Pelastus?

Ei juma, nyt ukot arvelee että mun (kodin) kerroksen ikkunat vaihdetaan 6-17.5. ELI ENNEMMIN KUIN KUKAAN USKALSI UNELMOIDA! JOS, NIIN KISSOJA EI TARVIIS VIEDÄ HOITOON KESÄKUUKSI MUUALTA IKKUNOISTA KATSOMAAN. EI, MEIL OIS IKKUNA JO KUN ME MUUTETAAN TAKAS!

No, tietysti tääkin kusee, mutta olipa kuitenkin päivän hyvä uutinen.

Mainokset

Vielä tässä lomaa jatkaisikin, mutta

Frendin luona risotolla, päiväunilla, kahvilla, tässä järjestyksessä. Tuli vähän jauhettua lapsuudenaikaisista naapureista, koska näin vasta aikuisena on paremmin tajunnut, miksi niiden pennut oli niin kusipäisiä koulu- ja naapurikiusaajia. Vanhempiensa takia tietenkin. Siinä kun mun luonnehäiriöiset vanhemmat ei sentään haukkuneet naapureita mun kuullen ainakaan, näiden kusipäiden vanhemmat antoi kaiken tulla, niin juorut kuin empatiat ja vihat, ja pennut toistivat niitä ja käyttivät niitä muiden kiusaamiseen ja vittuiluun. (Esimerkki: räkänokka tulee virne naamassa mun luo: ”Sun veli on tappanut ittensä!”. Kuulleet juoruämmä-äidiltään, ja heti kattomaan, miten toimii meikäläiseen.) Arvoitukseksi jäänee se, minkä verran kakarat on aikuisina tajunneet omaa perseilyään. Ainakaan paskasakki ei ole sieltä risukasoistaan edenneet minnekään – sinne jäivät, kun me kiusauksen kohteet taas hankkiuduttiin opintoihin ja hyviin duuneihin.

HA!

Jaha, kissat vaeltaa ruokakupilta toiselle eivätkä ole tyytyväisiä niiden pelkistettyyn tyhjyyteen. Ihminen hommiin siis.

Elukaisia

Käytiin Rinsessan äipän R:n kanssa Haltialan eläintilalla. Huonoin ajoitus ikinä: mentiin sinne klo aukioloajan alku, niin kaikki mestat oli jo täynnä! Meinannut saada parkkiinkaan. Katottiin lehmiä ja poneja. Karitsojen luo oli niin pitkät jonot, että ei vaan pystynyt. Jonot oli myös kioskeille; ravintola kiinni.

Menomatkalla ajettiin eläinpelastusyksikön auton perässä :)

On ne kyllä komeita.

Luovutettiin, lähettiin Tammistoon etsimään kahvipaikkaa. Citymarket löytyi, kahvia ei. Jäätelöt sitten sen sijaan. Pari tuntia tässä meni. Oli kiva ajella, kun aurinko räkitti taas kunnolla (vaikka kylmähän tuolla on). Pääsin samalla keikalla myös viemään kotiin jotain tavaroita, jotka alkoi olla täällä vähän liikaa.

Eilen nukuin oikein hyvät yöunet, sit kahdet päiväunet, ja illalla taas sammuin ilman kemikaaleja klo 23. Eli onks tää nyt jo siinä vaiheessa, että ilman eri ponnisteluja valveilla pysymiseksi voisin vain nukkua koko ajan? Että semmoista työelämää luvassa.

(Sitä edelleen ihmettelen, että päiväunilla saa olla päällä miten paljon tahansa, mutta nukahtaessa AINA palelee. Yöunille käydessä ei ikinä, ja siinä on sentään päällä vain pyjama.)

Kelpo

Under the Silver Lake, vmp, ehkä turhin leffa ikinä. Kaksi tuntia ja yhdeksäntoista minuuttia ihmisten aikaa hukkaan! Tosin eipä tuolla leffateatterissa tungosta ollut, juuri ketään paikalla. Mie kun luulin, että jonot ulottuisi ulos asti. Mutta hyvä sää taitaa vetää ihmisiä nyt toiseen suuntaan.

Nyt menee noitten nukkumishommienkin kanssa taas paremmin. Eilen sammuin ihan ilman kemikaaleja noin 23, aamulla heräämys ennen kuutta samasta asennosta! Vetkutin petissä jonnekin puoli seiskaan ja sitten käynnistin normaalin aamun lääkintöineen, kissahommineen, puuroineen, Hesari. Tutkin leffalistaa, tein leffapäätöksiä – ja sitten painuin takas nukkumaan! Ajatelkaa, samana aamuna pystyy heräämään kahdesti silleen, että hymy on jo valmiiksi naamassa, kun on niin kiva ja levännyt olo!

Dippailuhommia

Silmuja puissa! Mansuja ja vaniljakastiketta pöydässä! Ja löysin vuokraemon kirjahyllystä jonkin Soturikissat-kirjan. Josko saattaisi tulla melkoisen kiva pikkuloma näillä.

Kyllä se uusi vaate vaan piristää, vaikka olis jo entisiäkin

Kyllähän oli kamala tuo viime yö. Pitäisi ehkä vaan oppia, että ei sitä kelloa kato, jos kerta kirja vie niin mukanaan, ettei nukuta. Nytkin tuloksena oli uneton yö, jotta paljonko hyödytti olla lukematta loppuun.

Päivä sujui kohtalaisesti, kun meillä on tää etätyövapaus. Menin lähinnä yhteen tärkeään puolitoistatuntiseen kokoukseen, joka toikin mulle töitä viikkokausiksi. Pitää ruveta säätämään tosissaan, koska nyt on päällä kaksi giganttista, yhtä tärkeää juttua, joista toisessa olen kaulaani myöten ja toista en ole edes aloittanut, vaikka kummassakin finaali tapahtuu viikolla 13.-17.5. Jeppa jee.

Töistä menin puolisekaisin Gudrunille. Olin kytännyt mahdollisuutta jo viikkoja. Kyllä, mulla on tarpeeksi vaatteita loppuiäksi. Mutta siellä oli semmoinen mustapohjainen kirjava tunika, joka ei ollut halatti eikä pussi vaan suoralinjainen ja väljä. Katoin netistä päivällä, että tuostapa. Lisäksi, mulla on täällä vain valkoisia, mustia ja harmaita teeppareita. Ihan räväytin ja ostin valko-vihreäraitaisen, ja viheriät sukat. Ja taksilla kotio (normitaksi, ei veronmaksajataksi.) Halpaa kuin maggara päiväsaikaan Helsingissä, kun muistaa kattoo, että se on se oikea taksi: Lähitaksi tai TaksiHelsinki. Ne muut on huijareita tai vähintään amatöörejä, ei niiden kanssa kannata alkaa yhtään.

Pitäis taas päästä elokuviin, edellisestä kerrasta jo ainakin pari viikkoa. Jokohan Leijonakunigas on tullut? Pääsiäiseksi ei ole varattu muuta liikehdintää kuin Rinsessan äipän kanssa Haltialan kotieläintila sunnuntaina. Notta ohjelmaan mahtuu kyllä.

Pidetään pääsiäinen aurinkoisena ja ihanana!

Himskateerin Kännö!

Jasso, taas ollaan siinä, että työt häiritsee harrastuksia. Luvun alla on Heikki Kännön Mehiläistie. Pitkähkö pohjustus oli jotenkin tylsä, kun ei tiennyt tulevasta. Mutta sitkeästi kun pisteli menemään, niin jo ennen kirjan puoliväliä ns. saappaat pyöri jaloissa. Ja puolivälin jälkeen – niin sakiaa soppaa ja häröilyä, että usein joutui palaamaan lukemansa kappaleen alkuun mielellä ”hetkinen, mitä mä just luin??!”. Vaikea oli lopettaa. Hienointa sekopääpörinää vähään aikaan!

Kahdelta yritin vihdoin käydä nukkumaan, mutta Kännö oli tykittänyt pään melko lentoon. Nyt sitten kello on yli neljän ja olen edelleen valveilla, tosin hukkasin hyvät kaksi tuntia nukkumisen yrittämiseen. Siinäkin ajassa olisi lukenut kirjan jo loppuun. Nyt en sitten tiedä mitä tehdä. Ei nukuta, voisin lukea. Mutta huomenna työpäivä ja ihan pakko olla hereillä ja duunissa klo 12 viimeistään. Paha motiivikonflikti.

Komsii komsaa

Harmittaa enemmänkin välillä, kun blogit on niin out of season. Lukisin paljon mieluummin (paljon) blogeja kuin rullailisin tuolla fb:ssa.

Tai jos fb olisi samalla tapaa hauska ja pirtsakka ja kipakka ja elävä eläin kuin oli sfnet. Juu ei oo. Siellähän pörrää omien kavereiden lisäksi kaikenmaailman luku/kirjoitus/ajattelutaidottomat, joihin törmää heti jos haluaa yhtään olla jossain ryhmässä tai osallistua satunnaiseen keskusteluun. Laadutonta tauhkaa. Ajanhukkaa. Mutta itse kyllä haluan päivittää sinne hauskoja – enimmäkseen pöllittyjä – juttuja, koska aina ei jaksa kirjoittaa blogia eikä niin ole asiaakaan. Eli tää on varmaankin pääpointtti miksen noin vain pääse eroon fb:sta. No, sen lisäksi etten ole yrittänytkään päästä.

Twitter on kyllä kiva. Se vaatii ehkä enemmän ajattelua ja tiivistämistä, mistä pointsit. Sitäpaitsi sieltä saa päivän uutispäivitykset usein jopa nopsemmin kuin perinteisemmästä mediasta as in hs.fi, yle.fi, is ja il. Ensin Twitteriin, sitten vasta lehtiin. Heh.

Vaan pääpiirteissään ihan liian paljon menee aikaa nettiin. LIIAN. PALJON.

Semmoiset serviisit

Tuommoisella keikalla eilen. En oo liian usein käynyt Musiikkitalossa, ehkä kolme kertaa ennen tätä. Tällä kertaa sisään veti Sväng, ja kaveri sai meille mitä parhaimmat paikat keskeltä katsomoa (taas :)

Sikäli erikoinen elämys, että siskontyttöni O oli varoittanut, että kyseinen kuspiäsisareni on myös paikalla, koska tämä konsertti oli aika Big One. Heiluttelin O:lle kymmenen rivii meidän edessä ennen konsertin alkua, ja veikkasin, että hän tajuaa väliajalla tulla etsimään mua, sillä mä en todellakaan lähe siihen suuntaan, missä pyskopaattiämmis on. Ja kyllä, törmättiin toisiimme ”meidän siiven” vessassa! Huippua. Ehdittiin jutella kolmestaan hyvän aikaa, eli nyt O ja tärkeä kaverini on myös tavanneet kunnolla.

Musat oli tottakai kunnossa (kuulemma ’totta kai’ pitäisi kirjoittaa nykyään erikseen, mutta senkus kirjoitatte). Oli lähdetty oikein isomman kautta esityksiin, jotka on ”vapaat kulttuurisesta omimisesta”. Musta tuo oli hiukan hassua, ja yritin väliajalla piipittää kaverilleni, että tää kulttuurisen omimisen pelkääminen menee joskus ehkis vähän pitkälle. Kaveri ei ollut samaa mieltä ja perustelikin sen lyhyesti aika hyvin, mutta hitsi kun nyt en muista sitä ajatusketjua. Vaan silti: eikös sitä ennen sanottu ihan vain lainaamiseksi, jos esitti jonkin muun kansan musiikkia? Tai ei edes lainaamiseksi, koska ei siinä ollut mitään omituista eikä se vienyt keltään mitään pois. Mutta kai tää on nyt jotain poliittisen korrektiuden kukoistuksen hetkiä (vastapainona natsien ja rasistien möykälle) ja voihan siinäkin läikkyy vähän yli. – Kuten läikkyi toiseen suuntaan esim. Nunnuka-nunnukoissa, joka nyt ihan selkeesti oli paitsi joskus hauska, myös kapeakatseisesti leimaava. Nunnuka-ukkelit onkin muuten hyvä ”ääripää” selittämään kulttuurisen omimisen syntistä laitaa!
– – –

Huonosti nukuttuja öitä kaksi peräkkäin. Areeneasta tuppaa meinaan niin hyvää kamaa ja niin paljon taas, että ei vaan ehdi kattoo kaikkea ihmisten aikoihin. Ja sitten kun kattoo yöllä tai myöhään illalla, aivo jää hereille eikä saa unta. Joku järki siinä on, että pitäis aina mennä nukkumaan samaan aikaan, koska se vaikuttaa selkeesti myös unen laatuun.

– – –

Toinen siskoni – se joka ei ole vittuillut mulle koko ikääni – luki suosituksestani myös Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli. Tuumasi samaan tapaan kuin minäkin, että saattoi jäädä Hurmeen Niemi nyt kakkoseksi, on meinaan niin kovaa kamaa. – Onpas muuten halpoja hintoja noissa linkeissä. Nämä kirjat ostaisin niin heti, jos ylipäätään olisi lupa ostaa yhtään kirjaa. Mutta esineiden suunta on ollut varsin päinvastainen jo monta vuotta.

Muuttohommista edelleen

Kyllä tää onnistuu. Muutetaan kotiin toukokuun lopussa kuten pitikin. Rinsessan äiti kotitalon 4. kerroksesta tuli hyvin vastaan, saatiin ideoitua kissoille mielenterveysdieetti. Tai ehkä. Siellä nyt on kuitenkin avoin ikkunanäkymä puiston suuntaan ja kissaystävällinen täti. (Kissa itse on hoidossa Marilla juhannukseen saakka.)

Mesu lupasi myös että meidän koti-ikkunan ulkopuolella olevaan muoviin voidaan leikata kissoille kurkistussuikale. Näkisivät siitä tosin vain telineille, koska ulompi valkoinen muovi lähtee vasta kun ikkunoita nostetaan paikoilleen nosturilla. Eli what, heinäkuun lopussa..? No, parempi sekin kuin ei mitään.