Liideli

Ennen vappua ostin Lidlistä munkkirinksuja. Maku ei ollut ihan trad, maistuivat nimittäin metallille. Twitter-tuttu sanoi samasta tuotteesta, että liuottimelle maistuu. Eli kumpikaan ei hallusinoinut, vaan ihan oli vikaavikaa tuotteessa. Kumpikin valitti.

Lidl tutki asiaa ja arvatkaa mitä: rinkilöitä oli jäähdytetty samassa tilassa, missä tehtiin parhaillaan lattianpinnoitusurakkaa! Nerot työssä! No kai nyt tuollainen huokoinen herkku vetäisee rankat hajut sisäänsä, ja meille se tulostui makuna.

Saatiin kumpikin 10e lahjakortti, mikä on kiva juttu se.

Ei huonoin naapuri

Nyt on hyvä meininki! Sain naapurilta yhden avatun ja yhden avaamattoman Beefeaterin sekä avaamattoman Churchill-ginin. Tosin kymmenisen vuotta vanhoja. Maistoin avattua Befua ja mielestäni ihan ok. Kirjoitin sitten vielä Alkoon ja tarkistin (vaikka tiesin, mut piti silti), että voihan noita edelleen käyttää. Sain nopsaan vastauksen, että saattaa kymmenessä vuodessa hiukan haihtua makua ja alkoholipitoisuutta, mutta että käyttää voi, ei ne miksikään mee tuollaiset väkevät.

Joten nyt voinkin viedä meidän lettukesteille Churchillin, eikä tarvii lähtee Napueta ostamaan!

Valivalikahvi

Turhaan mä tänne valitan, kun ei tässä voi kukaan auttaa. Mut omapa on blogini.

Olen juonut kahvia lapsesta saakka. Joskus yli/alle nelikymppisenä kypsyin koko hommaan, kahvi ei enää vaan maistunut. Sitten tuli tummemmat paahdot, ja kaverin luona kahvitellessa hokasin pressopannun edut. Maku! Suodatinkahvi jäi siis pois kotivalikoimasta. Join taas kahvia, koska pressokahvi ei ollutkaan tylsää.

Nyt olen taas vähän niinkus jumissa. Tavallisen kaupan tummat tekee mahan kipeäksi (vaaleista ei puhettakaan, hyik). Luulin löytäneeni uuden rakkaan Starbucksin Espressosta. Vaan ei, liian käryytettyä on se. Starbucksin Verona ja Sumatra – tummat – taas on muuten vaan pahoja.

Parhialalla on vitospaahdon Colombiaa, joka on pehmeää ja tummaa. Ja kallista. Mutta sitä sentään voi juoda, mikä on tietysti etu, kun kahvista puhutaan.

Mun keittiöön ei oikeastaan mahdu konetta (vaik P kovasti suositteli). Ja mitä sitten kun ostaisin koneen ja toteaisin, että samaa jaskaa, turhaan ostin?

Ha-lu-ai-sin hyvää kahvia. Aamulla kotona ja iltapäivällä töissä. Mikään esim. makusiirappi ei tee taikaa, jos kahvi alunperinkin on kelpaamattoman makuista.

Miten tää on voinut mennä näin hankalaksi?

EDIT Voi olla, että Sumatra onkin ihan siedettävää, kun siihen lykkää makeutusta tarpeeksi. Mut katotaanpa taas, kuinka pitkään.

Siitä se lähtee

Tittidii, vappendaal

Sima maistuu aina, munkki harvemmin. Ja tuo Lidlin paistopisteen munkki vieläpä maistuu metallille, mikä on aika yllättävä käänne munkkirinksussa.

Viime vuosina parhaat simat mummielest on olleet Amican sima, ja kaupasta Hommanäsin kotisima ja tänä vuonna uusi Kaskein juhlasima. Hommanäsiä en ole nähnyt missään tänä vuonna! Kaskein sima taas myydään sekunnissa loppuun, eli siihen on iskettävä kiinni heti kun mahdollista. Niinpä mä nappasin kesäkuun lettukestien simat talteen jo eilenaamulla töihin mennessä. Olin toki testilastin juonut jo pari viikkoa sitten. Ja pikkukissan synttäreillä oli myös juomana. Ihanaa on.

Työkaveri saa viedä simat kotiinsa pikkuhiljaa ja piiloon, lettuja napostellaan heillä kesäkuun puolenvälin tienoin. Saatan ostaa siihen vielä jatkoksi Napueta, koska muistaakseni siihenhän se meni viimekskin, että alettiin juoda talon viinoja. Oho hups, katoin Napuen hintaa. No, ehkä silti. Rahatilanteen näkee vasta myöhemmin.

Hyvää vappua ny, jos joku viettää. Mun pitää muistaa ostaa töihin pallo. Mieluiten Änkkäri (Red!), meidän Myyn seuraksi.

Meillä

Gaaaawdddämmit, flunssaa pukkaa, kun päästin C-vitamiinit loppumaan purkista pari viikkoa sitten! Mulla ei ”ikinä” ole flunssia (kop-kop) ja en viitsinyt ostaa lisää ceetä, kun taannoin olin lääkärin määräyksestä ilman purkkikamoja melkein puoli vuotta, ja ihan ok meni se. Niin meinasin, että syön nyt nää vitskut loppuun mitä mulla on täällä, enkä osta uusia. Vaan mitä, jos nyt rupee tolleen että pipiä tulee, niin eihän sekään käy. Ostin lisää ceetä, ja myös yskänlääkettä.

Kuplapannari

Kuva edustaa keittiödramatiikkaa. Laitoin kissan synttäreille pannukakkua ihan perinteisimmän kaavan mukaan, eli älyttömästi rasvaa ja kaikkea muutakin tuhoisaa. Hienosti kupli uunissa! Ja maku… sehän suli suuhun, voi hyvänen aika. Vaik ite sanonkin. Niin järkyttävän hyvää!

Nyt kun vihdoin on palkkapäivä, ostin myös narua kissojen kynsistudion paikkaamiseen. Saa nähdä, tulisiko tuo tehtyä pääsiäisen aikana. Olen paikannut vain tuota puu-puuta aiemmin, ei ole kauheesti tietoa näistä kaupan puista. Mutta kaverin esimerkillä mennään.

TinTin!

Kampesin varmaan ekan kerran kymmeneen vuoteen TinTin tangoon. Olivat vaihtaneet oven paikkaakin sillä välin. Tintti on kahvila, josta saa erilaisia aamiaispaketteja koko päivän. Kun Töölöön asti lähtee, niin pitäähän se paketti ottaa. Aina on ollut namia – basic aamiainen, kuten vaikka hotellissa, mutta namia. En tarvii kultahileillä koristeltua lakkavaahtoa ollakseni tyytyväinen.

Ulkona ihmisillä on kummallisia juttuja päällä, tai siis pikemminkin ei ole. Paljaita nilkkoja oli talvellakin, koska pennut on idiootteja, mutta nyt niitä vasta onkin. Mittari millin verran nollan yläpuolella… Paljaat sääret nähty myös. Luulisi kerrasta tajuavan, että vaikka ikkunasta katsottuna aurinko paistaa, niin ilman lämpenemiseen menee vielä viikkoja. Asfaltin ja kiviseinien lämpenemiseen vähintään yhtä pitkään. Että ei ehkä kannattaisi kulkea tissit ja perse paljaana, vaikka se niin seksikästä vissiin onkin. Vaikka paleleva ihminen tuskin on seksikäs, sori vaan.

Lei muutti uuteen kotiin

Lähdin pomon synttärijuhlan päivänä kotoa asianmukainen lahja repussa kohti duunipaikkaa. Mutta ulko-oven sulkeuduttua pyörsin vielä takaisin ja otin naulasta vaaleanpunaisen lein, jonka olin ostanut joskus pari vuotta sitten. Olihan se palvellut duunin jokaisena juhlapäivänä ja lisäksi olin ottanut sen syksyllä sairaalaan mukaan. Koska sairaalaympäristö vaan tar-vit-see pinkkiä leitä!

Niin siinä kävi, että lei kruunasi juhlan :-D Ripustin sen pomon kaulaan samalla kun ojensin lahjan, ja siinä lei roikkui sitten koko loppuajan! Hieno jatkokäyttö, mie sanon. En välttämättä itse olisi enää tehnyt sillä mitään, mutta nyt se löysi uuden elämän kaikkien aplodeeratessa!

Muutenkin juhla oli mitä mainioin. Hyviä mukavia ihmisiä paljon. Nyt löytyi sitten sekin skumppa, jota en pystynyt juomaan: Vuoden viiniksi 2014 valittu Lindauer. Oli meinaan niin megapahaa, että piti tarkistaa pullosta, oliko mennyt vanhaksi. Ei ollut. Ihan oli palkittu skumppa. Mutta eihän mikään käy kaikkien makuun. Turvallisesti sai bosse jättää loput Lindauerit säilöön meidän huoneeseen: ei taatusti aukee pullo.