Kelpoisa perjantai

Käytiin K:n kanssa katsomassa Hereditary. Naurettavaa kyllä, en uskaltanut lähteä katsomaan yksin, koska leffaa oli kehuttu niin sairaan kauhistuttavaksi ja viisi tähteä ja jada-jada. Ei ollut viiden tähden paketti. Ehkä kolme ja puoli. Yksi ikävä piirre leffassa oli, että musiikki oli heti alusta ”pahanenteistä”, joten miten siitä kasvatat jännitystä enää. Myös ihan neutraalien kohtausten taustalla oli samantyyppiset musat. Ei vakuuttanut.

(Sivujuonne: leffa alkoi ilman tekstejä. Ei montaakaan haitannut. Viidentoista minuutin kohdalla joltain paloi käpy ja kävi sanomassa henkilökunnalle. Leffa tietysti keskeytettiin ja siinä tuli kaikkiaan kymmenisen minuuttia taukoa, kun kone buutattiin ja kelattiin samaan kohtaan mihin oltiin jääty. Tauon aikana henkilökunta jakoi meille sukkulaatipatukat ja lähtiessä saatiin vielä vapaalippu per naama.)

Vertailuna viime vuonna ylistämäni mother!. Ehdottomasti piinaavampi ja painostavampi. Ihan loistava leffa, toivottavasti tulee kirjastolevitykseen, jotta mahdollisimman moni näkee. Siinä on oikeaa kauhuleffameininkiä.

Ei tämä Hereditarykaan huono ollut, sentään. Ei. Se ei vaan yltänyt ihan siihen, mihin arvostelut antoivat ymmärtää. ”Vuoden odotetuin”. Höh.

– – –

Oli hauska tavata K pitkästä aikaa. Leffan jälkeen mentiin Kampin yläkerrokseen Terrafazioneen, koska mun piti saada päivän toinen ateria (täytetty ciabatta ja smoothie) ja K otti myös ihanan inkiväärin makuisen smoothien. Ootteko huomanneet, että kun jokin maistuu inkiväärille, se maistuu heti myös terveelliselle? Jep jep.

Ihana aurinkopäivä aukeamassa. Mun pitää vahtia kotona, tuleeko PostNordin kissanruokapaketti tänään vai maanantaina… PostNord on niin haukuttu netissä vuosikausia, mutta kaveri suositteli eli oisko ne sitten ottaneet haukuista opikseen ja soittavat, tai edes katsovat paketin päältä ovikoodin ja tulevat sisälle. Viime vuonnahan tämä ei millään onnistunut. Paketin päällä oli sekä ovikoodi että puhelinnumero – ei pysty toimittamaan. Piti soittaa asiakaspalveluun ja haukkua ne. Sitten alkoi puhelimen käyttö sujua kuljettajaltakin. Että nyt sitten jännityksellä parcel tracking ja silleen.

Mainokset

Lettuja nam

Kävin trad kyläilyn, eli kahden läheisen työkaverin kanssa muurinpohjalettuja Viikissä. Olisiko tämä nyt kolmas kerta, varmaankin. Joka kerta sattunut oikein kivat parvekekelit. Tällä kertaa olin väsyneempi, mutta onneksi ruokahalu tuli esiin lettujen myötä. Yksinään syöminen on ihan toivotonta pupeltamista.

En ehkä olis välittänyt niin paljon töistä puhumista, mutta siihen se menee, kun ei olla voitu olla kovin tyytyväisiä työkuormaan eikä johtamiseen. Parempaa ei ole näkyvissä.

Oho hups

Olin sitten varmaankin juustopaketilla tönäissyt jääkaapin termostaatin ykköselle. Koko yöksi. Oli hyvin sulanut pakastelokero aamulla. Grr! Olin just varastoinut sinne melko paljonkin erilaisia leipäviipaleita kahden kpl pakkauksissa, että kun leib loppuu, voi sieltä arpoa hätävaroja. Kaikki roskiin. Onneksi ei ollut paljon muuta siellä. Jotain vihanneksia vaan. En viittinyt niitäkään pakastaa uudelleen, kun ei se kuulemma ole kosher.

Semmoinen aamun aloitus. No, mähän olen valittanut sitä, että kun kaikki pyörii samaa rataa koko ajan. Nyt ei pyörinyt. Kiitollisena siitä toki.

Sain kaksi viikkoa saikkua toipuakseni duunikeväästä. Loma. Ainakin vielä tuntuu tosi hyvälle.

Terveellisiä kirjoja myynnissä

Laitoin feisbuukis tuonne Suur-Kallio kierrättää rennosti -ryhmään myyntiin kehonhuoltoon ja kuntoon liittyviä kirjoja ja keittokirjoja. Turha niitä täällä on roikottaa. Halavalla mennee. Eiku jätin itselleni kyllä muutaman, kaiken varalta. Jos nää menis, niin toisen kerran lisää. Jos ei, niin seuraava yritys puistossa.

Mee kattomaan! Kuvat on ja kaikki. Suorat linkit:

https://www.facebook.com/groups/749927485090004/permalink/1692530060829737/

https://www.facebook.com/groups/749927485090004/permalink/1692526110830132/

Pari mestaa jos liikut meillä päin

Levant. Bali Brunch. Kumpikin Vaasankadulla, vähän eri päissä.

Mutta mä oon vaan sellainen jurpo, että kyllästyn niin nopsaan. Noissa on kummassakin varsin hyvät safkat. Levantissa olen käynyt ehkä kymmenen kertaa, alkaa jo aika paljon hyydyttää ja menen tosiaan mieluummin jo jonnekin muualle. Balin safkoja en ole syönyt kuin neljästi (tänään hain noudon, josta riitti lounaaseen ja päivälliseen) mutta nyt voisi niistäkin ottaa jo tauon.

Noissa ei ole mitään vikaa! Päin vastoin, hitsin hyviä. Suosittelen. Itsekin joskus taas. Mutta varokaa niitä noutoannoksia, ne saattaa olla tosi isoja.

Tuottoisa päivä tämä vappuaatto

Voin aina paremmin, kun mulla on tekemistä. Napit ok, mutta toimintaterapia paras lisä.

Lomapäivän aamu alkoi lyhyellä tiputuksella syöpäklinikalla (vain 40 min!) ja napit auttoivat kestämään sen. Sitten pääsinkin toimintaterapian kimppuun, eli selasin vähän nettiä. Kelataksi vei mut poikkeuksellisesti – ihme että sain luvan! – Stokkalle eikä kotiin. Rannekellosta oli loppunut patteri yöllä, Stokkan patterinvaihtopiste oli auki.

Ja mikäs siinä vieressä? Power. Olin miettinyt tuota mun jääkaappia (viimeksi viime yönä, kun uni ei tullut yhtä hyvin kuin edellisinä öinä), joka on siis 15 vuotta vanha ja toimii, mutta syö sähköä sutena ja saattaa levitä milloin vaan. Että eikös mun ole nyt hyvä hakea korvaaja sille, kun en käytä rahaa paljon muuhun kuin ruokaan, kissoihin ja kaikkiin sairausjuttuihin? Kyllä on hyvä. Myyjäsedän kanssa kun juttelin tarpeeksi, löytyi yhtä pieni kaappi kuin mulla on nyt! YHTÄ PIENI! Ihanaa. Voin siis turvallisin mielin ostaa sen, ja ostin.

Puuh. Eli siis mattoja ei pesetetäkään nyt vähään aikaan (se olisi toinen iso menoerä) mutta eipä noista ole taudit tarttuneet ennenkään. Sedät tulee käymään keskiviikkona, saavat auttaa mua mattojen vaihtamisessa. (Kellariasiaa.)

Nyt mulla ei sitten loppupäiväksi olekaan juuri tekemistä. Byhyy. Tarvii keksiä jotain.

Ruokahaluton haki lounaan ja päivällisen Bali Brunchista. Kun kerta on pakko syödä, niin yritetään vetää edes hyvänmakuisia.

Vintage-kaveruus ja istunto Solmussa

Istuttiin ihastuttavat 45 minuuttia Solmussa entisen työkaverin kanssa. Kiva ukko, handyman, reilu. Vein sille ylimääräiseksi osoittautuneen Pronaxen-purkin (en saa ottaa niitä minkään kans) ja pari kirjaa. Mielelläni annan kirjahyllystä kiertoon sellaista johon en ole koskenut vuosiin. Tai joka on huonosti käännetty, yh.

Hän kertoi, että vastaava tuttu handyman asuu mun kotoa katsottuna seuraavassa kerroksessa! Olinkin nähnyt hänen nimen sekä talon ryhmässä että muualla, ja tiesin, että tää on Joku, mutta en tiennyt kuka. No hyvä. Tuttujen verkosto tihenee.

Kaveri tuo mulle huomenna illalla lapsiltaan yli jäänyttä kasvisruokaa, kun ehdin valittamaan, että kaupan einekset kasvissyöjälle alkaa pikkasen tympiä, kun työpaikan lähellä ei ole ollut kunnon raflaa tammikuusta alkaen. Ja nyt on siis huhtikuu…

Mun makuaistissakin tapahtuu jotain jännää. Niin kipakkaa inkiväärilimsaa en oo vielä juonutkaan kuin Solmun äskeinen. Ja kuitenkin, se oli ihan tavallinen. Kipakampaa versiota join Silmussa 12.4. mutta silloin en ollutkaan vielä aloittanut Voxraa. Se sen täytyy olla, joka moisia temppuja tekee.

Ja aurinkokin paistoi

Ystävät tuli Hämiksestä autolla ja käytiin ruokakaupassa hakemassa painavampia varastoja malliin 6 purkkii soijamaitoo jne etc. No, kerta oli auto alla. Pesupulveri lie ainoa joka unohtui. Lisäksi käytiin syömässä Silvopleessa (saa ottaa sen verran kuin tahtoo = guud veri guud). Kotona olen siivoillut vähän.

Unohdin lemmikkimessut, mutta mitäpä näillä jaloilla. Kunhan vaan muistaisin illalla vetää pientä lenkuraa ympäristössä, ettei kyytitaksit tuhoaisi mun loppujakin kuntoa.

Viime viikko oli töissä niin tiivis että uutisetkin jäi lukematta. Pikkasen vinoa, jos fb on ainoa uutislähde. (Siis miksen lue kyytitaksissa kännykästä – koska en tahdo. Haluan katsella maisemia.) En ole päässyt twitteriinkään kunnolla viime viikkoina, ei ole vaan kiinnostanut tarpeeksi. Tänään sitten vilasin otsikot sekä YLE että HS, ja olihan se vieraan näköistä ja mitä kaikkea jäänytkin. Mut sanotaan vaikka näin: mieli on herkkä. Se ei nyt vaan jaksa just mitään. Se jaksaa lääkityksellä työt ja kissat ja hyvät vieraat.

Aurinko! Kevät! Siitepöly?

Aurinko paistaa edelleen, ei huono asia mielialan kannalta! Tänään kokeilin ekaa vamppikyytiä, kun kelataksi ei vienyt työterveysasemalle (kiinnostavia rajoituksia) eli nyt yksi sossun asiointikyyti käytetty. Mukavaa, tietysti. Kävin lekurissa, koska ikuiseksi muuttuneen nuhan lisäksi kurkussa tuntuu jotain. Ilmeisesti ei ole mitään muuta kuin uutta allergiaa jotain siitepölyjä kohtaan. En oo ikinä ollut allerginen siitoksille, mut ehkä nyt oon. Katotaan. Jos lääkkeet toimii, niin hyvä se. Alkaa kyllästyttää tää veren räkiminen.

Huomenna saan vieraita kisun synttäreille. Ihmiset = hyvä juttu. Edelleen mun syöminenkin sujuu paremmin ihmisseurassa, mutta sinnillä laitan aterian per päivä itelleni yksinäänkin. Ensi viikolla palaan töihin, ja sitten syödäänkin kollegojen kans. Pitäisi onnistua.

Mutta nyt ehkäpä päiväunet.

Vailla

Kyllä, foodien käyttäminen raskaiden lastien toimittamiseen erittäin hyvä idea. Huomauttavat tulostaan vielä etukäteen, ja tulevat kun on ollut puhe. Siis ihan muuta kuin nää oikeasti paskat kuljetuspalvelut.

Nyt pökähti postiluukusta eka Gudrunin luettelo, joka ei helähdyttänyt mitään kieltä sisälläni. Päinvastoin muistin, että yks G-mekko pitäis viedä kierrätykseen.

Mun elämä on kääntynyt niin harmaaksi. Talvi oli eilen (yks päivä) ja olin iloinen kun olin valinnut just oikeat ulkovaatteet. Viime yö vei kaikki lumet, ollaan taas marraskuussa. En lähtenyt duuniin sateen jatkuessa, olin saanut kaktuksen kurkkuun yöllä. Mutta kun kokousaika lähestyi, sadekin loppui ja pääsin lampustamaan apteekin kautta töihin.

Väsymys jatkuu. Mietin, oisko näin vetämätön oli jos olis plus 18 eetterissä ja aurinko paistaisi. Ei tod. Valo. Aurinko. Niin ratkaiseva!

Doc Point alkaa parin päivän päästä. En ole katsonut aikatauluja yhtään. Tuleeko tästä jo toinen leffafestari peräkkäin, jonne en mee edes yhden elokuvan verran? DOKUMENTTEJA, mun lempilaji. Onks kukaan muu huolissaan? Mä vähän oon.