Totta kai

Aamulla olin niin väsynyt. Tiesin sen jo yöllä. Syvästä unesta ei tietoakaan kun taas heräilin yöllä miten sattuu. Herätys oli seiskalta, mutta vaihdoin sen kasiin. Etäpäivä ei mahdollinen, koska oli asiakkaita tulossa.

No, nousin kuitenkin varttia yli seiskan. Aamutoimet ja sitten kyyti alle. Duunimatkan loppupuolella jonotettiin TUNTI, koska tietyö ja vain yksi kaista käytössä. TUNTI. Oli kuitenkin kaunis aamu ja ehdin lukea Hesarin ennen duunia. Mutta silti… oisinko mieluummin nukkunut senkin tunnin omassa kotona just tänä aamuna? Oisin.

Mainokset

Pyjamapäivää tämä

Kas, en sitten ole lähdössä Habitareen. Heräsin jalkaterät niin arkoina, että parempi tallustella vaan kotona (lue: lojua petissä ja netissä) tää päivä, niin pärjäilee duunissa taas ensi viikon. Tänä syksynä Design Week tuli niin äkkiä vastaan, etten edes huomannut.

Nyt on valittu R&A-elokuvat ja ostettu liput. Ei vienyt kuin kaksi iltaa. Tarjontaa on varmaan enemmän kuin ennen, koska isojen leffojen esittelytekstien jälkeen en jaksanut edes vilkaista lukemattomia lyhäripaketteja. Lippuja on 11 kpl, ensi viikon lauantai on enkkapäivä kolmella leffalla. Kyllä siellä varmaan pystyy pienet päiväunet nukkumaan, onhan sitä ennenkin pilkitty.

Olen edelleen väsynyt, vaikka nukuin kai hyvin (ilman pilleriä taas! JEE!). Yritin äsken vaipua päikkäreille, koska podi pyysi, mutta sitten remppamiehet alkoi rampata ja pora laulaa. KYLLÄ. SUNNUNTAINA! Ei ole tietääkseni sovittu tälleen. No, joka tapauksessa pistin earit ja kuulosuojaimet päähän ja vaivuin jonnekin syvemmälle puoleksitoista tunniksi. Ei se ehkä paljon auttanut, pitäisi saada kunnolla nukuttua.

Kävin eilen katsomassa Downton Abbeyn. En siltä paljon odottanut, koska en ole seurannut sarjaa enkä ole mitenkään fani siis. Odotin hienoa kuvastoa eli ihania vaatteita ja makeita sisustuksia, ja niitä sain. Muuten leffa oli lähinnä outo, jotenkin samaa sävyä kuin suomalaisissa elokuvissa ennen viime vuosisadan puoliväliä. Vaivaannuttavaa.

Klaseista

Nyt kun otetaan koko ajan enemmän kuvia, huomaan että mulla on ollut aiiiika pitkään nää samat silmiklasit. Tykkään näistä tosi paljon edelleen, mutta alkaahan näissä olla pintakin kulunut ja haittaa näköä. Silti yllätyin, kun optikolla kävi ilmi, että lasit on kuusi vuotta vanhat. Kuusi! Miten mä voin edelleen olla itse näin ihastunut niihin?!

(Tai siis onhan mulle tehty toisista vanhoista pokista kaukolasit 2017, mutta niillä taas näkee hyvin vain kauas, että silleen aika turhat.)

No, optikolla siis kuitenkin oltiin. Kuten arvelinkin, näkö ei ollut muuttunut juuri miksikään. Mut tarjoomukset oli hyvät: kahdet lasit yksien hinnalla ja ilmainen näöntarkastus. Toki kelpaa, kiitos.

Löysin normilaseiksi ”kulmakarvalasit”, samaa mallia kuin blondilla työkaverilla. Eli nyt kun mä muuten joudun piirtämään kulmakarvat joka aamu, voin jättää sen tekemättä, kun lasien yläkaari tekee kulmakarvat! Toisiksi laseiksi otin aukkarit vahvuuksilla. Vaikka tarjontaa selasinkin, ekat käteen ottamani kelpasivat niin normeista kuin aukkareista. Ihmeellistä! Käsi tietää :-D

Eniten itseäni kuitenkin huvitti tämä: kerrankin ei tarvinnut kysyä minkään hintaa koko prosessin aikana. Annoin vaan palaa kuin miljunääri. Kas kun veronpalautukset ja vuokravakuuden palautus, palkkapäivä ja pienet menot… Kyllä tuntui hyvältä!

Rakkautta, anarkiaa, elokuvia

Nonni, THE kirja on taas ostettu! Illalla pääsee valitsemaan. Hirvee savotta (utan Savolax) taas, ja lopputuloksena kuitenkin vain jotain viis leffaa.

Kuulin, että tänään olis Oodissa leffavisa, jossa yli 50-vuotiaat pärjää parhaiten! Houkuttelevaa, mutta itseasiassa minähän olen kattonut niitä wanhoja leffoja vuosia, vuosia sitten, ja monia vain lapsena telkkarista. Eli en nyt mitenkään vannois, että edes pärjäisin. Sitäpaitsi illaksi on luvattu sadetta ja ukkosta. Mieluummin sitä ihminen pysyy kotona kissaseurassa semmosessa säässä.

Mieluummin pysyisi kotona muutenkin… väsymys on aika vallitseva olotila ollut jo toista viikkoa, Imatran piristävästä vaikutuksesta huolimatta. Mutta kun on tuota asuntolainaa vielä, ja kissoillekin pitää saada apetta, niin parempi käydä duunissa vaan. Se kyl on lohdullista, että saan syöpäklinikalta saikkua milloin vaan.

Poissa hyvä

Jooooo, tätä ruvetaan harrastamaan! Nimittäin kotoa poistumista. Oli se niin luksuksen oloista, vaikka nukahtaminen oli ihan yhtä vaikeaa kuin kotonakin.

Vahingossa olin varannut junalipun lemmikkivaunuun. No eipä muuten paljon harmittanut: seittemän koiraa ja kaksi kissaa, kaikki samalla puolen vaunua kuin meikä. Miten ihana yllätys! Kaveri haki mut sitten asemalta, mentiin syömään ja sit se päristeli punaisella paholaisellaan mut hotlaan. Itse palasi siskonsa luo yöksi.

Valtionhotelli ympäristöineen on ihan huima viritys! Aamulla kävelin pihalla ja otin selfieitä ja peräti muitakin kuvia (tännekin saattaa tulla kunhan ehditään), aurinko paistoi. Syksy oli heikäläisissä puissa pitemmällä kuin Hellsingissä. Eilinen sauna – poreallas jne. kierros onnistui mainiosti: ainoat kolme venäläistä olivat häipyneet sillä aikaa kun olin saunassa, eli koko revohka altaineen ja saunoineen jäi mulle yksityiskäyttöön. En vaan jäänyt sinne ikuisuuksiin, sillä lattia oli tosi liukas ja mä näillä jaloilla siellä olisin helposti päässyt hengestäni, mut ei se just siinä kohtaa ollut toivelistalla. Kun piti vielä se huone ja petikin testata.

Huone oli just kuin olin toivonut: korkealla, rauhallinen, kaukana hissistä, peti 120cm. KULMAHUONE! Ihan too sweet eli juu, olin vähintäänkin tyytyväinen. Unohdin vahingossa koskinäytöksen – olen tosin sen nähnyt kerran – ja luin vaan dekkaria petissä iltaan saakka. Niin relaa, niin relaa.

No, samainen kaveri tuli tänään ja haki mut aamiaisen jälkeen pois. Ajettiin Lappeenrantaan kattelemaan paikkoja, kun kumpikin on asunut siellä. Käytiin syömässä jossain Liljendalissa. Kotimatkalla siis ei ollut varsinaisesti kiirus: kaheltatoista lähdettiin ja puoli kuuden maissa oltiin Helsingissä. Ehdittiin jutella paljon ja oli muutenkin kertakaikkisen viihtyisää, koska ei satanutkaan kuin vasta jossain Sipoossa.

Puuh! Nyt tarttee alkaa miettiä, minne seuraavaksi. Joku tuommoinen kylpylähomma olisi ehkä palkitsevin, kunhan muistaa ottaa sandaalit ja kepukan mukaan altaille.

No news is good news

Alan ymmärtää niitä, joiden mielestä ei ”ikinä” ole mitään kirjoitettavaa blogiin. Mitä tässä nyt olis, kun töissä käydään, kotiin tullaan ja sitten kohta nukkumaan. Todella aneemista.

Mutta suunniteltu pieni irtiottoni toteutuu kyllä. Nyt mulla on junalippu Imatralle, jossa tapaan kaverin, mennään syömään ja sitten jatkan yksin Valtionhotelliin kiertämään rataa sauna – poreamme – uima-allas, sauna – poreamme – uima-allas, sauna – poreamme – uima-allas… Ottaen huomioon, että yleensä en käy saunassa ollenkaan, niin nyt olen aika innoissani tästä tulevasta! En päässyt kesällä puljaamaan veteen kertaakaan.

Rinsessasatua

Pieni Merenneito. Satusetänähän toi Andersen on aika HC, joten Disney-loppu oli pehmennetty hääjuhlaan. Jos sanoo kaupunginteatterin esillepanoa runsaaksi, niin se on hävytön understatement. Puskee kyllä niin monenlaista silmäkarkkia että huh-huh. Finaalissa saatiin saippuakupliakin yleisön päälle :)

Mähän katsoin Taikahuilun ekan kerran Olavinlinnassa joskus 13-vuotiaana. Kai. En toipunut loppuvuonna, se oli niin IIIIHANA! Voin helposti kuvitella, että 8-14 -vuotiaat tytöt menisivät ihan pähkinöiksi tästä Merenneito-showsta.

Taikahuilu jäi mulle jotenkin päälle, katsoin sen vielä kolmisen kertaa uudestaan. En tunne Merenneitoa kohtaan mitään samanlaista, mutta oli kyllä ilo nähdä kerran se visuaalisuuden juhla ja kuunnella hyvät musat. Lisäksi sain paikan ystävällisten ihmisten vierestä – mulla ois ollut viides penkki reunasta, mutta pyysin reunapaikkaa. Sain sen helposti, koska ne neljä tyyppii siinä olivat samaa perhettä.

(PS. Tritonin yläkroppa kannattaa tsekata.)

(kuva pöllitty kaupunginteatterin saitilta)

Mä näitä polkuja tallaan

Yksin liikkumisen hyötyjä, osa 52: sain viimeisen paikan kaupunginteatterin tämäniltaiseen Pieneen merenneitoon. Ei olis onnistunut kaverin kans (koko syksynä?). Sisältöä ei ole kummoisesti kehuttu, mutta ne visut, ne visut! – Massu on ollut vähän huonona ja toiminut erikoisesti koko viikon, mutta luotan ripapillerin voimaan. Kyllä pystyy lähtemään tejatteriin ja olemaan.

Viime viikonloppuna kävin kattomassa Jarmuschin The Dead don’t Die. Jarmuschiin on ollut luottaminen tähän asti, mutta ei… VMP. Lähdin kesken kun olin ensin pilkkinyt ekan tunnin. Miten se voikin pettää näin?! En edes muista, milloin olisin lähtenyt elokuvista siksi että leffa on niin huono.

Lokakuun alussa kierrätyskeskuksen auto saapuu huudeille. Tähän mennessä on lähdössä ainakin
– vanhin ja parhaan näköinen (retro)tuuletin, joka käynnistyy hitaasti mutta saavuttaa kunnon menon kymmenessä minuutissa
– kolme muotoonommeltua aluslakanaa 120cm
– lihasrulla hierontaan, en käytä
– kissanpeti käyttöä vailla
– pari hyväkuntoista levyharjaa
– lasipurkkeja tiivisterenkaalla
– Taiteen kaunis maailma 1-3
– … ja lisää tulee kun ehditään…

Jos joku paikallinen lukija haluaa jotain noista, niin vielä on hyvän aikaa sanoa heppi.

Kuappi

Sinne meni nurkkakaappi. Säilytin siellä kuutta muovikorillista remppa- ja maalaustarvikkeita ja nuppelia ja nöppeliä. Nyt ei tietoa, mihin tungen ne, kun ei ainakaan täällä kotona ole järjellistä tilaa. Kai se on sitten kellari, vaikka sinnekin murtauduttiin taas pari viikkoa sitten.

Tuo paikkausmaalaus on kans yks asia. Aika erikoinen näky, vaikka mulla onkin täällä erivärisiä seiniä. Ei kumminkaan minkään seinän väripinta katkea kesken, niin kuin nyt tuolla nurkassa. Mitä tuohon sitten keksisi.

Ja tämähän oli siis taloyhtiön juttuja, ei mun oma keksintö. Ei se kaappi nätti ollut, mutta olisi se voinut olla siinä.

Onnellisuusjuttua

Hesari selvittää, miten tulla onnelliseksi. No, itseasiassa olen kyllä onnellinen mutta kun nyt laittoivat nuo kysymykset tuohon, niin koitan vastata.

1. Millainen on onnellinen päiväsi?
Kissat on terveitä kuten myös itsekin. Saan nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa ja herätessäni aurinko paistaa, on kesä. Hyvä ystävä tulee hakemaan autolla ja mennään Uunisaareen hyviä kirjoja mukana. Luetaan ja jutellaan meren äärellä. Jossain vaiheessa lounas ja kahvia. Kotiin päästyä päiväunet. Ystävä on edelleen mukana ja jää yöksi.

2. Jos kaikki olisi mahdollista ja saisit itse päättää, millaista elämää eläisit?
Mulla olisi ajokortti ja auto. Pitäisin kaupungin laitamilla eläinten ”päiväkotia” tai pitemmänkin ajan hoitolaa. Mulla olisi myös hyvä ystävä tai puoliso auttamassa jotta isoja katastrofeja ei pääsisi syntymään, jos vaikka sairastun. Hoitola on tietenkin menestyvä ja monen suosittelema :-)

3. Ketä ihailet? Millaista elämää idolisi viettää? Haluaisitko kokeilla sitä itse?
Otan tähän esimerkiksi ystäväni, jota ihailen. Hän saa aina kunnollisia töitä kun haluaa. Mutta hänen ei tarvitse tehdä töitä, jos ei halua. Hänellä on kaunis koti ja paljon ystäviä. Hän on sosiaalinen, tykkää käydä elokuvissa ja raataa museolaivalla. Hän on hyväkuntoinen ja käy kerran vuodessa pitkällä kaukomaanreissulla yksin ja lyhyemmillä kaupunkilomilla yksin tai ystävien kanssa. Hänellä on laaja ystäväpiiri myös Suomen ulkopuolella. Hänellä on etiikka kunnossa, hyvä koulutus ja laaja ymmärrys maailmasta. Tottamonokkelissa haluaisin kokeilla tuollaista elämää itse! Mutta nyt näen ne matkat selostettuna iPadilta, mikä on tietenkin parempi kuin ei mitään. Ja saan olla hänen seurassaan tarpeeksi usein.

4. Jos sinun pitäisi valita, mistä kolmesta asiasta et luopuisi? Mitä valinnat kertovat sinusta?
Kissojen kanssa elämisestä. Eläinsuojelun kannattamisesta. Mielenrauhasta. Mitä valinnat kertovat minusta… no ainakin sen, että elämäni on rauhallista ja pitkälti kotiin keskittyvää.

5. Jos saisit mitä vain itsellesi, mitä valitsisit?
Terveet jalat.

Pihalla eilen, kun oli vielä kesä

PS ”Vannomatta paras” HS 23.8.2019