Tämä puoli ylöspäin

Kaikenlaista. Eilen tietysti Harryn häät Naukulan sohvalla, hyvässä seurassa ml. kissat, hyvää ruokaa. Jotenkin en pystynyt itse häihin suhtautumaan kovin kiinnostuneesti entiseen verrattuna – no, mikäpä mua nykyisin kiinnostaisi oikeasti – mutta tää musta gospel-pappi veti kyllä hyvän shown.

Tänään on kotipuistossa päällekkäin normaali sunnuntaikirppari ja Kallio kukkii. Voin vakuuttaa, että porukkaa on ai-van sairaasti. Käytiin alakerran Rinsessan äiskän kanssa ensin ajelemassa ympäri Helsinkiä: Kulosaari, Hertsikka, Katajanokka, Kaivopuisto… vähän joka puolella. Sitten hain meille kasvispizzan puoliksi jonka jälkeen käytiin vilasemassa tuo puisto. Tavaran paljous siellä on todella ällistyttävä, ei vain ihmisten paljous.

Nyt on hyvä olo, ollut koko päivän. Alkaa varmaan duunikevään rasitukset purkautua, kun ensin oli pari päivää tosi paha olo. Tai mistä mä tiiän, en ole psykiatri. Mutta päiväunet on nukuttu ja taidan tästä lähteä uudelleen tuonne puistoon tai jonnekin ulos. Niin kovin kaunis sää!

Mainokset

Väsy, ja Hki hajoilee

Olen NIIIIIN väsynyt (klo 13.35 duunissa).

Hgin kaikki tietoliikenne romahti eilen illalla. Pomo laittoi tekstarin, muuten en olis tiennyt. Olin tilannut kyydin eilen illalla JA saanut kuittauksen, joten arvelin ettei mulla ole mitään hätää. Eipä tullut autoa. Laitoin pari tekstarii lisää koska puhelinlinjat ihan tukossa. Sain onneksi tolppataksiluvan eli tilasin tavallisen taksin.

Seuraan kaupungin sivulta miten homma etenee. Toivottavasti paremmin jo iltaa kohti. Mietin just, että jos ei, lähenkö kävelee pysäkille ja pitkästä aikaa bussilla. Muuten jes, mutta jos olen edelleen näin väsynyt, niin ei.

Tarvitsen irrottautumista duunista!

Olen niin hartioita myöten duunisuossa, että näin illalla tekee vain mieli muuttua taas omaksi itsekseen keinolla millä hyvänsä, esim. hölöttämällä puhelimessa, mikä ei muuten kuulu tapoihini. Hölötinkin, tähän mennessä ainakin kahden ihmisen kaa. Ruotsalaiset tenorit laulaa vehkeessä, pyykit pörrää koneessa ja kissat on leikitetty. Suihku myös auttoi. Konkreettisesti duunia pois iholta :-D

Tänään osui eka daiju vamppikuski, illalla. Heti ajon alettua alkoi se höpötys, se siis puhui itsekseen koko ajan. Lisäksi ei mennyt normaalia kautta, vaan lähti ovelana Meilahden ruuhkat välttääkseen Haagan ja Pasilan kautta. Kysymättä multa mitään. Tulos: 15 minuuttia pitempi matka. Sanoin poistuessani, että suosittelisin kovasti, että jos aikoo tehdä maisemakierrosta, niin kysyisi edes asiakkaan mielipidettä. No, hän on kuulemma ajanut 20 vuotta… Täähän se selvittikin.

Voisin tehdä valituksen, mutta en tee. Tuo oli daiju, mutta ei ilkeä. Jos joku on ilkeä, eri juttu. Hyvin poikkeuksellinen oli tämä keikka. Mutta ärsytti kyllä. Alunperin olin tilannut keikan Vallilan S-marketille, mutta koska hänen uusi reitti toi mut kotikulmalle, pyysin päästä pois ja menin ekana kotiin. Tää palveli tietysti sitä pyrkimystä, että kävelisin ulkona edes vähän joka päivä. Kauppaan ja takas on ihan hyvä vähimmäis.

Helle näyttää jatkuvan. Pitäiskö… nyt kun jo kaivoin niitä kesävaatteita esille? Tämähän saattaa nyt olla se tämänvuotinen kesä, hei. Ei ole yhtään sanottu, että uutta on tulossa!

Koivun pöllähdys

Mä näin näitä pöllähdyksiä viikon takaisena sunnuntaina ihan omasta ikkunasta. En meinannut uskoa silmiäni, kun jokaisen tuulenpuuskan mukana lehahti keltainen pilvi. Ja juurihan mulla itellä todellakin on tämä allerginen nuha ekaa kertaa elämässä, kuten niin monella muullakin tänä vuonna.

Turha päivä

Kumma kun tuntuu, että täysin turha päivä, vaikka olen sentään tehnytkin jotain.

Hiukan ennen puoltapäivää menin tunniksi myymään muutamaa esinettä tuohon Dallapé-puiston kirpparille. Äitienpäivä ei suinkaan ollut vähentänyt porukkaa. Pääsin vain yhdestä rätistä eroon ja 2 euroa. Siis mitä toi nyt kannattaa. Ihan vaikka huutelin ja markkinoin koko ajan. Silti ei mitään. Tunnin jaksoin ja sit takas kotiin.

Vaihdoin kesävaatteita enemmän esille ja talvivaatteita pois. Pienemmät housut mahtuu taas. 4 kpl rättii lähti uffalle. Ihan itse kävelin kassin kanssa Hesarille. Uffan laatikko oli pursuten täynnä ja ihmiset oli heitelleet loppuja kasseja laatikon katolle. Sinne omanikin laukaisin. (On tärkeää kävellä joka päivä, koska nyt mulla on ne kyydit töihin, enkä halua homehtua jaloista.)

Sitten ollaan vaan leikitty pullervoa kissojen kanssa. Lepopäivä, eikös sunnuntai sellaiseksi määritelty? Yritän edelleen elää hetkessä enkä huolehtisi ensi viikosta, mutta siitä on tulossa tosi rankka. Vinkki, että Rinsessan äiti on pyydetty käymään meillä ma-to iltapäivisin, koska en vaan ehdi kotiin ennen kuin illalla :-(

Kohti valoa

Jotain mitä en uskonut näkeväni: elokuva kuvailutulkista. Itsehän olen moisen koulutuksen käynyt 2005, mutta kun ei se toiminta alkanut vauhdilla, niin en sitten jaksanut odotella. Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin toiminta on jo ihan tiedossa monessakin keskeisessä instanssissa kuten SES tai YLE, mutta edelleen siviilit ei juurikaan tiedä. Maailmallahan tää on ollut iso bisnes jo vuosia ennen kuin meillä herättiin kouluttamaan.

ENIHAU.

Leffan nimi on Kohti valoa, joka viittaa vähintäänkin elokuvan lopussa lupaavaan rakkaustarinaan, mutta aurinko ja varsinkin laskeva aurinko on monessa mukana. Misako on treenaava kuvailutulkki. Hänellä on pieni näkövammaisista muodostuva tuomarointiryhmä sekä näkevä ohjaaja, jotka omilla kommenteillaan virittävät Misakon suoritusta paremmaksi. Ryhmässä on erityisen tiukka Nakamori-san, jonka historiaa ja nykyhetkeä päästäänkin lähemmin katsomaan. Misakolla on omat surulliset muistonsa, samoin Nakamorilla, näihin tutustumme samalla kuin Misako ja Nakamori tutustuvat toisiinsa hitaasti mutta väistämättä, koska näyttää siltä että Misako tässä ei anna periksi.

Katsojat: parikymmentä. Suurin osa naisia. Mieli teki huutaa pieni galluppi leffan jälkeen ”anteeks, mutta ketkäs kaikki täällä on kuvailutulkkeja?” ja taatusti olis kymmenen tassua noussut. No, en huutanut. Lopputekstit japaniksi, turha niitä on katsoa.

Hassua kyllä, taas tässä on elokuva joka varppina kiinnostaisi hierojaani (näkövammainen), mutta japani… Tuollahan pyörii se toinenkin suoraan näkövammaisuuteen liittyvä Mademoiselle Paradis (Licht), jossa taas edetään ranskalla ja saksalla. Olispa italia tai englanti, niin sojona lähtisi hänkin katsomaan. Vaan ei näillä kielillä.

PS. Jos ei kymmenen kilon katoamista muuten huomaisi, niin Kinopalatsin penkissä istuessa kyllä :-D

Terveellisiä kirjoja myynnissä

Laitoin feisbuukis tuonne Suur-Kallio kierrättää rennosti -ryhmään myyntiin kehonhuoltoon ja kuntoon liittyviä kirjoja ja keittokirjoja. Turha niitä täällä on roikottaa. Halavalla mennee. Eiku jätin itselleni kyllä muutaman, kaiken varalta. Jos nää menis, niin toisen kerran lisää. Jos ei, niin seuraava yritys puistossa.

Mee kattomaan! Kuvat on ja kaikki. Suorat linkit:

https://www.facebook.com/groups/749927485090004/permalink/1692530060829737/

https://www.facebook.com/groups/749927485090004/permalink/1692526110830132/

No se

Helatorstain aatto! Dammit! Mun ois pitänyt muistaa. Viime vuonnakin helatorstain aattona oli neljän maissa täysi jumi liikenteessä. Bussilla kotiin kesti TUNNIN. Nyt, tyhmä akka, tilasin taksin neljäksi töistä kotiin. Nää taksit on täsmällisiä, joten vähänks vitutti oma tyhmyys kun taksi tulikin vasta 16.28! Ja kotimatka kesti tavallisen parinkymmenen minuutin sijaan yli puoli tuntia. Äh. Olisin vaan tilannut jo kolmeksi kun ei mulla siinä enää ollut mitään mitä ois voinut tehdä.

Naapurin Rinsessa on mulla taas hoidossa. Me vaihdetaan huomenna lennosta, Rinsessan äiskä tulee kotiin ja mie lähden Tampereelle, jos Ilonan massu näyttää parantuneen. Ei ole kuin päivän reissu mutta mahtavaa, jos onnistuu. Rinsessan äiskä R saa sitten käydä täällä meillä kattoo näiden hyvinvoinnit iltapäivällä.

En yhtään tiedä, mitä ottaa mukaan Tampereelle. Puhelimet, ipad ja tuliaiset. Vesipullo! Otanko peruukin vai en? Ehkä en. Huivin tarvii, aurinko paistaa. Aurinkosuojaa! Arskat!

Perjantaina lomapäivä.

Terveisiä Rosalle!

Tykkäsin tosi paljon tästä Rosa Meriläisen kolumnista. Enkä vain siksi, että olen kuunnellut pari vuotta Juuson juttuja :-D ”Olin takertunut ajatukseen siitä, että monogamiassa ja polyamoriassa on kyse siitä, ketä ihminen panee, vaikka ihminen voi rakastaa niin monin eri tavoin. Harrastaa seksiä ilman rakkautta, rakastaa seksittä.” (Rosa) Mäkin rakastun vähän väliä johonkin ihmiseen, mutta harvoin mä niille mitään puhun siitä. Yhdelle naiselle tunnustin ihastumiseni ehkä noin yli 10 vuotta sitten, ja se oli molemminpuolista, mutta elämäntilanteiden vuoksi se jäi juurikin sellaiseksi.

Tälläkin hetkellä olen rakastunut seksi kaukana mielestä ainakin kahteen naiseen. Kun ne on vaan niin fiksuja ja ihania ja täydellisiä. Mutta kun ei tämä polyamorisuus ole silleen kovin hitti normiheterojen keskuudessa, niin mitäpä tuosta mouhoamaan. Voin mä osoittaa niille suurella ystävyydellä ja ystävällisyydellä rakkauteni. Eix hä? Eikä mua se seksi oikeasti kiinnosta yhtään, joten oiskin aika downeri jos niitä taas kiinnostaisi. Rakkaus ja ihastus kiinnostaisi. Romantiikkakin ehkä.