Vuosikymmenkatsaus koska kaikki muutkin…

Khrhm. Mennyt vuosikymmen? 2010-2019. Tästä pitäisi vissiin muistaa jotain. Uh. Liian pitkä aika. Vain pitkät kaaret mahdollisia. Täytin 50 vuotta 2010. Ihana pitkä kokopäivän brunssi Uunisaaressa vanhojen ystävien kans. Aurinko paistoi koko päivän ja kylmä tuuli puhalsi.

Itsepäisesti pidin kiinni blogimaailmasta ja hyljeksin ajatusta Facesta pitkään. Sfnetin jälkeen Twitter tuntui mukavammalta ja etenkin hyödyllisemmältä. Blogeissa roikkuminen osoittautui hyväksi ideaksi, koska sellaista määrää uusia tuttuja, kavereita, ystäviä, rakkaita ei näillä vuosikymmenillä saa mistään muualta kuin netistä. Tai olisi se ainakin vaikeampaa.

Kissat. Vaihtoon meni vuosikymmenen kuluessa, elämä on sellaista. Ilona tuli 2014 keväällä, Zetor heinäkuussa 2015. Mersu kuoli 2015, Pikkumusta jo 2013.

Syöpäni alkoi näyttää merkkejä (joita en tunnistanut) 2014. Mietin usein, olisinko ottanut Zetorin heinäkuussa 2015 jos olisin tiennyt että eka syöpäleikkaus on jo syksyllä. Kai olisin, eihän Ilonaa olisi voinut loputtomiin pitää ainoana kissana. Ilonan olin saanut Lauralta, jolle kisu palautui Zetor-bonarin kanssa nyt joulukuussa 2019.

Työterveys ehkä yritti parhaansa mutta persiiseen meni. Olin jo kuolemaisillani ennen kuin sain lähetteen Meikkuun. Naukulan Merjan osuus elämäni pelastamisessa alkoi jotakuinkin tästä. Meikun mokana pidän sitä, että he ei kunnolla tappaneet syöpää ekan leikkauksen jälkeen vaan antoivat ilman sytoja kehittyä, niin että 2016 syksyllä uusi leikkaus. Sen jälkeen sitten tuli enemmän lääkitystä ja muuta. Oliko se nyt helmikuussa 2017 kun tauti todettiin parantumattomaksi. Sytot ärsytti limakalvoja, jatkuva nuha pari vuotta. Toisaalta ne piti keuhkopussia kuivana, sinne olisi muuten kertynyt nestettä, jota tyhjennettiinkin välillä.

Semmost reipasta.

Matkustelin vähän. Euroopan kaupunkeja, osa työmatkoi. Berliini ja Lontoo suosikkeja aina vaan. Mujia Suomeen odotellessa ;-D Mitä huonommiksi jalat meni, sitä vähemmän kiinnosti matkata. Tykkäsin kävellä kaupungeissa. Myös muu liikunnallinen yritykseni sijoittui tälle vuosikymmenelle (kuntosalikamoja kotiin) kunnes terveys alkoi pettää. Yhteen aikaan edes jooga ei onnistunut ja niin se sitten jäi, kaikki.

Työpaikka on pysynyt samana koko ajan. Palkka tulee (en ole vieläkään irtisanottu, olen saikulla) eri momentilta, mutta arjessa kaikki näytti samalta. No eikä näyttänyt kun muutettiin jopa kaupunkia, Helsingistä Espooseen. Mutta joo. Passaan samoja ihmisiä kuin ennenkin ja työn fokus sama. Tai siis en passaa enää, koska olen Terhokodissa – nyt mua passataan ja lujaa :-D

Olen viime viikkoina tehnyt erilaisia paketteja eri yhteisöille ja ihmisille. Pitää saada kamat jaettua fiksusti ennen kuin jokin kuolinpesähirviö tulee ja lanaa loput. Mulla on paljon tavaraa joista kaveritkin tykkää tai jotka on muuten vain parempi jakaa nyt (semmoseks se menee, kun esimerkiksi harrastaa elokuvia ja lukemista – hyllyt täyttyy). Koti tyhjenee vauhdilla. Kaikki asiat aina hoitotahdosta ja testamentista lähtien on hoidettu nähdäkseni pööffect. Naukulan Merja puikoissa edunvalvojana.

Olen ottanut enemmän yhteyttä sukuun. Ei olla oltu kauheen aktiivisia siinä, kukaan. Siskoni ML on puhelimen päässä, hänen 80-vuotispäivät juhlittiin helmikuussa 2019. Tapasin silloin pitkästä aikaa myös Kallen, siskon pojan. Toisen siskon tytär Outi on geopoliittisestikin lähempänä (noi muut on pohjoisempana), kommunikoidaan, myös tavataan.

Voi olla, että olen unohtanut jotain tosi isoa tms. Teksti ehkä vielä päivittyy. Flickr on ollut hyvänä apuna asioiden muistamisessa, VINK!