Here we go again

Onko paikalla isojen tanssikohtausten ystäviä? (Nostaa ite molemmat kädet.) Siellä niitä on, kun menee kattomaan Mamma Mian jatko-osan! JA isolta kankaalta, tottakai. Grande finalessa logiikka katoaa kokonaan, mutta hei, tanssi ja musat jatkuu, joten kaikki kunnossa! Ehdottomasti kannattaa katsoa myös lopputekstit loppuun asti, siellä on vielä herkkupala. Myös Björn ja Benny vilahtavat kumpikin.

Vältin kaikki sateet ja ukkoset. Nyt taivas on pelottavan sininen taas, eiköhän sieltä huomenna ponkaise taas tavan hellepäivä.

Mainokset

Vihdoin vähän viileämpää

Kyllä sitä joka päiväksi järjestyy edes jotain, vaikka ei aamulla olisi tietoa mistään. Toissailtana kävin Solmu-baarissa terdellä. Oli leppoisaa ilta-auringossa. Join kaksi alkoholitonta sidukkaa, nautin ja lähdin kotiin nukkumaan. Tuumasin, että tätä pitää harrastaa toistekin.

Eilen aloitin aamusta verikokeella Kampissa ja onneksi sain päähäni lähteä sieltä kirjastoon – eka kerta kevään jälkeen. Tänään nimittäin tuli SADE ♥ ja ukkostakin on luvassa, joten ihan kiva että mulla on seitsemän uutta kirjaa täällä. Mikä ajoitus!

Päivällä R kysyi, huvittaisiko ajaa asioille Vantaalle, ja tottakai mua huvittaa istua auton kyydissä. Eli tästäkin tuli ohjelmanumero vaikka en ollut suunnitellut. Elämä toimittaa.

Illalla menin Dönerin terdelle juomaan limsaa ja sieltä lähtiessä yhytin kaverini Raision, joka on mm. stand-up -koomikko. Olin miettinyt Brunolle lähtöä, ja koska Raisio oli menossa sinne, lähdin mukaan. Ilmaista stand-uppia terassilla. Jaksoin ekan tunnin ihan hyvin. Huomaan, että (todennäköisesti) pillerit leikkaa nauruhaluja, vaikka esiintyjä olisi kuinka hyvä. Tai ehkä olen vain hiukan kyllästynyt, stand-uppia on niin paljon nyt. No kuitenkin, lähdin ysiltä kotiin.

Ja siitäpä sitten… Petissä uskottelin itselleni, että haluankin nukkua lämpimässä (kotona 30,3 astetta), kylmässä en saisi untakaan. Jepjep, häiläsin unen ja valveen välillä kolmeen ja sitten käynnistin tuulettimen. Sain nukuttua pari tuntia, sitten jo paleli. Lakana päälle. Kissat tuli sanomaan että on aamu. Eikä ole, kello on puoli kuusi! Mutta tässä sitä istutaan postaamassa. Yö oli tosi repaleinen siis, mutta ONNEKSI satoi ja viileni hiukan.

Siis sateinen päivä aukeamassa. Kirjojen kimppuun! Ekan luin jo eilen.

Lojuutus

Tämän päivän osalta projektit jäi vähiin. Enimmäkseen lojunut vaan. Pyysin yhtä tuttuu miestä hetkeksi drinksulle johonkin aikaan illasta, koska hänellä on huomenna synttäri. Ei oo ollenkaan sanottu, että se on edes Hgissä. Suurien festarien stage manager ja silleen.

Katsaus e-kontaktin miestarjontaan 45-60 v. Uusimaa Helsinki. Hirveitä kuvia. Jumalauta eikö ne tajua, että siitä kuvasta kaikki lähtee!? Ihme suhruja, tietenkin selfietä tai osia jostain isommasta kuvasta. Aurinkolasit. Epäselvää kaikki. Sitten henkiset kyvyt kuten varsinkin kirjoittaminen. Niihin rastiruutuun-kysymyksiin ne osaa vastata, mutta sitten kun pitäisi kirjoittaa millainen on ite ja mitä hakee, niin saatana. Sitä sotkun määrää! Edes pilkkujen ja sanavälien suhdetta ei pysty pitämään kurissa (pilkutus,siis näin ilman väliä,näin), saati että osaisi laittaa isot kirjaimet paikoilleen. Sisällöistä pahimpia on luettelot, mutta ei niissä muissakaan teksteissä ole ihan simona kehumista.

Miten mä voisin edes löytää tuolta jotain? Se yks, kenet tapasin. Sen kanssa vaihdettiin parit mailit sen jälkeen ja päättelin, että se on liian perässävedettävä, vaikka muuten monta kriteeriä täyttikin. Ja mä en ala seremoniamestariksi tai ketään kiskomaan. Siirretään unohduksen suohon, sinne uppoaa kaikenlaista. Plop, noin. Sinne meni.

No, olen maksanut kuukaudesta, joten käyn kattomassa kuukauden ajan. Vaikka nyt jo kyllästyttää ne naamat.

Buu

Uunisaaressa oli niin paljon levää vedessä, että en lähtenyt uimaan. Buu! Kahlasin kyllä polvia myöten ja totesin että just hyvän lämmintä. Mutta mulla on tätä terveysdraamaa jo sen verran, että en kaipaa lisää. Varsinkaan vuosikymmenen hellekesänä.

Olin mä silti siellä pari tuntia. En tajua miten jotkut voi olla auringossa, koska musta se oli tosi polttava sen hetken kun viltiltä pois viivähdin. Loput ajat tukevasti varjossa, tietty.

Ruokavalio painottuu tuorepastaan, pestoon, juustoon, ruisleipään ja mansikoihin. Pastan on kans parempi maistua, ostin sitä varastoonkin eilen kun aattelin, ettei huvita juosta kaupassa joka päivä. Tänä aamuna ovelasti kävinkin kaupassa jo ennen kahdeksaa, jotta ei olisi niin kuuma. Ihan sama, 26 tai 29 astetta, kuuma se on joka tapauksessa.

No. Mikäs mun projekti ois huomenna?

Kylmä ei ole edelleenkään (eikä ensi viikolla)

Vähän kuin turha päivä. Tai siis lepoa on tullut, kyllä. Olin aamupäivästä uimapukusillaan tuossa puistossa kodin edessä, ensin auringossa (D-vitamiini!) ja sitten varjommassa, yhteensä jopa pari tuntia. Sielu lepäsi hyvinkin, kunnes kaupankäynti alkoi kirpparilla ja puistossa alkoi olla porukkaa. En ole ujo näyttämään läskejäni, olenhan ollut nakumallinakin. Mutta kai sitä nyt kahdessa tunnissa alkaa muutenkin tehdä mieli kotiin ja kahvikupin äärelle.

Siinä oli päivän onnistunut osuus.

Päätin sitten lähteä torille syömään crepsiä. Taksi ei päässyt mihinkään koska törmäili koko ajan miekkariin ja poliiseihin. Lopulta sanoin että jätä mut tähän, kävelen loput (vaikka se hemmetin varvas on edelleen auki).

Torilla ei ollut creps-kioskia. YHYY! Päätin lähteä Kompassilaiturille muurinpohjaletun hakuun. Paitsi että ei. Se sama miekkari jumitti ratikkaliikenteen. Lopulta jouduin kävelemään vielä lisää ja sitten kotia kohti, kun ratikat taas saivat tilaa.

Kotioloissa painuin pihalle taas ja istuin R:n kans kunnes aurinko alkoi paistaa suoraan meihin. Sisätiloihin siis. Kyllähän täällä tuulettimet humisee kivasti ja naapurin pihalta kuuluu iloista juhlintaa, mutta onhan tää sisällä olo vähän kesän tuhlausta.

Perhanan varvas. Jos se saisi ihon kokonaan, olis niin helppo ja huoleton mennä kengät jalassa! Mutta koko ajan se on vaan tuosta keskeltä pikkuisen auki. Pidän sitä ilman sukkaa tai mitään niin paljon kuin mahdollista, silleen se parhaiten paranee. Houp sou. Täällä kotipihoilla ja puistossa voikin liikkuu sandaaleissa, mut ei ne kelpaa pitempään kävelyyn.

Lonna sitten

Nyt on aito huh-hellepäivä!

Lonna on se pieni saari varttitunnin laivamatkan (7e) päässä Helsingin keskustasta. Tänä viikonloppuna siellä oli joogaretriitti (nuo porukat rivissä rantakalliolla), josta tiesin, mutta en uskonut sen esim. valtaavan raflaa tms. No, eipä nuista haittaa ollut.

Käytiin katsomassa ravintolan lista, mutta seurani R halusi mieluummin vohvelimestaan alakertaan. Söin niin paljon kuin napa veti eli sekä suolaisen että makean. On tullut nimittäin pari viimest päivää vedettyä lähinnä marjoja ja hedelmiä, oli kiva saada jotain jauhoista tehtyä. Ja sitten oli muuten masu täysi.

Vain Suomen Jäätelön jätskejä. Kiva kun suositaan pientä tuottajaa! Toinen pieni, jota olen nähnyt viime aikoina parissakin paikassa: Ägräs. Niiden panimo on Fiskarsissa, ja tuotetta näytti olevan Lonnassakin.

Äkkiä on se saari kävelty ympäri. Uimaankin olisi näköjään päässyt. Hirveä määrä porukkaa liikenteessä joka paikassa: laivalla, torilla, sityssä. Kiva päästä kotiin introvertteilemaan taas. Huomenna pitäisi päästä jonnekin käyttämään tuota aurinkosuojavoidetta, kun tuli ostettua aika railakas tuubi. Ehkä oma puisto, ehkä Uunisaari.

Tuskin

Ilahduttava ylläri TukkaJukalta – marssin vaan sisään ja kysyin, onko aikaa ottaa nuo niskatupsut pois, ja vualaa, kyllä! Siisti minitukkaani muutenkin. Hassua, että yksittäiset hiukset kasvaa nopeammin kuin toiset.

Fiksu ihminen ois tietysti käynyt ensin kampaajalla ja sitten vasta treffeillä, mut meikä suoritti toistepäin.

Kävin muuten eka kertaa elämässä deitillä sellaisen ihmisen kanssa, jota en ollut tavannut missään muodossa ennen. Siis ihan vieras. Ihmiseltähän tuo vaikutti, mutta ei siinä semmoista erityistä kipinää ollut. Juteltiin vaan ja oltiin ystävällisiä toisillemme. Äijä teki miesten perusvirheen: antoi mun hoitaa kyselyt ja puhui itsestään. Ei kysynyt multa kuin yhden kysymyksen 45 minuutissa. Huono asia. No, meillä on nyt toistemme yhteystiedot mutta enpä tuota tiiä. Tuskin.

Lomaretkeily jatkuu

Jep, ja sitten käytiin sekä risteilyllä että Virka-galleriassa ynnä syötiin hyviä juttuja Kauppatorilla! Royal Line vei puolentoista tunnin ajan ympäri Helsingin vesiä. Olen aina yhtä pihalla siitä, mikä saari on mikäkin. Uunisaaren ja Suokin sentään erotan. Jotenkin tuli mieleen, että ehkä Lonnassa pitäisi käydä vihdoin tänä kesänä. Se on siinä ihan Suokin lähellä.

Juuri kun suunnattiin ratikkapysäkille, jäi hetkeksi ihmetyttämään poliisin ohjaamat Helenin (sähkölaitos) autot, jotka pisti parkkiin keskelle Pohjois-Espaa. Mutta Hesarista sitten luin, että Helen hitsaa viemärinkansia kiinni, koska TrumPutin. Ja kun menin ratikalla kotia kohti, niin vastaan tuli Hakaniemessä poliisisaattue ja varsin jämäköitä mustia autoja. Tuskinpa ukot itse vielä täällä? Oisko olleet turvamiehiä ja muuta henkilökuntaa. *)

Pukuja, jee! Virka-galleriassa Helsinki vanhoissa suomalaisissa elokuvissa

*) ei, kuulemma ihan itse Putain meni siinä jymäkimmässä autossa

Fiskars

Aamulla kävin jalkahoitajalla, jolta sain paljon hyviä neuvoja ja halauksen. Olin käynyt siellä varmaan puoli vuotta sitten viimeksi, ja silti hän muisti kaikki mun jutut! Mieletön tyyppi. Utsin erittäin salaisesti ja varovasti, onko hän vapailla markkinoilla, mutta ei oo. Sen sijaan hän neuvoi mullekin, mistä niitä ukkoja saattaisi löytää.

Jatkettiin parin kamun kanssa sieltä suoraan Fiskarsiin. Olen käynyt aikoja sitten siellä, ehkä jopa kaksi kertaa. Viehko paikka. Kahvila toisensa jälkeen. Ei käyty missään näyttelyissä, lähinnä fiilisteltiin, käveltiin, syötiin.

Jotenkin keskiruumis ilmoittaa, että nyt riittää autokyydit vähäksi aikaa. On semmoinen tukkoinen olo, liikaa istumista liikkuvassa härvelissä. Paitsi torstaina taitaa olla ohjelmassa risteily, mutta sehän onkin taas eri juttu.

Juhlaviikot

Juhlaviikot. Avasin esitteen, näin heti nimen Steve Vai ja tiesin hyvästeleväni kuusikymppiä.

Oikeasti tähtäsin kahteen lippuun, yhden sain. Mahlerin 8. oli loppuunmyyty (toki – järkyn iso show, 350 muusikkoa lavalla, en tiedä edes mihin ne mahtuu), mutta Steve Vaihin sain lipun. Kovahko kitaraukko. Musiikki ei ole mulle mitään jokapäiväistä leipää, mutta kyllä mä sentään joitain nimiä tiedän.

Muistan jonkun kesän, kun tuntui että istun Huvilassa jatkuvasti. Ehkä silloinkaan lippuja ei ollut kuin neljä, mutta selvästi liikaa, kun tuollaiset mielikuvat on jääneet.