Kosmetiikasta tuli mieleen tuo bleemi

Kävin sitten Luonnonkaunis-messuilla. Juuri sopivan kokoiset – kävelin kaiken läpi vähän yli puolessa tunnissa. Siis siten, että oikeasti pysähdyin kioskeilla katsomaan tuotteita.

Olin ajatellut, että kai sieltä tulee seerumi ostettua, kun entinen alkaa loppua. Mun naama nimittäin hikoilee loppukeväällä ja kesällä niin paljon, että lämpimällä en ehdi nousta meikkipöydän äärestä, kun olen jo hikoillut kaikki voiteet pois. Kesällä en siis myöskään käytä kosteusvoidetta, koska se lähtee pois samantien… mutta seerumi toimii! Se jää naamaan! Mikä on loistavaa, koska seerumithan on tehokkaitakin.

No, ostin seerumin. -kin. Sitten vähän lipsahti kans. Kohta Visa Electron lakkasi vinkumasta ja oli pakko siirtyä luoton puolelle. Mutta kun eihän ne kosmetiikat miksikään mene, ja jotain ostetuista oli mielessä jo ennenkin tänä keväänä, ja sain hyvin näytteitä! (Tää on nyt sitä puolustelua, kun mua ärsyttää ostaa luotolle muualta kuin verkkokaupasta, ja etenkin ärsyttää, jos syy on se, että muuta rahaa ei ole! Koska silloin oon itse mokannut jotain rahankäytössäni.)

No, pari seerumia, edullisia voiteita pari, shampoo, Black&White -hammasvalkaisua (tätä olin ajatellut jo pari viikkoa sitten), konjac-sieni (oli liian hyvä myyjä). Jotain tätä luokkaa. Ihan asiallisia juttuja, mutta muutama päivä liian väärään aikaan. Ennen pääsiäistä saan taas rahaa, jei.

Pöllin Pirkon blogista tään Ystävänikirjan:

Nimeni on
Ana

Jotkut kutsuvat minua…
Anneliksi, Annukaksi, Annaksi

Olen syntynyt
Kyllä. Itäisessä Suomessa 1960.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee
kaunis rouva (katsoin paljon televisiota, elokuvia).

Mutta minusta tulikin
monen mutkan kautta elämäänsä tyytyväinen kissatäti. Jospa vaan elämä pysyisikin tällaisena, eikä yt:t tai sairaudet rikkoisi hyvää meininkiä!

Kolme parasta piirrettä minussa
Eläinrakkaus, luotettavuus, ja… ja.. äh, kolmas ei ole helppo!

Kaupunki
Helsingissä koti, mutta sydän on jaossa Helsingin, Berliinin, Lontoon ja Oxfordin kesken. Ulkomailla en ole viettänyt koskaan viikkoa pidempää aikaa, enkä ole koskaan tehnyt muita kuin kaupunkilomia, mutta silti nuo paikat on aina vaan mielessä.

Biisi
Vain yksi? No, sanotaan Mozartin Requiem.

Juoma
Kaskein Juhlasima, Hommanäsin Kotisima, tumma kahvi

Sarja
Breaking Bad ja Six Feet Under. PAR-HAI-TA. Noiden jälkeen pätkä tyhjää, ja sitten tulee Sopranos.

Kosmetiikkatuote
Vain yksi? Siinä tapauksessa Meine Base -kylpysuola. En käytä sitä jatkuvasti, mutta sitä on kotona aina. Eli vakiokamaa.

Sovellus
Blogipuolella tietty WordPress. Muuten tykkään sojona Whatsappista. Ja Oldify oli hirveän hauska aluksi!

Instagrammaaja
En. Kuvat ei silleen… paitsi elokuvat.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen
Kyllä varmaankin jumppaisin muulloinkin kuin viikonloppuna, jos olisi enemmän sellaista aikaa, jota ei jaksaisi enää käyttää nettiin tai lukemiseen. Mutta nyt käytän töitten jälkeisen vapaa-ajan ihan helposti muuhun kuin jumppaan. Ja sitten pitääkin mennä jo nukkumaan.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä
Tää on semmoinen ”pas”. Ei ole paria lasillista eikä Spotifyta. Perjantaitakin liian harvoin.

Pakkaan mukaan matkalle
niin vähän, ettei kukaan usko näkemättä! Voihan kaikkea ostaa siellä toisessa päässäkin. Samalla niistä ostoksista tulee matkamuistoja.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe
Kaivan nenää, niin kuin muutkin.

Viimeisin sisustusostokseni
Tämä on vaikee! Kissanlelut ei ole sisustusta? Eikä irtopatteri? Sitten on varmaan pakko sanoa jouluvalot, koska en nyt muista ostaneeni muutakaan sisustusta. Eli tänä vuonna ei vielä mitään?

Paras tapa tuhlata 50 euroa
No niitä sarjalippuja elokuviin.

Ohjenuorani elämässäni
Lopussa kuollaan kaikki kumminkin.

Lomalla lallalla

Jo helmikuussa kirjoittelin tänne, että eipä musta oikein ole facebook-ihmiseksi. Edelleen samaa mieltä. Luulisi, että fb olisi just hyvä väline päivittää kavereille lyhkäsesti tällaisesta elämästä, mis ei tapahdu mitään. Mutta en vaan tykkää. Blogiin käy tie vaikkei olis mitään kerrottavaakaan.

Kun tulin leffasta illalla, oli ekaa kertaa sellainen olo, että nyt oikeesti. Yheksän asetta lämmintä, voi kävellä takki auki ja ottaa huivin pois päästä, laittaa kaulaan vaan. Eikä tuullut yhtään, mikä vahvisti taikaa todella. Kuin kevät! Ja aurinkokin paistoi vaikka oli ilta. Eli kyllä tää on taas voiton puolella, ei voi mitään.

Olen pienellä lomalla. Pakenin kohti vapautta tiistai-iltapäivällä ja olen nyt vaan katsonut elokuvia ja lukenut. Mikä yllätys, quelle surprise. Vein pari mattoa pesulaan. Ne saa vasta parin viikon päästä! Melko pitkä aika mun mielestä. Pyykkiä on pesty kotonakin – yritän laittaa villaiset alusvaatteet telakalle, mikäli mahdollista. Ainakin tänään pärjäsin ilman.

Verottaja lähetti lapun. Saan pikkasen rahusta takaisin joulukuussa, koska palkkani oli tavallista pienempi pari kuukautta pitkän saikun takia. Happy dance!

Käsi käyp ja vähän jalkakin

Miten voin olla näin ääliö? Olin jostain poiminut ja muillekin jakanut tietoa, että pomon 60-vuotispäivät biletetään tänään puoli neljältä. Eiiii Ana ei! Maanantaina! Hänen oikea syntymäpäivä on tosin tänään, mutta… Onneksi pomon kans osuttiin puhelimeen eilen, niin sain oikean tiedon. Muuten olisin tässä jo punkkupullon kanssa turhaan suuntaamassa taas väärään kaupunkiin. Huoh. Ja sit muistelemaan keille kaikille olenkaan sanonut että perjantaina. Yass.

Nyt alkaa muutenkin taas tapahtua. Lopputalvesta mun elämä on ollut tosi tylsää (lukuunottamatta aurinkopäiviä, jolloin tylsäkin on aurinkoista!), mutta eilen oli yks konsertti – Kimmo Pohjonen on aina terästä ja timanttia! – ja tänään aukeaa Season Film Festival hyvässä seurassa, niin et eitäs mitn. Vieraita luvassa lähiviikoille muutenkin, ja toukokuussa teatteriin kattomaan Hurmeen Hullua. Rahat valuu taas mukavasti käsistä. Mulla ois parit lomapäivätkin ensi viikolla, mutta laskin että tilillä saattaa olla max muutamainen lomaeuro, tai sitten ei. Ei se mitään, ruokatilillä on vielä rahaa ja luottokortti on jo tottunut vinkaisemaan tänä keväänä. HETI kun alkaa liikkua ihmisten ilmoilla, kaikki rahat menee!

Ja sitten tuo Gudrun, pahuksen akka. Aina kun se lähettää tuoteluettelon, se on varmaa että multa lähtee satanen tai vähän yli. Viime läpyskästä, ihme, pääsin ostamatta yhtään mitään, vaikka kissapaita houkutteli! Mutta nyt tää uusin taas vei, en vikissyt… ostin neuletakin. (Samalla totesin, että kissapaidat oliskin olleet liian kylmän tuntuista matskua – voitto!) Kaunis se on, mut siis puuvillaa ja paksu. Onneksi ympäri vuoden kelpaava, niin ei tuu paha mieli myöhemminkään. Gudrunin vaatteista ylipäätään ei tuu.

Hyvää päivää

No mutta, arvatkaas mitä – on olemassa ihminen, jota kellojen kääntö vihdoin hyödyttää: the meitsi! Olen herännyt siis tolkuttoman aikaisin jo pitkään, mutta kun heräämishetkeeni lisätään tunti, yhtäkkiä se onkin ihan järkevä heräämishetki! Iloinen!

Kävin idolini Tomi W:n hyväntekeväisyyskeikalla Iiriksessä. Juuri äsken kirjoitin, että kaipasin/kaipaan naurua – no, nyt sitä sain!

Eikä se ollut edes päivän ainoa hyvä hetki. Olen saanut tehtyä kotihommia, olen saanut lounaaksi sushia ja punkkua, ja mulla olisi vielä illallakin mahdollisuus pikkasen mennä, jos huvittaa. Tosin hyviä hetkiä on täällä kotonakin, tuolla leffahyllyssä meinaan. Kovasti tuntuu vetoa elokuvaillan suuntaan, nyt kun lattiat on puhtaat, pyykit koneessa ja kehoakin jumpautettu.

Ei tätä menoa vegaaniksi kylläkään

Eihän nuo villaiset alusvaatteet (Partioaitta, Outdoors) koskaan mene varmaan isoon aleen, koska niistä ostaa kaikenmaailman naparetkeilijät ympäri vuoden. Mutta on niissä nyt pieni alennus, joten kävin hakemassa toiset pitkälahkeiset housut ja pitkähihaisen paidan. Ehkä vähän kevyempi matsku, mutta jos nyt kevättä kohti uskaltaisi. Myös villaiset ohuet sukat tarjouksessa! Vink vink. Mua ihan itkettää, että tajusin villan vasta nyt. Ihan helvetin hyvä matsku ihoa vasten, ja lämmin. Puuvilla ei ole yhtään samalla lailla lämmin.

Kävin myös ekaa kertaa yli puoleen vuoteen hierojallani (nyt vasta voi olla huoleti mahallaan). Olihan jumit taas omaa luokkaansa, varsinkin kun oon ollut niin kovin laiska sekä venyttelyssä että muussa jumputuksessa. Jos viikonloppuna jotain jaksa-viitsinyt, niin ehkä, mut ei työpäivän jälkeen. Ei. – Mut se oli kiva, kun hierojan mies kävi hakemassa koiran. Luontui pientä läppää siinä, ja spontaanisti käkätellessä muistin taas, miten liian LIIAN vähän nauran nykyisin. Pitäis löytää paljon enemmän juttuja ja ihmisiä, jotka naurattaa!

Ooooh kevät!

Terminen kevät. Mikä ihana sanapari! Kuulemma tällä viikolla! Ehkä nyt on varmaa, että tänäkin talvena selvittiin liukastumatta, koska nyt tuskin enää tulee jäätä (paitsi jos takatalvi, perkele). Ja etenkin että ei tarvii koko ajan käyttää piikkejä kengissä. Tuntuu kuin ne hidastaisi matkantekoa koko ajan. Vallan nopeeta kun tää köpöttely ei ole muutenkaan. Kevät. KEVÄT! JEEEEEKEVÄÄÄÄÄTTT!

Mihinkään liittymätön kuva. Paitsi että toki tolleen kuvioitu bussi kiinnostaa. Piraattipuolueen auto!

Tänään jouduttiin työhuonekaverin kanssa outoon tilanteeseen, mutta hoidettiin. Saatiin järkyttynyt vinksu, että pitäisi tehdä ehkä interventio yhden tyypin alkoholinkäytön suhteen. No, ihan selvää on että ei se mikään alkkis ole, mutta käytiin kumminkin juttelemassa. Meillä on nimittäin vanhoja peruja työpaikalla vähän useammallakin ihmisellä pulloja, eikä edes niinkään piilossa (olleet ennen, mutta nykyisen natsikomennon aikaan kaikki on laittaneet pullot kaappiin). Jos joku olisi alkoholisti, ei sillä pitkään moiset varastot happanisi. Eli siitä lisätodistetta, että täällä nyt vaan ei ole alkkiksia. Mutta oli pakko käsitellä asia, mieluiten just näin epävirallisella tasolla kun me höntyrät täällä ollaan. Uudet ihmiset ei ole perillä perinteistä…

Itekin maistoin teksua just viime viikolla, kun oli jako yhdessä toisessa huoneessa. Oli vielä itteni ostama pullo (lahjaksi:).

PS. Kävin muuten todellakin sunnuntai-iltana siellä konsertissa. Tuli pöydällinen uusia sukulaisia – siskontytön miehen vanhemmat ja veli vaimoineen. Kaikki paikalla, koska nää esiintyy niin harvoin Suomessa. Enimmäkseen kiertävät mualimoo. Nytkin jo kaukana Suomesta.

Sväng koti
Sväng Kultakuumeessa 14.3.

Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle