Vailla

Kyllä, foodien käyttäminen raskaiden lastien toimittamiseen erittäin hyvä idea. Huomauttavat tulostaan vielä etukäteen, ja tulevat kun on ollut puhe. Siis ihan muuta kuin nää oikeasti paskat kuljetuspalvelut.

Nyt pökähti postiluukusta eka Gudrunin luettelo, joka ei helähdyttänyt mitään kieltä sisälläni. Päinvastoin muistin, että yks G-mekko pitäis viedä kierrätykseen.

Mun elämä on kääntynyt niin harmaaksi. Talvi oli eilen (yks päivä) ja olin iloinen kun olin valinnut just oikeat ulkovaatteet. Viime yö vei kaikki lumet, ollaan taas marraskuussa. En lähtenyt duuniin sateen jatkuessa, olin saanut kaktuksen kurkkuun yöllä. Mutta kun kokousaika lähestyi, sadekin loppui ja pääsin lampustamaan apteekin kautta töihin.

Väsymys jatkuu. Mietin, oisko näin vetämätön oli jos olis plus 18 eetterissä ja aurinko paistaisi. Ei tod. Valo. Aurinko. Niin ratkaiseva!

Doc Point alkaa parin päivän päästä. En ole katsonut aikatauluja yhtään. Tuleeko tästä jo toinen leffafestari peräkkäin, jonne en mee edes yhden elokuvan verran? DOKUMENTTEJA, mun lempilaji. Onks kukaan muu huolissaan? Mä vähän oon.

Mainokset

Elämän kevennys

Meinasin, että minä jaksa noita kasseja raahata. Tilasin äässin foodie-palvelusta litrakaupalla soijamaitoa ja mehuja ja kissanruokaa ja muita mahdollisesti painavia. Huomisiltana tuodaan ovelle. Very kätsä. Ekan kerran kokeilin tätä kun meillä oli hissiremppa, enkä muutenkaan jaksanut kulkea tuolla portaissa ihan himona, toipilaana.

Jahas, päivä on kääntynyt iltapäivän puolelle täällä töissä. Ohjelmassa seuraa kakkukahvit, ja sitten vois taas mennä vaikka nukkumaan. Kuulemiin.

PS. muistakaa vilkuilla Areenaa, siellä on killerihyvii sarjoja nyt!

Yöt (ja päivät)

Olikos se nyt torstai-ilta, kun kävin nukkumaan kasilta ja heräsin perjantaina kasilta? Kaksitoista tuntia. Silleen.

En uskalla enää työaikana yhtään riskeerata alle seittemän tunnin uniin. Mieluummin otan vaikka joka ilta nukahtamispillerin kuin mietin, saanko nukuttua tarpeeksi. Tai siis meillä voi nukkua työajallakin jos ei kerta kestä hereillä (salasohva), ja viime viikolla vedinkin kahdet tunnin päikkärit. Tein sitten pitempään illalla. Myös aamuöiset heräämiset syö toisinaan tunnin tai pari. Niille kun keksisi vielä jonkin takuu-nuijanukutuksen.

Pari yötä sitten vai oliko viime yönä löysin ihan hyvän yhdistelmän, 5 mg melatoniini ja puolikas (noin 3 mg) Zopinox.

On hetkiä ja tunteja jolloin en ole väsynyt. Niitä ei oo paljon. Huomaa varmaan bloggaustahdistakin.

Mutta valo kuulemma lisääntyy nyt nopeutuvasti! Jotain tekemistä tään pallon pyörimisen kanssa.

Olen huomannut, että alkoholi ei uppoo vaikka joku tarjoaisi. Ei vaan yhtään tee mieli mitään. Safkan kanssa on pikkuhiukkasen samaa fiilistä kuin silloin leikkauksesta toipuessa, eli ruokahaluttomuus hipsii kohti. ”Pitää” syödä. Näillä kiloilla ihan hyvä vaan, jos ei innostu liikaa ruuasta.

No niin, nyt olen ollut päiväunien jälkeen hereillä jo yli kaksi tuntia, on aika leikittää kissat ja mennä nukkumaan.

Vää vää vää

Ei täällä nyt taaskaan mitään ihanaa tilitettävää. Vituttaa vähintään 2 asiaa.

1) Yritin Oivaan joulubrunssille, koska olin töiden takia menettänyt kolme joululounasta viime viikolla (siis niitä työmaaruokalahintaisia). Ei missään sanottu, että pöytävaraus pitää olla! Ei sit, meen ensi viikolla oikeasti kalliille joululounaalle, perkele.

2) Vanhin siskoni, ihan skarppi ikäisekseen. Mut vituttaa kun se soittaa, koska se ei ikinä kysy, mitä mulle kuuluu. Se pitää sen oman luentonsa ja sitten loppu. Jos mä silti yritän kertoa jotain, se ei kuuntele. Muistan kun oliko se 2008 kun me alettiin enemmän kommunikoida veljen kuolemaan liittyvien juttujen takia, niin eka hänen pitkä puhelu ei-veljestä vaan kuulumisista, oli vain häntä. Sitten se soitti TOKI uudestaan heti perään ja kysyi, missä mä olen töissä. Tää on ainoa kerta, kun se on itse havainnut että oho, ei saanut puhelun aikana toisesta päästä mitään kuulumisia.

Olis kiva, kun ei olis perinnöllistä. Mulle jäi siskon jutuista kuva, että eipä yhteinen isämmekään ollut loppuaikoinaan tajunnut muuta kuin minäminäminä. Gaaad forbid. Vaikeiden paskapäiden geenit.

Ryövään omaa aikaa (onnistuneesti!)

Nyt pikkasen jo noudatellut suunnitelmaa, eli yrittäis lähteä töistä aikaisemmin. Parissa päivässä laku on neljättä tuntia miinuksella. Se on aina ikävä näky, mutta miten paljon enemmän saan aikaan näin. Jo se, että voi olla pari tuntia enemmän kissojen kanssa, on tärkeetä!

Nyt aamulla heti kasilta (noin kahden tunnin yöunien jälkeen – tää on taas tätä) pääsin ottamaan silarit. Haha, heti luuli kumihuuli! Eiku jalkahoitaja teki mulle silikonituet jarppien alle. Myös jalkahoito toki samaan hintaan.

Tosi kiva ihminen, pakko alkaa käydä sen luona ihan vain mielenterveyden takiakin. Vähän sama efekti kuin mun hierojalla – käynnit on aina enemmän piristäviä kuin mitä pelkät fyysiset toimet saisivat aikaan. Koska niin huimia naisia! Hyvät keskustelut.

Ja Instru. Vihdoin sain itteni raahattua sinne. Olin takavuosina ottanut suurimaksi osaksi firman laskuun näyttöpäätetyölasit, joita en oikeasti ihan himona edes aikonut käyttää. Halusin vain ne pokat, tai sangat (hengettömät), koska Efva Attling. Ajattelin, että irrotutan lähityölinssit ja teetän niistä tavalliset kaukolasit. Ja vualaa, heti näin kymmenen vuoden kuluttua sain aikaan tämän liikkeen! Tai ainakin alun. Kolmisensataa tulee maksamaan, ja onnistuminen on melko varma. Ruuvit on kovin pieniä ja lyhyitä, mutta kyllä se pitäisi saada väsättyä.

Huomenna taas hiukan aiemmin kotiin. Naapurissa on suunnitteilla hyvällä ystäväporukalla glögsykkää ja sienipiirakkaa. NYT elämä maistuu siltä kuin pitääkin!

Siivuja messuilta

Muutama huomio Lemmikki- ym. messuilta.

Jos jäi käymättä ruokamessut pari viikkoa sitten, nou hätä. Täällä ne on (viiniä ei)! Ruokakojut täyttää läänin Kädentaitojen vieressä. Niistä ei vaan puhuta mitään messujen mainostuksessa. Miksi ei?

Outlet oli mieluinen. Parfyymit oli oikeita, ei kopioita. Ostin Tresorin. Lumenen kojua ihmettelin, kunnes tytöt tunnustivat että yksi lava oli jäänyt varastoon. Juuri se, jossa oli ne kaksi tuotetta, joita etsin. No, ostin puuterin. Mulla ei ole ollut puuteria ainakaan vuoteen.

Kävin ensimmäistä kertaa Elmassa myös eläinpuolella. Kuva sieltä.

No kun en jaksanut ottaa kuvia, sillä siitä olisi tullut loputonta! Alpakat oli niiiin söpöjä, laamat kans. Kanat, kalkkunat… kaikki! Eläinsuojelujärjestöt olivat myös Elmassa. Hyvänmielenlisä Rekkujen pöydältä onkin kuvattu toisessa blogissa.

Muita ostoksia. No, olen hankkinut niin paljon vaatepuolta halvalla kirpparilta, että ajattelin nyt voivani ostaa huivin 15 eurolla. Tosi kallis mielestäni, mutta riittävän iso ja kuvoitu… kissantassun jäljillä… kai pakko ostaa?! Sit ostin kavereille pari juttua, koska on tulossa yhteistä istuntaa ja synttäreitä jne. Kissoille säkillinen Primacatin raksuja.

Aikuisena on ihanaa, kun voi viettää joulua joka päivä, jos on tuloja. Koska sitähän nuo ostokset vähän on, lahjoja itselle. Toisaalta, jouluhan ei tunnu enää missään, juuri siksi että kaiken mieluisan saa hankittua pitkin vuotta. Nyt ei tule sentään lähdettyä Martin Markkinoille (ensi viikonloppuna) koska leikattu varvas pitää pitää nätisti kotona. Koko syksy onkin ollut messuilta toisille syöksyilyä, tuntuu että enemmän kuin koskaan ennen. Mutta on kyllä ollut kivaakin!

Polyamoriaa

Poliisisetä ei tykkää

Mulla on täällä menossa tämä polyamorinen suhde paitsi noitten kahden kissan, myös kuumaa ilmaa puskevan patterin ja Starbucksin Sumatran kanssa. Nyt on iskenyt se myöhäissyksyn kalsa, jota pelkkä talon patteristo ei tainnuta, vaan tarvitaan vähän ylimääräistä kivaa. En ole pitänyt patteria päällä mitenkään holtittomasti, mutta silti viime vuoden sähkönkulutukseni oli kasvanut 10%. Vanhat kodinkoneet? (kyllä) Jouluvalot? (viime vuonna päällä yötä päivää, tänä vuonna tuskin) En mä nyt oikein keksi, mikä täällä varsinaisesti veisi virtaa kymmenyksen enemmän kuin ennen. Kai se on noitten kaikkien yhteisvaikutus.

Kahvimyllyä mietin. Viikonloppuna S näytti kotonaan, tai pikemminkin laittoi meidät kuuntelemaan papumyllytystä. Verrattuna siihen, mitä möykkää eksän kahvimylly piti, ei tämä ollut enää melua ollenkaan! Jopa kissat saattaisivat kestää sen! Olin pitänyt sitä saakelin betonimyllyä standardina, ja että en voi ostaa papumyllyä kun siinä on niin hirveä se melu. Mut eihän noissa kaikissa olekaan. Nyt kun katselin tarjontaa netissä, minkään tuotteen kohdalla ei mainita desibelejä. Mutta onpa noita käsikäyttöisinäkin. – Pitää funtsii. Kotona pystyn säilyttämään ’bucksissa jauhetun muovissa ja jääkaapissa, mutta duunissa pitämälläni paketilla on yleensä huononpi kohtalo. Muovi kyllä, jääkaappia ei, koska sieltä pöllitään kaikki kiva. Tai ainakin pöllittiin ennen.

Messueläin liikenteessä

Messuilta iloisin ylläri esittelyyn ensin! (Iloisin sen jälkeen kun sain lipun Arulta, tietty *pusu*) Olin miettinyt pari viikkoa, että pitäisi saada isompi käsveska, tumma ja kevyt, mutta että läppäri kuitenkin mahtuisi, ja muuta. Enpä olis arvannut, että Appenzelleriä ostamalla saa juuri sellaisen: tummanharmaata huopaa eli kevyt, ja läppäri plus muuta mahtuu:

JES AI LAIK IT!

Hieno päivä. Kaikki onnistui. Kotona vedin huumeita niin että olin kivuton koko messuretken ajan. Olin myös laittanut sopivasti päälle, ei ollut ulkona kylmä eikä sisällä kuuma. Olin älynnyt ottaa jarrut kenkiin mukaan, koska arvasin että neljästä lämpöasteesta huolimatta Pasilassa on ne jäiset kohdat. Ja niin oli! Ihmiset luisteli hatarasti ja voivotellen, mä nappasin piikit jalkaan ja kävelin.

Porukkaa oli tietysti älyttömät määrät, ei ylläri. Yksi iso naulakko oli täysi jo alle tunti messujen aukeamisesta. Lippuja etukäteen ostamattomat jonottivat ulos saakka sateessa.

Menin ekana Viiniin&Ruokaan, koska halusin kattoo, onko englantilaisia astioita. Onnistuin rikkomaan pari lautasta viikolla… mut ei ollut nyt sitä kioskia. Löytyi muuta, ei hätiä. Mielestäni oli nyt aika suhteettoman paljon viiniä, ja koko alueelle oli K-18, siis myös ruokaan. Pöyrist! No, lemmikkimessuilla on varmaan taas jotain ruokakiskoja, saattaisi olla ehkä jopa eri kuin nuo. – Kävin myöhemmin uudestaan safkaosastolla. Silloin siellä oli jo niin paksu rasvankäry, että heti huomasi silmälaseissa. Not good.

Kirjamessut siis. Nautin niin paljon kun sain kävellä ja kävellä ja mihinkään ei sattunut! Lääketeollisuus yay! Katselin jos ois P.I. ollut, mulla oli Kissa laukussa odottamassa mahdollista nimmaria. Mut ei. Ainoa tuttu, jonka tunsin, oli Juha Hurme, ja sekin juoksi ohi. Sitten oli tietysti näitä klassikkoja, jotka moikkaa mulle ja mä että ”MOIMOI!” eikä mitään hajua, kuka sekin oli. Mitään kirjoja en ostanut, mulla on jo.

Kirjastosta olin saanut repullisen kirjoja – liioittelematta tällä kertaa, sillä koskaan ei oo varausjonosta tullut yhtä paljon yhtäaikaa – ja mulla oli yksi laukku varakenkiä ja muuta, ja sitten ostoslaukku, joten kuormakamelina poistuin messuilta kahden ja puolen tunnin jälkeen. Satoi edelleen… ja sataa edelleen. Ilma on on kyllä perkeleen kurja, mutta niin kauan kuin sataa, ei ole ainakaan liukasta. Paitsi Pasilassa.

Viettoa

Ässät kävi eilen syömässä kakkua, ja unohdin ottaa kaikki kuvat! Iso mansikkakakku, ei kuvaa. Ihanat vieraat, ei kuvia.

Parit vieraat saattaisi tulla tänään. Kakku on hyvin elossa vielä. Mutta ei enää huomenna.

Rinsessan kanssa on ollut mukavaa. Eilen luettiin Hesaria yhdessä:

Tänä aamuna kisu tepasteli pöydällä pahaa aavistamatta, niin nappasin sen syliini. Rimpuili ensin, mutta ei pitkään. Pidin häntä sit sylissä vain minuutin, ettei sen hermot pala. Kerran ennen olen saanut tään syliin. Oli ensitapaamisella, se ei ymmärtänyt pitää varaansa. Sen jälkeen ei ole ollut toivoakaan. Mutta nyt taas, hihi! Saisinpa tuon kanssa asua, niin kuukaudessa kesyttäisin siitä ihan normaalin murmelin.

Nukuin viime yön tosi huonosti. En ollut eilen syönyt mitään järjellistä, vain kakkua ja kuplajuomaa ja kahvia, ja lisäksi oli tietysti kierrokset päällä, kun oli käynyt vieraita ja skumppaakin juotu. Tänään väistän kakun ja kaiken muunkin mahdollisen… kahvia en väistä. Pitäisi kasvaa aikuiseksi ja saada nää kilot pysymään jossain rajoissa, mut ei siinnä näköpiirissä moinen.

Ehkä kevyehkö pasta?

Pakko kirjoittaa vielä tääkin. Olen nyt syönyt useaan kertaan tämmöstä, koska melko hyvää ja tulee nopsaan.

Perhospastaa pienehkö pläjäys yhdelle hengelle, koska tähän tulee muutakin. Eli kesäkurpitsaa voisi raastaa melkein saman kokoisen läjän kuin pastaakin on.

Kun pasta on keitetty, valutettu ja taas kuumana kattilassa, siihen sotketaan ruokalusikallinen cashewpähkinätahnaa (ostettu lähes vahingossa Punnarista). Ja sitten toinen ruokalusikallinen tai enemmän Lidlin hummusta. Lidlin, koska se on parasta. Ja sitten sotketaan sekaan ne kesäkurpparaasteet. Nam. Saattaa olla melko kevyttä huolimatta pähkinätahnasta.

Nyt tänään tuli ekan kerran vasta mieleen, että kyllä se voisi kaivata jonkin mausteen vielä. Tai yrtin. Pitää miettii, mikähän maku tuohon kävisi. Oliskohan appelsiini ihan hirvee? Kyllähän sitä on melko weirdojakin ruokia syöty, niinku hapankaali-mandariinisoppaa, ja hengissä edelleen.