Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle

Voiko ilman vitamiinilisiä elää?

On ne kaksi puoluetta (ei, vielä ei puhuta laskiaispullista): ne, joiden mielestä ihminen tarvitsee vitamiini- ja hivenainetäydennyksen tavallisen ravinnon lisäksi, ja ne, joiden mielestä ei. Olen vetänyt vuosikausia vitskuja ja hiveniä kaiken varalta ja back-uppina, mutta viimeiset puoli vuotta ollut ilman. Vertani tarkkaillaan sopivin väliajoin, ja pienen puutteen takia sain kalsiumia+Deetä, vaikka muut vitskut on edelleen kiellettyjä.

Mitenkä on mennyt? Ei mitään ihmeellistä. Joskus nappaan salaa rautatabun, sillä hempparini on edelleen makoisat plus/miinus 110, mutta ei näytä huolettavan lääkäreitä. Tätä menoa pääsen verenluovuttajaksi ehkä noin vuonna 2030. Eli en järin tykkää siitä että hemppa on noin matala, vaikka sen kanssa voikin elää. Muita puutteita en ole huomannut. Ilman vitamiinilisiä voi siis elää.

Paitsi että heti kun saan luvan, aion vetää ainakin Deetä.

Arvannetko tuon

Kuka haki mut jouluaaton illalliselle?

joulupuksu

NIINPÄ! Itse! Joulupukin muori oli taas laittanut kystä kyllä, pohjalta kasvis/vegaaninen. Älyttömän hyviä juttuja. Sinne roudasi mut pukki. Iso kiitollisuus! Muutenhan nää meikäläisen joulut olis lähinnä vain lepopäiviä.

25. ja 26. tapahtuneet kuolemat – kolmasosa Puna-armeijan kuorosta, seuraavana päivänä George Michael – toivottavasti päättävät musiikin osalta hirviönpaskaksi osoittautuneen vuoden. Vai ehtiikö tässä vielä joku stara kuolemaan? Miksei. Varsinkin tuo kuoron kohtalo järkytti mua ihan oikeasti, sain kyyneleet silmiin joka kerta kun ehdin edes ajatella ”puna…”.

Huomenna kampaajalle. Saa ottaa värimallin mun hohtohopeista etuhiuksista ja täräytellä siitä koko päähän. Lupa on hankittu ihan Syöpäklinikalta asti – saa värjätä tukkaa.

Ja sit tuleekin Minttu :-)) myös uusin hiuksin hän.

…tiedoksi siitä toisesta puhelimesta, btw

Olin niin vähällä käydä Kansallismuseossa! Tai kävinkin, lounaalla kauniin siskontyttöni kanssa. Siellä alakerrassa on kahvila, varsin hyvän tuntuiset safkat. Kuulemma osaavat yrttinsä. Käytiin tietysti myös tarkistamassa museokauppa. Ei mitään erityisen kiihottavaa, paitsi näistä kruunuista tuli tietysti mieleen perheen rinsessa, josta niin mielelläni ottaisin kuvan kruunu päässä! Mutta turhapa lie se toivo.

kruunut

Seurani palattua töihin Musiikkitalolle yritin saada itseni lähtemään kierrokselle museoon, kun nyt kerta olin jo valmiiksi siellä. Ei hitsi, ei lähteny. Tai olin jo lippukassalla, mutta lipunmyyjä puhui niin pitkään puhelimessa että sain peruttua hatarat aikeeni.

Sitten vielä se puhelinjuttu. Vein työnantajan ihanan Mikkisofta-puhelimen huoltoon, joten nyt menis muutama päivä, että mulla on vain tuo uusi Whatsapp-puhelin olemassa. Pitääkin muistaa sanoo tästä muuten… muutamille.

Mielenterveystyötä

Tänään suorittelin hallittua mielenterveystyötä menemällä syömään työpaikalle. Kyllä! Eipä ollut aikaisemmin tullut mieleenkään, että yksi toimipiste on melkein yhtä vaivattoman matkan päässä kuin Silvoplee. Itse asiassa duunissa oli/on pientä juhlaa myös tänään ja hartaasti osallistuin pari tuntia. Mutta eniten ihanaa oli tavata niitä ihmisiä, työkavereita, ja nähdä että ne myös ilahtui mun näkemisestä. Yllärinä sain pomolta katsauksen osaston nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, eli juuri niitä juttuja joita mulle pitikin päivittää. Absolutely fabulous.

Pitäis varmaan koittaa toistekin.

Tänään Sedät tuo mulle irtopatterin lainaan. Täällä ei ole ollut varsinaisesti kylmä sen jälkeen kun huolto nosti hiukan lämpötilaa ja ite laittelin lisää väritöntä teippiä ikkunarakoihin. Mutta aina suihkuun menoa miettiessä tulee semmonen pieni hytinä, joten pari astetta lisää on nyt asiaa.