Lasti roskikselle

Tyhjentelin muutaman pahvilaatikon. Tai siis poimin pois kaiken sellaisen, mitä ei kehtaisi muille näyttää tai on muuten vaan turhaa. Filminegatiiveja 1970-luvulta asti – jätin vain sellaiset joissa on kissaa. Löysin myös muutamia vanhoja kaverikuvia siis ihan 1970-luvulta asti, en ihan kaikkia laittanut mäkeen. Myös entisistä kissoistani, säästin. Harvat irtokuvat entisistä poikaystävistä säästin, vaikka vastaavat tai paremmat on tietenkin kiinnitetty valokuva-albumeihin. Kaikki siskoni mulle lähettämät kuvat omalta pentuajaltani säästin. Tsihi!

Ja sitä turhan paperin määrää. Kaiken varalta kun on otettu kopioita työ- ja opintotodistuksista oikein urakalla. Vanhoja seminaaritöitä – no, niistä mä olenkin joskus lumoillut, että olenpa joskus ollut fiksu, mutta onneksi vaiva meni ohi. Ainoa kunnon ylläri muistolaatikossa oli harrastajateatteriohjaajalle kirjoittamani opaskirjanen. Himperi! Mä! Tai siis monisteitahan siitä vaan otettiin, mutta ihan asiallista tekstiä näytti olevan.

Saatan jatkaa vielä hetken kirjoituspöydän laatikoilla, mutta sitten saa olla tältä päivältä. Paljon muistoja. Kai mä sitten olen elänyt, ainakin papereitten ja kuvien perusteella näyttäis vähän siltä.

Myötähäpeää

Tämä mälvääminen vahvistaa just sitä kliseistä kuvaa, jossa äijät naureskelee keskenään, kun akkoja ei voi laittaa tekemään mitään yhdessä, koska ne alkaa heti riidellä. Mälväämisellä en tarkoita asian julkistamista, vaan nimenomaan sitä perspäistä riitelyä, mikä tuhosi Hesyn maineen ja on nyt toistunut odotettavasti myös Facebookin kissaryhmässä. Että ihmiset, joilla on yhteinen mielenkiinnon ja suojelun kohde, ovat sitten kuitenkin epäreiluja rienaajia ja mussuttajia toisiaan kohtaan. Pitäiskö tää jotenkin käsittää? En käsitä.

Entisiä koulukiusaajia, nykyisiä työpaikkakiusaajia ja nettikiusaajia? No, se käy kyllä järkeen.

Mutta että kissapiireissä ja naiset, hyi kun hävettää :-((( Onneksi mä en tunne kuin muutaman kissaihmisen läheisemmin, tiedä mikä matopurkki se laajempi tuttavapiiri olisi…

Hissi hajoaa käsiin

Meidän talossa sovittiin hissien uusiminen jo viime talvena, että se alkais lokakuun alussa. Ei edes tajuttu, miten hetken päälle astuttiin. Nyt on syyselokuun loppupuoli ja 7-kerroksisesta hissistä ovat irtisanoutuneet ovet 6 (mun), 3, 2, ja nyt viimeisimpänä 1. Eli 5, 4 ja 7 toimii vielä. Jipii.

Niitä on korjattukin, mutta vanhimmat brakaukset alkaa jo olla avun ulkopuolella.

Pääongelma tässä on, että jos ihminen ei hissistä lähtiessään paina ovea kiinni kunnolla, hissi ei liiku. Kenellekään. Se on vaan pakko lähtee kävelemään, painella mennessään ovia kiinni ja kokeilla samalla kutsunappulaa. On kai tää hyvää kävelyharjoitusta loka-marraskuulle sitten, joo?

Raivauksia

Löysin just harmaat mokka-streetpopot/lenkkarit. Omasta kotoa. Lähes käyttämättömät. Whatta…? Pitäisi varmaan tutkia noita kenkälaatikoita useammin. No, nyt ainakin tiedän, että mulla on talveksi kolmet kengät, joista kahdet Salomonin eli hyvät. Ja vielä ehdin käyttää harmaitakin ennen kuin talvi tulee.

Seuraavaksi pitäisi uskaltaa vaatekaapin kimppuun. Pakkasin aamulla jo valkoiset housut pois käyttörekiltä ja laitoin tummat tilalle. Loput sesonkivaatteiden terävimmästä kärjestä pitäisi vaihtaa päittäin. Suurin osa kledjuista tietysti on läpi vuoden käytettäviä, ja hyvä niin.

Lähiviikkoina kirpparille on lähtenyt kahdet lenkkarit ja yksi talvitakki, pari mustaa ja pari valkoista puolihihaista teepparia. Jankutan aina, että en pysty luopumaan käyttökuntoisesta vaikka se olis toistakymmentä vuotta vanha, mutta kyllä se piste aina joskus saavutetaan. Muistan, että esim. tuo talvitakki oli Pariisissa mulla päällä noin vuonna 2001, eikä se ollut shiny new silloinkaan. Köh. Ja mistä muistan sen? Siksi, että miespuolisella matkakumppanilla oli samanlainen. En oo siis ihan äsken hokannut miestenvaateosastojen käyttöä.

– – –

Työkaveri, ystävällinen autoilija, roudasi juuri äsken meiän zooplus-tilauksen toisesta kaupungista tänne. Tavallisestihan mä tilaan työpaikalle kamat sillä juonella, että kannan niitä vähitellen kotiin (poistaa mm. säilytysongelman). Nyt kuitenkin tilanne on se, että en ehtisi kantaa niitä kotiin ennen hissiremppaa, ja mähän en nimittäin kanna mitään ylimääräistä sitten kun on pakko kävellä portaita kaksi kuukautta. Jotta hyvin meni tämä näin. Kissat sai taas uuden pahvilaatikon; ensimmäiseen repimisääneen meni ehkä jopa kolme minuuttia. Täytyi vissiin vähän miettii, koska aika paksua pahvia. Hähä!

Yritän juu

Rasittaa, masentaa, vituttaa

Rasittaa, masentaa, vituttaa

Yritän koko ajan olla onnellinen siitä, että mulla on työpaikka. Ihan tarpeeksi monta vuotta olin aikoinaan ilman!

Mut vois tähän jotain quality managementtii laittaa, vaikka koristeeksi jonsei muuten.