Ruokaa, kamuja

Päivän järkytys: Harju8 on vaihtanut lounaslistaa. Mun lemppariannos porkkanapihvit ei oo enää! On siellä jotain vanhaakin, esim. se ihana Ahvenanmaan pannukakku ja pastat, mutta paljon on uuttakin. Kaveri otti sipulikeiton. Se lie valintani, kun parin viikon päästä tuonne suunnistan seuraavan kerran.

Joo, hämppylinnalaiset tuli käymään, ja kuten usein, nytkin käytiin kaupassa ns. kunnolla. Autoilevat ystävät, siunaus.

Illemmalla tuli vielä toinen ystävä tuoreen mustikkapiirakan kanssa. Mun ruokahalu on niin nollassa, mutta syön kaiken mitä annetaan, koska jotenkinhan tässä pitää pysyä pystyssä.

Ohi on

Alkaahan se tääkin viikonloppu olla taputeltu, huh.

Perjantaina käytiin K:n kaa Kulttuuritalolla Mari Boinen keikalla. K on fani, mutta mä en ollut nähnyt Boinea ikinä, vaikka se on kai Wimmen norjalaisvastine, ja Wimmestä tykkään hupsuna. Eihän toi paha ollut, mutta en silleen hurmiossa hurustellut kuin Wimmessä. Myös: Kulttuuritalo ei oikein osannut. Meil on paikat sivussa kolmannella rivillä. Meidän vieressä ja edessä istuviin viiteen ihmiseen näyttämöltä sohotti suoraan silmiin vahva valkoinen spotti. Ne joutuivat vaihtamaan paikkaa jo ennen ekan biisin loppua. Onneksi ei ollut loppuunmyyty vaikka kartassa näytti siltä.

Valo sammutettiin toki heti ekan biisin jälkeen, mutta sitten alkoi toinen … Järkkäri seisoi tosi lähellä meitä, ja kun ukot puhuivat walkietalkieen, se kuului. K ja joku toinen nainen kävivät sanomassa siitä keikan jälkeen, että ei tartte seisoa noin lähellä jos kerta haluaa pitää vehkeet päällä. Ei ne olleet tajunneet sitäkään, vaikka me yritettiin jo aiemmin eleillä näyttää ”mitä vittua??!”.

Lauantaiaamuna kävin brunssilla muuttoporukan kanssa. Aina piristäviä, ne ihmiset. Nyt vain osa pääsi, toisen osan syöttelen myöhemmin. IPIssä on hyvät kasvis/vegaanisafkat. Itse en osaa kaikesta enää niin hirveästi nauttia, mutta tässä olikin pääasia että muut tykkäs. Olisin halunnut puuroa, mutta se ei heillä näköjään kuulunut brunssiin.

Ja illalla sitten: Iikka!

Eka kokoillan soolonsa. Hyvin veti. Aika paljon justiinsa omasta elämästä lähtöisin, myös tummempia sävyjä mukana. Ihan väärti. Sain tään keikan synttärilahjaksi Sediltä.

Nyt sitten sunnuntai, lihakset kipeet ja jalat kipeet ja etiäiset kipeet. Onneksi ei tarvii lähteä mi-hin-kään. Heräsin yli 8, huolsin kissat ja nukuin kolme tuntii lisää. Ihana olla vaan petissä. Pari kotijuttua tarvii tehdä, mutta lykkään ne iltaan.

Hili

Kävin lounaalla Lemon Grassissa. Ei se ole yksinään yhtä kivaa kuin M:n kanssa, olen kokeillut ennenkin. Mutta pitäähän sitä jotain syödä. Tällä kertaa kylläkin sain Elämyksen samaan hintaan.

Alkusopan mukana viimeisessä lusikallisessa oli jokin max sentin pituinen, millin paksuinen punainen hitu. En paljon ajatellut kun heitin huiviin, ja siitä se alkoi. Olin kahmaissut punaisen chilin riekaleen, ja kyllä nousi show suun limakalvoilla! Yritin juoda vettä. Yritin aloittaa pääruuan – en voinut. Sit oli vaan pakko sanoa henkilökunnalle, että nyt keksitte jotain, mun suu palaa. Itse sain sitten keksiä kylläkin: pyysin maitoa. Sain kauramaitoa. Ohhhh. Helpotti varsin paljon!

En kylläkään jaksanut syödä annoksesta kuin puolet. M:n kanssa trad. vedeltiin iloisesti koko satsit ja ois vielä nuoltu lautasetkin. Helle on saattanut vaikuttaa ruokahaluunkin. Meillä kotona ei ole järin kuuman tuntuista (suojamuovi edelleen ikkunan edessä!) vaikka asteita on 28. Ulkona taas kuumuus tuntuu uuvuttavasti selvemmin.

Mitään en oo taaskaan tehnyt. Lukenut kirjoja, pörrännyt netissä ja tavannut hiukan ihmisiä. Ulos lähtemisen kanssa on monestakin syystä niin ja näin, jalkojen raskaus ja huonous tietysti ykkösenä. Oon yrittänyt kuitenkin kävellä joka päivä jotain. Tänään taisin vetää ainakin kilometrin, mutta se olikin sitten suorituskyvyn ylärajalla. Väsymys on usein läsnä. Yhdet kunnon päikyt tai parit feikimmät sukellukset joka päivä.

Leijonakuningas! ♥

MITEN HESARI KEHTAA HAUKKUA LEIJONAKUNINKAAN??!

Se on nimittäin loistava leffa ja kaikki mitä Jussi A mäkättää, sen voi ohittaa. Ihan paskaa, että naamat ei muka kelpaisi. KYLLÄ KELPAA. Tarinahan on ihana, jokainen tarvittava osa omalla kohdallaan. Henkinen kasvu, sankaruus, oman linjansa löytäminen. Se sama kuin ennenkin. Mutta että hahmot on ihania! Pus, pus ja pus!

On siinä pelottavatkin kohtansa. 12 voi olla hyvä ikäraja. Nyt kylläkin klo 15.10 näytöksessä ei ollut yhtään lasta, meitä aikuisia vaan. Jotka oli epäilemättä nähneet sen animoidun version. Itse muistan siitä niin vähän, etten lähde yhtään vertailemaan. Tämä 2019 on erittäin katsottava.

Leffaa odotellessa

Burps!

Torilla myivät mulle vuosittaisen muurinpohjalettuni tai mikä krepsi tää onkin. Aloin epäillä, että olen saanut tupla-annoksen, sillä ei koskaan ennen ollut tullut mieleen moisen ääressä, että en jaksaisi vetää. Nyt tuli. Omena-raparperihilloa jumalaiset tai jumalattomat määrät. Mutta vedin. Hilloa jäi, lettua ei.

Oui & non

Varmaan tarttee pitää tämä kesäprojektin poikanen, koska nyt kuuntelin jo toisen ranskis-podcastin ja ymmärsin taas kaiken! Tää palkitsee niin valtavasti. Val-ta-vas-ti.

Tämänpäiväisen päikytyksen syvyyttä vaikea edes kuvailla. Kun aloin vaipua uneen, pora ulvahti kolmesti. Olin niin tööt, että mun puolesta vaikka tulisivat poraamaan meille, nukahtaisin. Ja nukahdin. Heräämistä tehdessä vei taas puoli tuntia. Päiväunet. Mahtavin keksintö. Miksei pikkupennut tajua päiväunien ihanuutta, vaikka niille ne kuuluu pakollisena elämän perusohjelmaan?

Aiemmin iltapäivällä kävin Berggan tilalle tulleessä Flätissä. En meinaa käydä toiste. Ne pahoinpitelee kieltä ja ymmärrystä. Niiden menussa lukee, että yliviivaa näistä 3, 5 tai 7 ja siinä on sitten sun tilaus. No, mä yliviivasin omalla kynällä 7 ja jäljelle jäi neljä. Käsitin, että siinä on mun tilaus. Vähän kallis oli, mutta vasta kuittia tutkiessa tajusin, että tod jotain outoa on. Menin kysymään henksulta. Se ”yliviivaus” tarkoittikin sitä, että heidän korostustussilla merkataan ne annokset jotka halutaan. Vautsipa vau, koska täällä normaalimaailmassa ”yliviivaus” tarkoittaa ”ei”. Maksoin viisi euroa turhaan tästä HEIDÄN ”yliviivauksesta”. Miksei voi sanoa ”korostus” silloin kun kyseessä on korostus?! – Palvelu ja tarjoomukset oli sen verran tavanomaisia, ettei ylitä vitutusta. Ei ole syytä mennä uudestaan.

Sääkin oli koko ajan ennustettua nätimpi

Wanha ystävä M oli ekaa kertaa täällä kolme yötä, neljä päivää, eli ehdittiin tehdäkin jotain! Levätä, nukkua ja syödä – nehän ne on olleet meiän pääohjelmanumerot aina :-D Mutta nyt ehdittiin jopa käydä Lonnassa, ostoksilla ja kirjastossa. Muji tosin jäi löytymättä, koska se olikin Kampin E-tasolla eikä kukaan paikallinen tiennyt missä… Mutta parit muut ostoshommat onnistui paremmin. M:n vinkistä otin minäkin Aprillista Grimas’n meikkivoidetta. Peittää punaisuutta. Ennen olen ostellut sieltä vain luomivärejä.

(Ette ole muuten nähneet Grimas’n mainoksia missään. Niitten ei tartte mainostaa.)

M auttoi mua paljon kaikessa. Siivosi juttuja, joihin en uskaltanut lähteä kiipeilemään. Tiskasi koko ajan. Toimi kissojen huvituksena. Täydellistä.

M:n perhe pistäytyi myös leikittämässä kissoja. Punainen alpakkalanka edelleen kiihkein.

Ruoka! Sunnuntaina käytiin Levantissa. Maanantaina, supertuulisena Lonna-päivänä syötiin vohvelilounas siellä luolassa ja itskujen artesaanijäätelöä torilla mennen tullen. Tiistaina Lemon Grass. Keskiviikkona Harju8. Pelkästään hyviä juttuja! Lisäksi ne älyttömän runsaat aamiaiset, joita syön vain M:n kanssa. Ihme, että vielä mahtuu kulkemaan ovista.

Yhden aamiaisen jämät

Levant

Lonnan juomat

Lemon Grass – olisivat nää riittäneet ilman riisiäkin…

Lemon Grass

Lemon Grass

Lemon Grass

Lemon Grass loppua kohti mennään

Harju8

Harju8

Harju8:n jälkkäri katajanmarja-rosmariini -jäätelö. Ei uusi lempparini.

Tavan mukaan nukun aina paremmin kun M on täällä. Nyt viime yö oli poikkeus, tosi vaikeeta löytää asento, jossa uni pääsisi yllättämään. Ja sitten onhan meillä ukkelit… eli ei noi rempat vielä ole missään mielessä loppu. Pora surahtaa viimeistään kaheksalta.

– – –

Aina surullista kun kiva loppuu ja tavallinen arki alkaa. M:n lähdettyä nukuttiin kisun kanssa vierekkäin pari tuntia. Nyt suunta keittiötä kohti –> jäätelöä ja kahvia.

Juhannusaatto

Sain kaverilta pinon vanhoja Hesarin Teema-numeroita. Olen lukenut kaiken sanasta sanaan (myös sen jalkapallonumeron!). Ei yhtään epäkiinnostavaa, huonoa tai huonosti kirjoitettua juttua. Itselläni oli valmiiksi jo Kirjat ja Vaate ja Sää ja Lapsi – koska kaverini oli enimmäkseen ottanut tähän viimoseen kuvat. Muistan kun tyyppi katosi tutkasta lähes kahdeksi kuukaudeksi. Oli käynyt kuvaamassa ympäri maata. (Ja on nyt työttömänä, mikä on ihan saatanan sääli. Autan häntä parhaani mukaan kaikessa missä voin.)

– – – –

Yksi ehkä peräti jo traditioksi muodostunut eli muurikkaletut työkaverin partsilla kesäkuussa = suoritettu! Osui taas ihana aurinkoinen päivä. Vein mukanani yhden tavallisen skumpan ja kaksi alkoholitonta. Tosin vasta kun oltiin iloisesti kipattu se toinen ”alkoholiton” niin huomattiin, että olihan siinä kumminkin se 5,5%. No hitsi, se oli alkoholittomien vieressä kookaupassa! Mun ei tietenkään pitänyt juoda kuin yksi lasillinen sitä oikeaa skumppaa, mutta nyt olin siis lotvannut menenmään ties minkä verran sitä vitosta :-( Tuli taas mieleen, että eiköhän olis paras vaan palata nollalinjalle. Ei siitä vinkusta niin hyvä olo tule, kun sitä on mennyt vähänkin liikaa.

– – – –

Juhannusaatto. Lähimmät suunnitelmat mattopyykki ääsmarketin koneissa ja ruokaostoksia. Sää onneksi mitä parhain. Illaksi en ole varannut mitään, ehkä siivoilen vaan kotona kun seuraavana viikonloppuna on taas luvassa mieluisa yövieras. Huomenna juhannuspäivänä menen vierailemaan neljän kissan luona. Mulle on luvattu oma kuppi lounaalle.

– – –

Muji avaa täällä pop-upin juhannuksen jälkeen ja sulkee syyskuun lopussa. Marraskuussahan sitten Kampissa pitäisi avautua Pohjoismaiden suurin Muji, lippulaiva. Äijäpuoleiset kaverit halveksii kauppaa (”Klasu kalliimmilla hinnoilla”) mutta naiset on ylipäätään tykänneet minimalistisesta kokoelmasta. Itsehän kävin metsästämässä Mujia Tukholmassa ja Berliinissä asti, silloin kun vielä matkustin. Vähän turhaakin tuli ostettua … köh-köh… mutta kun silmää ja aivoa miellytti!

Vielä tässä lomaa jatkaisikin, mutta

Frendin luona risotolla, päiväunilla, kahvilla, tässä järjestyksessä. Tuli vähän jauhettua lapsuudenaikaisista naapureista, koska näin vasta aikuisena on paremmin tajunnut, miksi niiden pennut oli niin kusipäisiä koulu- ja naapurikiusaajia. Vanhempiensa takia tietenkin. Siinä kun mun luonnehäiriöiset vanhemmat ei sentään haukkuneet naapureita mun kuullen ainakaan, näiden kusipäiden vanhemmat antoi kaiken tulla, niin juorut kuin empatiat ja vihat, ja pennut toistivat niitä ja käyttivät niitä muiden kiusaamiseen ja vittuiluun. (Esimerkki: räkänokka tulee virne naamassa mun luo: ”Sun veli on tappanut ittensä!”. Kuulleet juoruämmä-äidiltään, ja heti kattomaan, miten toimii meikäläiseen.) Arvoitukseksi jäänee se, minkä verran kakarat on aikuisina tajunneet omaa perseilyään. Ainakaan paskasakki ei ole sieltä risukasoistaan edenneet minnekään – sinne jäivät, kun me kiusauksen kohteet taas hankkiuduttiin opintoihin ja hyviin duuneihin.

HA!

Jaha, kissat vaeltaa ruokakupilta toiselle eivätkä ole tyytyväisiä niiden pelkistettyyn tyhjyyteen. Ihminen hommiin siis.

Viikonlopun nönnönnöö

En olisi uskonut sanovani, mutta nyt olen aika helpottunut, kun kotona ei ole yhtään kirjaston kirjaa. Täällä asunnossa on muutamia kirjoja, yhtä aloin lukea ja olikin/onkin hauska. Lisäksi kaupan luona oli saa ottaa -laatikko, sieltäkin otin pari kirjaa. Näitten kanssa ei tarvii taistella eräpäivistä tms. kun en kuitenkaan ehdi lukea kuin iltaisin petissä ja ehkä vähän viikonloppuna. Puuh!

Kotitalon venäläinen baari/ravintola sai luvat. Elenan naama säteili – päätös oli tullut perjantaina, joten ei ollut vielä ehtinyt hankkia kuin skumppaa ja vodkaa, mutta eikös slaavisielu niillä pärjääkin. Ite otin kylläkin vain kaalipiirakan ja viheriää limsaa. ”Perunalimonadi”, sanoi Elena. Hämmennyin, koska hänen suomi on muuten varsin hyvää. ”Että mitä?” ”Perunalimonadi, vihreä.” ”Peruna on kyllä se toinen, tämä on päärynä. Pää-ry-nä, kato.” Vasta myöhemmin kotona tajusin, että Elenan sukunimi on englantia, joten olisin voinut nopeiten fiksata sillä kielellä, kun en kerta pystynyt suomeksi selittämään perunaa tuon paremmin. Höh.

– – –

Tulevalla viikolla ohjelmassa noloa. Tiedän, että kollegat työskentelee jo täysiä yhden softan kimpussa, jota itse olen vain vilkaissut, koska on ollut onneksi muutakin tekemistä. ”Onneksi” siinä mielessä, että juuri sen softan sisällöt sai mulle ne ahdistuskohtaukset viime keväänä. Niin että ensi viikolla, olen päättänyt, mun on pakko ottaa jotain hihasta ja kysyä, mitä ne oikein tekee siellä. Koska mun mielestä se oli ihan toinen ihmisryhmä, jonka piti puuhata sen softan kimpussa. Ja siis nolous syntyy siitä, että mä 21 vuotta talossa olleena en tajua mistään mitään, kun taas 15 minuuttia samoja hommia tehneet on ihan kärryillä koko ajan.

Hyvässä seurassa

Silvopleen puput ulkoa

Silvopleen puput sisällä

Lauantaina Silvopleessä

Perjantaina Lemon Grass

Täällä päin on huomattavan paljon ihania rafloja. Osa niistä jopa hyviäkin. Olen käynyt Lemon Grassissä viimeksi rautakaudella, nyt uudestaan. Ei voi moittii. Yli sata annosta menussa. Pitää käydä vielä syömässä ainakin munakoisot basilikan kans. Nam nam nam.

Silvopleehän on aina varma, ja sekin on tuossa suunnilleen nurkilla. Välillä tuli ehkä käytyä liikaa, alkoi kyllästyttää. Mutta nyt maistui taas. Helppo vaihtoehto.

M kävi. Arvostan. Vähän hankalampi tosiaan on tämä asunto kahden ihmisen olla ja liikkua kuin mun oma koti – kaksi huonetta ikäänkuin pienentää tilaa.

Q-teatterin Medusan huone oli ns. ihan asiallinen. Niin paljon tuttuja naistyyppejä lavalla! Surullista ja hauskaa. Joskus raivostuttavaa. Eli tunteita lainehti moneen suuntaan. M tykkäsi ihan porona, taputti seisaaltaan ainoana katsomossa. Olisi duuni ansainnut muutamat väliaploditkin. Vai oliko kaikki niin järkyttyneitä nähdessään liian tuttuja tyyppejä lavalla? :-D

Lauantaina katoin sitten KOM-teatterin Veriruusut Areenasta. En ehkä toivu ikinä. Jos olisin nähnyt tämän livenä, olisin itkenyt varmaan viikon. Onneksi läppäri nyt etäännytti silleen, että selvisin kohtalaisella tyrskeellä. On ne kovia, ja on kova toi Anneli Kantokin (kirja). Areenassa on myös making of -dokkari.

Jottei kävisi liian hienoksi ja fantastiseksi tämä elämä, pungin itseni sitten elokuviin tänään. Us on hiukan keskinkertaista parempi peruskauhuraina, joka kurottelee moneen suuntaan doppegänger-teemallaan. En mä nyt pettynyt ole, mutta olisipa kiva nähdä pitkästä aikaa elokuva, joka polttaa silmät ja räjäyttää pään. Pahoin pelkään, ettei nyt justiinsa ole ainoatakaan sellaista tarjolla. Ehkä Season Film Festivalissa?

Huomenna sitten normaalisti duuniin lääkärin jälkeen. Tänään pitäisi ehtiä vielä vaikka mitä, mutta ilta ryömii päälle. Päiväunet jäi puuttumaan! Nyt saattaa unijukkeli yllättää jo parin tunnin päästä :-(

PS. Luulen, että nyt hiukan yli vuoden pähkäiltyäni osaan käyttää Mujin roskista oikein. Jei.