Vuosikymmenkatsaus koska kaikki muutkin…

Khrhm. Mennyt vuosikymmen? 2010-2019. Tästä pitäisi vissiin muistaa jotain. Uh. Liian pitkä aika. Vain pitkät kaaret mahdollisia. Täytin 50 vuotta 2010. Ihana pitkä kokopäivän brunssi Uunisaaressa vanhojen ystävien kans. Aurinko paistoi koko päivän ja kylmä tuuli puhalsi.

Itsepäisesti pidin kiinni blogimaailmasta ja hyljeksin ajatusta Facesta pitkään. Sfnetin jälkeen Twitter tuntui mukavammalta ja etenkin hyödyllisemmältä. Blogeissa roikkuminen osoittautui hyväksi ideaksi, koska sellaista määrää uusia tuttuja, kavereita, ystäviä, rakkaita ei näillä vuosikymmenillä saa mistään muualta kuin netistä. Tai olisi se ainakin vaikeampaa.

Kissat. Vaihtoon meni vuosikymmenen kuluessa, elämä on sellaista. Ilona tuli 2014 keväällä, Zetor heinäkuussa 2015. Mersu kuoli 2015, Pikkumusta jo 2013.

Syöpäni alkoi näyttää merkkejä (joita en tunnistanut) 2014. Mietin usein, olisinko ottanut Zetorin heinäkuussa 2015 jos olisin tiennyt että eka syöpäleikkaus on jo syksyllä. Kai olisin, eihän Ilonaa olisi voinut loputtomiin pitää ainoana kissana. Ilonan olin saanut Lauralta, jolle kisu palautui Zetor-bonarin kanssa nyt joulukuussa 2019.

Työterveys ehkä yritti parhaansa mutta persiiseen meni. Olin jo kuolemaisillani ennen kuin sain lähetteen Meikkuun. Naukulan Merjan osuus elämäni pelastamisessa alkoi jotakuinkin tästä. Meikun mokana pidän sitä, että he ei kunnolla tappaneet syöpää ekan leikkauksen jälkeen vaan antoivat ilman sytoja kehittyä, niin että 2016 syksyllä uusi leikkaus. Sen jälkeen sitten tuli enemmän lääkitystä ja muuta. Oliko se nyt helmikuussa 2017 kun tauti todettiin parantumattomaksi. Sytot ärsytti limakalvoja, jatkuva nuha pari vuotta. Toisaalta ne piti keuhkopussia kuivana, sinne olisi muuten kertynyt nestettä, jota tyhjennettiinkin välillä.

Semmost reipasta.

Matkustelin vähän. Euroopan kaupunkeja, osa työmatkoi. Berliini ja Lontoo suosikkeja aina vaan. Mujia Suomeen odotellessa ;-D Mitä huonommiksi jalat meni, sitä vähemmän kiinnosti matkata. Tykkäsin kävellä kaupungeissa. Myös muu liikunnallinen yritykseni sijoittui tälle vuosikymmenelle (kuntosalikamoja kotiin) kunnes terveys alkoi pettää. Yhteen aikaan edes jooga ei onnistunut ja niin se sitten jäi, kaikki.

Työpaikka on pysynyt samana koko ajan. Palkka tulee (en ole vieläkään irtisanottu, olen saikulla) eri momentilta, mutta arjessa kaikki näytti samalta. No eikä näyttänyt kun muutettiin jopa kaupunkia, Helsingistä Espooseen. Mutta joo. Passaan samoja ihmisiä kuin ennenkin ja työn fokus sama. Tai siis en passaa enää, koska olen Terhokodissa – nyt mua passataan ja lujaa :-D

Olen viime viikkoina tehnyt erilaisia paketteja eri yhteisöille ja ihmisille. Pitää saada kamat jaettua fiksusti ennen kuin jokin kuolinpesähirviö tulee ja lanaa loput. Mulla on paljon tavaraa joista kaveritkin tykkää tai jotka on muuten vain parempi jakaa nyt (semmoseks se menee, kun esimerkiksi harrastaa elokuvia ja lukemista – hyllyt täyttyy). Koti tyhjenee vauhdilla. Kaikki asiat aina hoitotahdosta ja testamentista lähtien on hoidettu nähdäkseni pööffect. Naukulan Merja puikoissa edunvalvojana.

Olen ottanut enemmän yhteyttä sukuun. Ei olla oltu kauheen aktiivisia siinä, kukaan. Siskoni ML on puhelimen päässä, hänen 80-vuotispäivät juhlittiin helmikuussa 2019. Tapasin silloin pitkästä aikaa myös Kallen, siskon pojan. Toisen siskon tytär Outi on geopoliittisestikin lähempänä (noi muut on pohjoisempana), kommunikoidaan, myös tavataan.

Voi olla, että olen unohtanut jotain tosi isoa tms. Teksti ehkä vielä päivittyy. Flickr on ollut hyvänä apuna asioiden muistamisessa, VINK!

Sponsored Post Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

Keskipiste

Meillä kävi siis kiva vieras M, oli pari yötä. Zet ihastui ideaan laittaa peti lattialle, ja tarpeeksi iso myös hänen egolleen. Olen kiitollinen M:n vierailuista. Vähintään yhtä kiitollinen kuin kissat. Tiskaava vieras!

Toki Zet löysi huomion keskipisteet muutenkin. Keskipistehän kehittyy sinne missä hän on.

Mitä pikkuinen?

Onko se emoalus siellä vai mitä me nyt katotaan?

Satunnaisesti pelottaa, jaksanko töissä vai oliko virhe ottaa edes puolipäiväistä. Huoh. No, katellaan. Liikaa aikaa ei oo tehdä mitään, btw. Keskiviikkona melkein itkin, kun ois pitänyt hyvässä lykyssä käsitellä 15 ihmisen asiat ja kerkesin käsitellä noin neljän.

”Kaverit” tuli takaisin – onneni vyöryy yli!

Feisbuukin Kaverilista ilmestyi takaisin vasempaan marginaaliin. Tätä onnea! Nyt fb:a voi taas käyttää!

M on täällä pari yötä. Nyt pitää lähteä turaamaan jotain aamiasen näköistä. Raksaukkoja ei taida pahemmin roikuskella täällä, oisko nekin ottaneet pitkän viikonlopun. Hyvä niin.

Hiljaisuutta toivoen

Alapuolellani on ollut tyhjä asunto pitkään. Sen omisti/omistaa vanha mies, joka asuu oikeasti Heinolassa, mutta käy välillä täällä viikonloppuja. Asunto on ollut siis kalustettu, ei ”tyhjä” siinä mielessä. Ihmiselämästä tyhjä. Tänään sinne on muuttamassa … joku. Veikkaan, että nuori nainen ja koira, ja iskä olisi tuo, joka auttaa muutossa. Iskään olen törmännyt hississä jo kahdesti. Naisen ja koiran olen kuullut käytävässä.

Tai mistä mä tiedän, mikä se nainen on. Voihan ne olla pariskuntakin. Mutta tään kokoisessa yksiössä ja koiran kanssa? Säälin.

Pääasia, että olisivat hiljaisia. Talo on ollut pääosin ongelmaton, ja varsinkin möykän osalta.

Raja! Nyt sullekin, sohvaperuna

Ihmettelen, jos en kehunut Rajaa silloin kun se oli leffateatterissa. Kehuin täälläkin. Hitsin kova leffa. Onneksi se on nyt tullut Areenaan, niin laiskempikin saa punnerrettua itsensä koneelle tai känkkään. En osaa edes selittää, että kertakatsominen voi olla niin suuri elämys, mutta miksi toista kertaa en kuitenkaan halua nähdä.

Katso.

”Kaverit” hävisi :-(

FB-ongelma. Mulla on läppärillä ja selaimella katsottuna vasemmassa laidassa muutama ryhmä ja sitten muutamia muita linkkejä, en tiedä miksi niitä sanotaan. Yksi linkki on kuitenkin Kaverit. Kun sen aukaisee, esiin tulee Lähimmät kaverit ja Tuttavat. Kummassakin on porukkaa. Kuten arvata saattaa, tämä on absoluut kätevin tapa nähdä tuttujen ihmisten uusimmat päivitykset. JA NYT SE KAVERIT-LINKKI ON HÄVINNYT.

Ei löydy. Enkä ymmärrä.

Pitääkö mun nyt käydä kattoo joka ihminen erikseen, jos haluan nähdä heiän uusimman päivityksen? Jopas pomppii! Ihan kuin en muutenkin jo viettäisi ihan liian paljon aikaa netissä!

Ehkä elämäni parasta aikaa

Ei voi valittaa yksinäisyyttä eikä nälkää. Niin hienojen eväiden kanssa on tänne tultu, ja palvelu pelaa kaikilla tasoilla! Fyysisellä ja henkisellä. Ihmiset pitää musta huolta! Olen ihan otettu ja tyrmistynyt, kun tavallisesti sitä on vaan ite pyrkinyt aina suorittamaan ja suorittamaan. Jopa lekuri ihan oma-aloitteisesti jatkoi saikkua viikon loppuun.

Eilisille vieraille unohdin kerrassaan konmarittaa, mutta seuraavan kerran kun tulevat… Tämänpäiväiselle sain oikein hyvin vaatteita menemään, on meinaan melkein mun pituinen nainen, hiukan ohuempi vaan. Helppo päätellä, että sukulainen. Mutta ei lue kirjoja, ei kuuntele musiikkia eikä kato leffoja – onko sittenkään ihan sukua?! Epäilyksen siemen! Vaan hänen tyttärensä lukee kyllä paljon, sain menemään muutaman kirjan sinne suuntaan.

Työpaikalla kävin sen verran, että herättelin pomosia miettimään nyt viikolla mun tulevaa työnkuvaa, koska aion vetäytyä noin 50% osa-aikaiselle. Kela tulee hyvin vastaan. Voin aloitta osa-aikaisuuden heti ensi viikolla, joten sitä ennen pitäisi olla jotain edes raakaa suunnitelmaa.

Edelleen olen jatkanut pinnaamista kaikista riennoista, joihin olen riennähtänyt vielä viime vuonnakin. Elokuviin menisin, mutta kun siellä ei ole mitään uutta kiinnostavaa, ja kaikki kiinnostavat on jo katottu. Plää.

Hyödyllinen viikko

Kunnollinen viikko! Olen päässyt eroon ainakin 10 kirjasta, föönistä, levytangosta ja -painoista. Lisäksi olen raivannut kymmenen valokuva-albumia silleen, että postitan lakon loputtua eri ihmisille heitä mahdollisesti kiinnostavia kuvia. Enimmäkseen ne on varmaan kuvia näistä ihmisistä itsestään, mutta on siellä myös sellaista porukkajuttuja – vähän joutuu välillä miettimään, laittaako tämän ja tuon kuvan tälle vai tuolle. Samalla on tullut otettua yhteyttä vanhoihin kavereihinkin, kun on pitänyt kysyä osoitteita. Varsinkin tänään on sellainen olo, että todella on tullut tehtyä jotain hyödyllistä.