Hyvää päivää

No mutta, arvatkaas mitä – on olemassa ihminen, jota kellojen kääntö vihdoin hyödyttää: the meitsi! Olen herännyt siis tolkuttoman aikaisin jo pitkään, mutta kun heräämishetkeeni lisätään tunti, yhtäkkiä se onkin ihan järkevä heräämishetki! Iloinen!

Kävin idolini Tomi W:n hyväntekeväisyyskeikalla Iiriksessä. Juuri äsken kirjoitin, että kaipasin/kaipaan naurua – no, nyt sitä sain!

Eikä se ollut edes päivän ainoa hyvä hetki. Olen saanut tehtyä kotihommia, olen saanut lounaaksi sushia ja punkkua, ja mulla olisi vielä illallakin mahdollisuus pikkasen mennä, jos huvittaa. Tosin hyviä hetkiä on täällä kotonakin, tuolla leffahyllyssä meinaan. Kovasti tuntuu vetoa elokuvaillan suuntaan, nyt kun lattiat on puhtaat, pyykit koneessa ja kehoakin jumpautettu.

Ei tätä menoa vegaaniksi kylläkään

Eihän nuo villaiset alusvaatteet (Partioaitta, Outdoors) koskaan mene varmaan isoon aleen, koska niistä ostaa kaikenmaailman naparetkeilijät ympäri vuoden. Mutta on niissä nyt pieni alennus, joten kävin hakemassa toiset pitkälahkeiset housut ja pitkähihaisen paidan. Ehkä vähän kevyempi matsku, mutta jos nyt kevättä kohti uskaltaisi. Myös villaiset ohuet sukat tarjouksessa! Vink vink. Mua ihan itkettää, että tajusin villan vasta nyt. Ihan helvetin hyvä matsku ihoa vasten, ja lämmin. Puuvilla ei ole yhtään samalla lailla lämmin.

Kävin myös ekaa kertaa yli puoleen vuoteen hierojallani (nyt vasta voi olla huoleti mahallaan). Olihan jumit taas omaa luokkaansa, varsinkin kun oon ollut niin kovin laiska sekä venyttelyssä että muussa jumputuksessa. Jos viikonloppuna jotain jaksa-viitsinyt, niin ehkä, mut ei työpäivän jälkeen. Ei. – Mut se oli kiva, kun hierojan mies kävi hakemassa koiran. Luontui pientä läppää siinä, ja spontaanisti käkätellessä muistin taas, miten liian LIIAN vähän nauran nykyisin. Pitäis löytää paljon enemmän juttuja ja ihmisiä, jotka naurattaa!

Ooooh kevät!

Terminen kevät. Mikä ihana sanapari! Kuulemma tällä viikolla! Ehkä nyt on varmaa, että tänäkin talvena selvittiin liukastumatta, koska nyt tuskin enää tulee jäätä (paitsi jos takatalvi, perkele). Ja etenkin että ei tarvii koko ajan käyttää piikkejä kengissä. Tuntuu kuin ne hidastaisi matkantekoa koko ajan. Vallan nopeeta kun tää köpöttely ei ole muutenkaan. Kevät. KEVÄT! JEEEEEKEVÄÄÄÄÄTTT!

Mihinkään liittymätön kuva. Paitsi että toki tolleen kuvioitu bussi kiinnostaa. Piraattipuolueen auto!

Tänään jouduttiin työhuonekaverin kanssa outoon tilanteeseen, mutta hoidettiin. Saatiin järkyttynyt vinksu, että pitäisi tehdä ehkä interventio yhden tyypin alkoholinkäytön suhteen. No, ihan selvää on että ei se mikään alkkis ole, mutta käytiin kumminkin juttelemassa. Meillä on nimittäin vanhoja peruja työpaikalla vähän useammallakin ihmisellä pulloja, eikä edes niinkään piilossa (olleet ennen, mutta nykyisen natsikomennon aikaan kaikki on laittaneet pullot kaappiin). Jos joku olisi alkoholisti, ei sillä pitkään moiset varastot happanisi. Eli siitä lisätodistetta, että täällä nyt vaan ei ole alkkiksia. Mutta oli pakko käsitellä asia, mieluiten just näin epävirallisella tasolla kun me höntyrät täällä ollaan. Uudet ihmiset ei ole perillä perinteistä…

Itekin maistoin teksua just viime viikolla, kun oli jako yhdessä toisessa huoneessa. Oli vielä itteni ostama pullo (lahjaksi:).

PS. Kävin muuten todellakin sunnuntai-iltana siellä konsertissa. Tuli pöydällinen uusia sukulaisia – siskontytön miehen vanhemmat ja veli vaimoineen. Kaikki paikalla, koska nää esiintyy niin harvoin Suomessa. Enimmäkseen kiertävät mualimoo. Nytkin jo kaukana Suomesta.

Sväng koti
Sväng Kultakuumeessa 14.3.

Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle

Lunta tupaan

Pääsin testaamaan uutta lämmintä takkia asiallisissa olosuhteissa: viimassa ja lumituiskussa. Kyllä käy! Alla oli vain pari paitaa tavallisen kolmen sijaan, ja silti oli lämmin mennen tullen. Huppu suojaa pään täydellisesti. Ainoa puute on, että oishan tuossa saattanut olla parit kiristyshihnat varmistamassa lämmöt, mutta ilmankin pärjäsin.

Sain varsinaisesti idean tähän uuden takin hankintaan siitä, kun kattelin Mintun talvilämpöisiä. Näyttivät nimittäin tosi paljon vakuuttavammilta kuin meikän. Ja hyvä niin, koska tarviin näköjään vähän motivaattoria ennen kuin mitään tapahtuu.

Josta puheenollen, taas taisi laiskamato hipsiä aivoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että lähden illalla tuohon yhden korttelin päähän stand-uppiin. Taitaa vaan taas jäädä lähtemättä kun oon päässyt kodin lämpöön…

Luin pikavauhdilla Risto Isomäen Haudattu uhka. Olisi monenlaista sanottavaa, mutta pitäisi muotoilla paremmin kuin mitä nyt ehdin/jaksan. Isomäkihän on luonnontieteilijä, ja sen kaunokirjalliset on kiinnostavia mutta paikoin ”hiukan” kömpelöitä. Kuitenkin Sarasvatin hiekkaa oli ainoa fiktio/romaani jonka otin mukaani muutossa, kun lähdettiin putkiremppaa pakoon. Niin että kyllä Isomäkiä kehtaa lukea, kunhan antaa anteeksi tekstiin huonosti piilotetut saarnat ja väittämät. Jotka on siis ihan järkeviä – nyökkäilin niska notkeana tätä Haudattua uhkaakin. Mutta kun saarnat ei oikeastaan kuuluisi näkyä niin selvästi kaunokirjallisessa… Dialogissa Isomäki on kehittynyt. Sarasvatin aikaan se oli vielä aika kauheaa, mutta tässä uusimmassa ei huono, lukuunottamatta saarnojen vaikutuksia, jotka jäykistää dialogiakin.

Vaan silti. Taidan olla lukenut kaikki Isomäet, ja meinaan lukea tulevatkin. Monasti sieltä poksuu hirveän hyvää asiaa, varsinkin romaanin ulkopuolelta, epilogeista. Järkevän ihmisen tekstiä siitä, mitä ainakaan ei kannattais jatkaa ja mitä olis järkevämpää tehdä. Isomäki selvästi pyrkii vaikuttamaan fiktiolla poliittisesti, mutta lukeeko näitä juttuja oikeat ihmiset?

Finaaliksi vielä siskosta. Sain siltä 4-sanaisen mailin (kehittyy siitä ekasta yksisanaisesta). On jollain tablettikurssilla, ja siellä näköjään opettelevat näitä juttuja. :-) Siskohan on mitä kirjoittavin ihminen oikeasti, ollut ikänsä. Milloinkahan saan siltä vihdoin jotain enemmän oikean pituista viestintää? :-D Näppiksellä kirjoittaminen sinänsä ei pitäisi olla uutta, koska hän kirjoittaa omaa kolumnipalstaa paikallislehteen. Mutta ehkä maili on vielä niin jännä, että mieli keskittyy tekniseen suorittamiseen?

Selaillaan

Olen yrittänyt tykätä Facebuukista kun siellä on kavereitakin, mutta en oikein tykkää. Hyviä hetkiä on ne, kun saa lähiympäristöstä jotain tärkeää tietoa heti – esim. kun viimeksi oli iso vesikatko runkovesiputken katkeamisen vuoksi, kyllä Kallio-ryhmässä uutisoitiin ennen HSY:tä tai hel.fi:tä, mediasta puhumattakaan. Alle varttitunnissa oli tieto miten laaja katkos on ja missä putki on runnottu poikki. (Tosin myös twitter on hirmu hyvä uutiskanava, sieltä katotaan ensin ja vasta sitten mennään lehtien sivuille.)

Mutta eipä siinä sitten oikein muuta.

Olen blogityttöjä. Tykkään lukea blogeja ja kirjoittaa. Mutta vuorovaikutushan täällä ei ole kovin kummoista. Mulla on täällä ehkä 4x sen verran lukijoita kuin mitä mulla on kavereita FB:ssa. Jälkimmäisessä saa palautetta useammin, mutta kun en viitsi juurikaan kirjoittaa sinne mitään omaa. Kunhan laittelen linkkejä. Sit jotkut tykkää niistä. Lämmittää sekunnin.

– – – –

Sopranos. Olen siihen pikkasen koukussa, mutta olen menossa jo kuudennella tuotantokaudella, joten kyllä se muutaman päivän päästä loppuu. Ehkä vähän liikaa tullut nautiskeltua, kun viime yö tuntui menevän kokonaan hahmojen parissa. Lisäksi alkaa ällöttää a) jatkuva tarpeeton väkivalta b) tyyppien tietämättömyys (ne on liian tyhmiä tajutakseen alkeellisiakaan vitsejä – ei papu riitä) c) ukkojen tärkeily – koko ajan pitää todistaa, miten kovia ollaan d) naiset ei muka huomaa tai ainakaan huolestu kun kavereita ja sukulaisia katoaa. Viimosin ikään kuin kuuluu asiaan kai sitten, kun mafiapiireissä eletään. Ainahan murhat voi keikauttaa mustien jengiläisten syyksi, tai poliisien tai… itsehän mafia ei toki tapa ketään, syystä tai syyttä.

Oon toki katsonut Sopranosin ennenkin. Ei sinänsä mitään uutta. Odottelen, että näen finaalin taas omalla paikallaan, eikä vain juutuubista kytättynä :) Hieno lopetus.

Mafiameininki ja hyvät unet

Olen viime aikoina katellut iltaisin Sopranosia. Ihmeellisesti se auttaa päivän hankalassa paikassa eli unijukkelin hommissa! Tavallisesti, kun luen petissä vaan, niin päähän jää pyörimään asioita tekstimuodossa (repliikkejä, kuvitteellisia keskusteluja, luentoja…) ja niin kauan kuin tekstiä pörrää, uni ei tule. Uni vie mukanaan vasta, kun päässä alkaa näkyä kuvia.

No, Sopranos lukemisen sijaan jättää päähän kuvia! Vualaa! Olen jo kolmena iltana nukahtanut yöunille yhtä helposti kuin tavallisesti vain päiväunille, eli pää tyynyyn ja se onkin melkein siinä. Sattumaa?

Jaksoja ei tietenkään riitä maan ääriin. Mafiameiningin loputtua voisi ehkä aloittaa taas Six Feet Underin, onhan siitä jo pari vuotta kun olen viimeksi katsonut. Sekin on iso paketti, kuvat ei lopu ihan heti.