta vaikka tulisivat poraamaan meille, nukahtaisin. Ja nukahdin. Heräämistä tehdessä vei taas puoli tuntia. Päiväunet. Mahtavin keksintö. Miksei pikkupennut tajua päiväunien ihanuutta, vaikka niille ne kuuluu pakollisena elämän perusohjelmaan?

Aiemmin iltapäivällä kävin Berggan tilalle tulleessä Flätissä. En meinaa käydä toiste. Ne pahoinpitelee kieltä ja ymmärrystä. Niiden menussa lukee, että yliviivaa näistä 3, 5 tai 7 ja siinä on sitten sun tilaus. No, mä yliviivasin omalla kynällä 7 ja jäljelle jäi neljä. Käsitin, että siinä on mun tilaus. Vähän kallis oli, mutta vasta kuittia tutkiessa tajusin, että tod jotain outoa on. Menin kysymään henksulta. Se ”yliviivaus” tarkoittikin sitä, että heidän korostustussilla merkataan ne annokset jotka halutaan. Vautsipa vau, koska täällä normaalimaailmassa ”yliviivaus” tarkoittaa ”ei”. Maksoin viisi euroa turhaan tästä HEIDÄN ”yliviivauksesta”. Miksei voi sanoa ”korostus” silloin kun kyseessä on korostus?! – Palvelu ja tarjoomukset oli sen verran tavanomaisia, ettei ylitä vitutusta. Ei ole syytä mennä uudestaan.

Joko tästä nyt kesäprojekti?

Nyt himona kuuntelemani Auta Antti -podcastit saattoivat antaa mulle myös sen kaivatun kesäprojektin… no, joka nyt on paljolti istumista vaan, jos sitä alan toteuttaa. Ei pitänyt projektin olla istumista vaan. Mutta endorfiinit nousi niin koville tasoille, kun huomasin ymmärtäneeni näistä Intermediate Frenchin podcasteista ekasta osasta joka sanan. JOKA! Kolme vuotta lukiossa ei sentään ihan mennyt hukkaan, vaikken saakaan kiinni ranskisleffojen sönkötyksestä.

Jännästi on laittaneet nää kikkareet käänteiseen järjestykseen: https://innerfrench.com/podcast/4/. Nelossivun perältä alkaa ykkösnauha, siis se jonka kuuntelin. Ja näyttäähän noita riittävän.

Että kielihommiin taas sitten. -kö? Muistin nyt, että yhtenä kesänä mulla oli viittomakielen opettelun projekti. Joku niissä kielissä aina vaan vetää puoleensa. Olis niin päheetä osata myös puhua, mutta on se kai kiva, vaikka jos edes ymmärtää luettuna tai kuunneltuna.

Marie Kondo, täältä tullaan! (ehkä)

Eiku nyt ihan oikeasti pitää keksii joku tekeminen, missä kaikki ei olis samaa kuin istuminen tai petissä lojuminen. Sain niin hyvät unilääkkeet, että peti on kerrassaan ilo nyt. Neljäsosa pikku pilleristä ei estä heräilemästä yöllä, mutta vie takaisin unten maille samantien – ja mikä sen ihanampaa ihmisparalle, joka heräilee nykyään jokatoinen tunti…. Aamulla valitettavasti kiskottava ittensä ylös, koska kissat ja lääkkeet. Vähemmän väsyttää aamulla kuitenkin, kun on saanut nukkua sentään melko kokonaisia öitä. Ja sitä unien määrää, huh.

– Mitäs pahaa lojumisessa on?

Hirvesti tykkään nyt katsoa Areenaa. Islantilainen poliisisarja Loukussa sai kakkoskauden, ja se on kokonaan nyt Areenassa. Ihana kattoo, kun joillain on ympäri vuoden vielä tylymmät maisemat kuin meillä talvella :-D Huippusarja muutenkin, eikä ainoa. Mutta tämä on sitten sitä istumista tai petissä lojumista.

Olenko tehnyt yhtään mitään sen jälkeen kun M lähti? No, käynyt kaupassa, tiskannut, käynyt lääkärissä, silittänyt vaatteita (ja kuunnellut Auta Anttia samalla), imuroinut. Eipä tuo kummoinen lista ole petin tai tuolin väistelyssä suoritetuksi. Jotain siivousta kai keksittävä. Ainahan sitä voi jotain heitellä mäkeen tästä tavaramäärästä. Joo! Sitä alankin nyt!

Kaikki jännä viedään

Oli synkkä mutta myrskytön yö. Luin kirjaa petissä ja sivusilmällä näin outoja valoja telineillä ikkunan ulkopuolella. Salama? Ei. Ylimääräisiä kiipeilijöitä? Tihulaisia raksaukkojen valojen ja kamojen kimpussa? No niitäpä! Avasin ikkunan, urkin vähän ja soitin hätäkeskukseen. Josta sanottiin, että poliisi on jo tulossa.

Byhyy, kaikki jännä viedään.

No, menin kuitenkin pihalle eikä siellä ollut sen enempää rosmoja kuin poliisiakaan. Sit katoin talon fb-ryhmää, ja kas, olin viisitoista minsaa jäljessä koko revohkasta, joku toinen valvoja oli hälyttynyt ja poliisit oli käyneet jo. Sen pituinen se.

Sääkin oli koko ajan ennustettua nätimpi

Wanha ystävä M oli ekaa kertaa täällä kolme yötä, neljä päivää, eli ehdittiin tehdäkin jotain! Levätä, nukkua ja syödä – nehän ne on olleet meiän pääohjelmanumerot aina :-D Mutta nyt ehdittiin jopa käydä Lonnassa, ostoksilla ja kirjastossa. Muji tosin jäi löytymättä, koska se olikin Kampin E-tasolla eikä kukaan paikallinen tiennyt missä… Mutta parit muut ostoshommat onnistui paremmin. M:n vinkistä otin minäkin Aprillista Grimas’n meikkivoidetta. Peittää punaisuutta. Ennen olen ostellut sieltä vain luomivärejä.

(Ette ole muuten nähneet Grimas’n mainoksia missään. Niitten ei tartte mainostaa.)

M auttoi mua paljon kaikessa. Siivosi juttuja, joihin en uskaltanut lähteä kiipeilemään. Tiskasi koko ajan. Toimi kissojen huvituksena. Täydellistä.

M:n perhe pistäytyi myös leikittämässä kissoja. Punainen alpakkalanka edelleen kiihkein.

Ruoka! Sunnuntaina käytiin Levantissa. Maanantaina, supertuulisena Lonna-päivänä syötiin vohvelilounas siellä luolassa ja itskujen artesaanijäätelöä torilla mennen tullen. Tiistaina Lemon Grass. Keskiviikkona Harju8. Pelkästään hyviä juttuja! Lisäksi ne älyttömän runsaat aamiaiset, joita syön vain M:n kanssa. Ihme, että vielä mahtuu kulkemaan ovista.

Yhden aamiaisen jämät
Levant
Lonnan juomat

Lemon Grass – olisivat nää riittäneet ilman riisiäkin…
Lemon Grass
Lemon Grass
Lemon Grass
Lemon Grass loppua kohti mennään
Harju8
Harju8
Harju8:n jälkkäri katajanmarja-rosmariini -jäätelö. Ei uusi lempparini.

Tavan mukaan nukun aina paremmin kun M on täällä. Nyt viime yö oli poikkeus, tosi vaikeeta löytää asento, jossa uni pääsisi yllättämään. Ja sitten onhan meillä ukkelit… eli ei noi rempat vielä ole missään mielessä loppu. Pora surahtaa viimeistään kaheksalta.

– – –

Aina surullista kun kiva loppuu ja tavallinen arki alkaa. M:n lähdettyä nukuttiin kisun kanssa vierekkäin pari tuntia. Nyt suunta keittiötä kohti –> jäätelöä ja kahvia.

Loma alkoi

Eka kerta pitkään aikaan, kun en oo menossa katsomaan Priden paraatia. Introverttius lisääntyy eksponentiaalisesti? Eiku oikeasti, on vähän siivoiltavaa koska huomenna sit kyläväkeä. On niin outoa aina kirjoittaa ”vieraita” kun eihän ne oo vieraita, ne on tuttuja jotka tulee kyläilemään. No, eniveis. Tulee, ja hyvä niin. Ilona ottaa jo suuntimaa sängyn alle.

Elokuvissa on ollut kivaa! Eilen kävin katsomassa Yesterdayn, jossa oli varsin hauska perusidea, mutta jossain siellä loppupuolella logiikka alkoi pätkiä, ja se teki pikkasen ryppyä otsanahkaan. Miksi mainitaan sekalainen sakki, joka on kadonnut yhteisestä muistista (Harry Potter, Coke, tupakka jne. mutta Rolling Stones taas on säilynyt) kun Beatlesin katoaminen olisi riittänyt? Vanha pariskunta muistaakin jotain Biitleistä, vaikka kukaan muu ei? John Lennon asuu erakkona meren rannalla? MITÄ??! Mun mielest ei noin. Silti ihan hyväntuulen leffa, ei siinä mitään. Mutta kaukana täydellisestä.

Parin tunnin päästä istuin jälleen elokuvissa, koska ihmistä ei voi jättää ulos muutamista jutuista. Vein Naukulan Mamman kattomaan Long Shotia, kun ei se lähde hyviinkään leffoihin kuin erikseen veivaamalla. Itsehän olin tään nähnyt jo aiemmin, ja siksi tiesin, kannattaako veivaaminen. Kannatti. ♥ Kepoisesti kesti toisenkin katselun, ja M tykkäsi. Sitäpaittee Mamma joutuu lähtemään tänä vuonna toisenkin kerran elokuviin, koska Downton Abbey on tulossa. Mä taas meen katsomaan Leijonakuninkaan tuotapikaa.

No niin, Hans Roslingin kimppuun nyt.