Matkaan käy

Vuokraemoni viestitti Tanskasta: ”Niin, paistinpannu sieltä puuttuu.” Ajattelin, että se heitti tsoukin, koska tietenkin otan osan keittiökamoja mukaan. Mutta lo&behold, kävin tarkistamassa eilen, mitä sinne oli huonekalujen ja telkkarin (!!) lisäksi jäänyt: se on niin lähellä AirB&B:tä kuin olla voi. Paistinpannu tosiaan puuttui. Mutta kaikki muu aina vuodevaatteita ja vessapaperia myöten kyllä on.

Astioita on ihan liikaakin, mutta rumia; kasaan ne pois ja otan muutaman oman tilalle. Onneksi säilytystilaa on paljon, vaikka hän oli jättänyt sinne omiaankin. Keräsin kämpästä kaikki tekstiilit pois, koska joku ei tykkää kissankarvoista (miten voi olla sellainen ihminen olemassa?). Tutkin pistorasioitten paikat – liian vähän, hirvee määrä jatkojohtoja lähtee mukaan.

Kylppäri – ihan kuin kukaan ei olisi koskaan käynyt siellä. Kaikki hohtaa uutuuttaan putkirempan jäljiltä. En ikinä pysty luovuttamaan sitä samassa kunnossa takaisin, se on ihan tahraton. Samoin koko putiikin lattia: virheetön. Millainenkahan se on kissojen rallien jälkeen (kyllä, otan mattoja).

Vein myös muuttoporukoille karkkia ja juomaa pöydälle. En siellä pitkään viipynyt, mutta ihan uupuneena tulin kotiin. Taisin jo toisen kerran tämän vuoden puolella nukahtaa ilman kemikaaleja zzz. Tänään siirretään tavaroita, ehkä jopa kaikki menee.

Mainokset

Rompe

Muistan sen ajatuksen viimekertaisesta kevytmuutosta: ”Otan mukaan kaiken tarpeellisen. Loput… on ylimääräistä.” Silloin tosin jouduin ottamaan mukaan sängyn, mutta muuten samantapaista kuin mitä nyt. Pöyristyneenä katson kaikkea ylimääräistä eli tänne jäävää. Tästä rompemäärästä noin 3/4 on niin vähän tarvittua, että se joutaa tänne vanhaan kotiin. Kolme fakin neljäsosaa kaikesta keräämästäni! Hupiesineitöä ja muistoja. Harvoin tarvittavia työkaluja tms.

Toisaalta Suomessa on neljä vuodenaikaa, notta sillä saa kyllä anteeksi vähän, ainakin vaatepuolesta.

No niin, piti vaan tulla sanomaan tämä. Jatkanen pakkaamista. Bye.

Joukkoon tummaan

No uppakeikkaa. Tavallaan kovastikin kiinnosti tämä kaikille avoin hyvishakkerien tapahtuma Disobey, Kaapelilla. En tajua hakkeroinnista mitään, koska se on enimmältään kai varsin teknistä puuhaa, mutta onhan mullakin musta huppari ja silmiklasit, olisin ehkä halunnut fiilistelemään sinne itseäni paremmassa seurassa. Niinku olevinaan että kuulun joukkoon, köh-köh, eiköstä niin, köh.

Onneksi en uskonut suoraan tätä ”kaikille avoin” ja lähtenyt kohti, sillä jos menit kattoo tuota linkkiä, havainnoit saman kuin minä: 199 e liput. SATA YSI YSI. (Halvemmat meni jo.) Hetkeäkään miettimättä osasin pukea mustan hupparin ja klasit ihan täällä kotona. Hakkeroin tästä kohta itseni kahvinkeittoon. Pahus kun ei oo enää naminamipullaa.

Vegaaninen laskiaispulla – uhka vai mahdollisuus?

Ooookei, testing. Tässä vaiheessa ei vielä voi erottaa, kumpi on kermavaahtoinen mantelimassapulla, kumpi vegaaninen kauravaahdolla.
Kuljetus, pikainenkin, lie vaikuttanut jompaankumpaan pullista. Enemmän kuin aavistus…
No jep! Testi sulahti. Vegaaninen ilmiantoi itsensä viimeistään hillolla!
Mjäm-mjäm! Vegaaninen ei ole niin makea kuin aito, toisaalta veggulin hillo on suorastaan ällömakeaa. Mutta hirveän hyviä olivat kumpikin, ei ollut mitään tuskaa syödä kaksi yhdellä kahvitauolla!

Putkessa, osa 2

Taas joudun täällä töissä toteamaan, että ”te tykkäätte pc:stä siksi, että ette ole käyttäneet macciä!” Koska onhan tää yhtä teutaroimista nyt kun mulla on töissä pakko-pc. Kotona sentään firman mac.

Nyt olen voittanut parin viikon sisällä luontoarvoilla jo 28 e. Lottoa olen laittanut vetämään ihan poikkeuksellisia määriä. Tavallisesti lottoan ehkä kerran vuodessa, mutta nyt näyttäis olevan putki päällä :-D Pitää edes yrittää. Pääsisi kaikista veloista eroon kerralla. Kaikki yli miljuunan menee multa yli hilseen, joten sovitaanko että 500 000 riittäis. Tai no, 50 000. Jäisi vielä karkkirahaakin.

Eipä täs muuta, kaikki ajatukset pyörii vaan muuton ympärillä ihan kyllästymiseen asti.

Lähestyy

Ei ehkä heti hahmotu, mutta tuossa on siis ritilätaso ikkunani ulkopuolella. Nyt olisi tontuilla helppo tulla kurkkimaan, mutta liian aikaista tälle vuodelle, liian myöhäistä viime joululle. Siinä ne pojat sitten vaeltelee pikkukisuni ilona, kunnes ikkuna suojataan. Ja mää mietin, muistanko maanantaina ja mieluusti aika monena muunakin aamuna mennä pukeutumaan eteisen puolelle ja ovi kii. Ei sillä, että täällä olis mitään katsomista.

Mitenkähän kisut selviää monta päivää ilman ikkunaa ja lisäksi täällä yksinään porien äänien kanssa? Onneksi vain yksi pora vetää tosi kovaa, toinen tuntuu olevan pienempi.

Remp remp möyk möyk

Tästä se remppamöykkä sitten alkoi. Klo 7-18 poikkeavista ajoista piti ilmoittaa etukäteen, nyt jo fail kahdesti ja remppa on kestänyt kolme päivää. Aivan, ne näkyy poraavan lauantainakin kertomatta etukäteen.

Poraus, niin. Jos oltais tiedetty, että porausta tulee nyt jo (meitähän varoitettiin vasta piikkauksesta, ja sen pitäisi alkaa kun ollaan jo muutettu) oltaisiin toki voitu muuttaa aiemmin. Nyt sitten pitää odotella yli viikko vielä. Onneksi kissat ei ole ihan hirveästi nyreissään möykästä. Lähinnä ne kyttää, mitä mä tykkään asiasta, ja jos mä en välitä, ei nekään niin kovasti. Alakerran Rinsessa sen sijaan ilmaisee ei-tykkäävänsä, mutta hän pääseekin muuttamaan varmaan kohta.

Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa. Talvisaikaan liikkuminen käy vaikeammaksi koko ajan, hengästyn heti vaikka olisi keppikin mukana avustamassa. Onneksi naapuri osui ruokapuotiin samaan aikaan, sain kantoapua. Tavallisestihan käyn työpaikan ostarilla ja sieltä taksilla kotio, mutta nyt en ollut siis käynyt siellä päinkään pariin päivään.

Sisko soitti aamulla. Tässä on nyt ollut jokusen verran kommunikaatiota eri suuntiin siitä, juhliiko hän kasikymppisiään kolmen viikon päästä vai kuin. Saattaa päätyä siihen, että juhlia ei ole, mutta käymään saa mennä. Ja mehän mennään sitten varmaankin. – Tämän saman juttelun varrella tuli ilmi, että siskonpoikani, joka ei ole juuri kouluja käynyt, keskustelee äitinsä kanssa kirjoista, joita ovat lukeneet jne. No mut hiton hyvä. En tiennyt! Menin katsomaan sen fb-profiilia, ja good grief, sehän osaa myös kirjoittaa, välimerkit ja kaikki! Pyysin sitä fb-kaveriksi ja se torjui, koska ei tajunnut kuka mä olen. Yritettiin korjausliikettä, mut nyt se menee varmaan niin päin, että hänen täytyy pyytää mua, koska mulla ei enää ole mahdollisuutta pyytää häntä!

Ajatelkaa, jos tämä toteutuu, sit mulla ois kavereina yhden siskon tytär ja toisen poika. Hyvin erikoista ajatella omaa elämääni näin. Mutta ehkä fb on just sopivan etäinen kanava yhteydenpitoon :-D

Toisen siskon poika, se paukuttaa sekä blogissa että feisbuukissa kovaa. Mä en vaan nyt ainakaan vielä meinaa pyytää sitä kaveriksi. Ei piä olla ahne, Ahmed!

– – –

Nyt olis designmyyntiä Kaapelilla viikonlopun ajan. Meinasin alunperin, mutta ei nyt kyllä kun hätinä selvisin hengissä tuosta kirjasto+kauppa -rytäkästä. Enkä tietenkään edes tarvitse mitään. (Paleleekin, koko ajan.)

Valvominen ei lempparipuuhaani

Eipä siitä meditaatiokurssista paljon iloa ollut, kun en ole yhtään jaksanut keskittyä niihin harjoituksiin kurssin jälkeen(kään). Tavoitteeni oli saada vähittäin parempi impulssikontrolli, että esim. en ryntäilisi ylteensä tekemässä sitä ja tuota, vaan etenisin järjestyksessä: ensin tuo loppuun ja sitten vasta tuo. Ja että pää päästäisi mut nukkumaan! Mut sitä ei ainakaan. Nytkin kello tuli puoli kolme ja kyllästyin olemaan petissä kuuntelemassa pään tivolia (ja aivastelu, se vasta kyllästyttääkin!).

Onnistuisiko edes se hitaasti syöminen, jos oikein keskittyy ja hokee sisällä päin ”Ana, syö hitaasti, SYÖ HITAASTI”?

Vituttaa tää valvominen. Enää ei tunnu mitkään pilleritkään auttavan. Vaikka voi tää olla sitäkin, että aamulla nukuin pari tuntia tiputuksessa. Se alkaa olla paras ajankäyttömuoto, kun on vain yksi käsi eikä jaksa seuralaisia.

PS. Voi tietysti olla, että kurssin aikana mulla oli isompia ongelmia ja siksi menin sinne, mutta nyt kun taas ns. ainoa oikea ongelma on nää valvomiset, niin tuntuu melkein kuin ei mitään oiskaan. Pää on kasassa muuten!

Putkessa

Nyt tuskin mikään voi enää mennä persiilleen muutossa: kaupunki antoi lainanlyhennysvapaata ja pankki antoi lainaa!

Toisaalta: en saanut kaupungilta vieläkään hynää tukipohjallisiin, koska en ilmeisesti ole tarpeeksi vamppi. Kumminkin 17 vuotta maksanut niistä itse satoja ja satoja euroja. Sosiaalitoimen mielestä olen oikeutettu sossutakseihin (tarpeeksi vamppi), Syöpäklinikan ja Kelan mielestä kelatakseihin (tarpeeksi vamppi sinnekin). Helsingin kaupungin terveystoimen mielestä ei tarpeeksi vamppi. No, eihän ne kuulemma anna ”kenellekään” mitään, joten miks mulle.

Nyt odotan muuttoa vielä enemmän höttösissäni, jos biologisesti edes mahdollista!