Tolokku

En jaksa vääntää politiikasta täällä, mutta pari asiaa.

Sauli sanoo, että olisi tuon hallituksen voinut kaataakin. Nimenomaan. Näyttää suhmuroinnilta ja selänrapsuttelulta, että hallitukseen yhtäkkiä ponkaiseekin joukko ukkoja ilman puoluetta. Kaikken selvin olisi ollut järjestää vaalit hallituksen hajoittamisen jälkeen. Lähtis puhtaalta pöydältä. Vaan ei. Kun sulle-mulle ja omasta pallista kiinni lujaa. Ketään noista ei kiinnosta muu kuin oma valta ja mahdollisimman paljon rahaa mulle-mulle. Paskat ne tästä maasta tai kansasta välittää.

Toinen asia: ”tolkun ihminen” on turhaan ja ilkeästi alistettu toiselta suunnalta rasistiksi, toiselta suunnalta suvakiksi. Kuitenkin aito tolkun ihminen on olemassa, ja siitä puhuu Pekka Haavisto tässä:

Rikollista toimintaa ei hänen mukaansa Suomessa pidä suvaita.

”Turvapaikanhakijoita sympaattisesti katsovilla tulisi olla mahdollista sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää säilyä nollatoleranssi, ja väkivaltaan tai muihin rikoksiin syyllistyneillä kielteinen turvapaikkapäätös on odotettavissa.”

Haaviston mukaan maahanmuuttokriittistenkin leirissä on ihmisiä, jotka hyväksyvät täysin työperäisen maahanmuuton ja sen kasvattamisen.

”Olisi hyvä, jos myös kentän keskellä voitaisiin käydä keskustelua ja vaihtaa näkemyksiä – ei vain kentän laidoilla.”

Asioista pitää voida puhua. Mikään ei ole maahanmuutossa, pakolaisvirrassa ja paperittomissa niin yksioikoista kuin sen mielellään haluaisi olevan, jotta voisi muodostaa jämäkän mielipiteen puolesta/vastaan. Aina on se ”niin, mutta” joka tolkun ihmisen olisi otettava puheeksi.

EDIT! Jumankekka, tää muija tässä vie sanat suoraan mun suusta; HS 19.8.

EDIT2 Kylläpä viikonlopun Hesari nyt lykkää asiaa hivotellen:

Mutta kuka on oikeasti

Aurinkoinen ja varjoisa iso parveke, muurinpohjalettuja ja kaksi lähintä työkaveria. Simaa (just sitä hyvää, Kaskein), oikeaa siideriä, raparperimehua ja GT:tä. Ei lapsia, ei puolisoita. Jes.

Kerroin mielestäni loistavan vitsin, jonka olin lukenut twitteristä ja hihitellyt sille niin kuin vain vinoon kasvanut voi. Jouduin kertomaan sen kahteen kertaan ja sitten vielä purkamaan osiin. Mut eihän tämä ole niin vaikee?

”Keittiövälineitten yläasteella on aina pientä kisaa siitä, kuka on oikeasti pannu.”

No, ehkä se on luettuna helpompi.

Mut loistava se on.

Viikonlopun kivat

Totta joo, nyt viikonloppunahan oli vaikka mitä, kun oli tämä 2-päiväinen Helsinki-päivä. Ite en hirveästi vaellellut, mutta sunnuntaina kävin Brunolla, kun siellä piti olla avajaiset klo 12. Nehän vasta järjestelivät pöytiä… en tajua tätä Suomeenkin pesiytynyttä manjaanaa, että mikään ei voi olla valmista silloin kun pitää, tai max viimetipassa jos nyt kerkeis.

Mutta Brunon pihalla oli eläimiä, ja sehän mulle kelpasi:

Komea tumma hepsukka

Her little pony

Lähdin tuolta sitten Kamppiin asti Lidliin, sillä viime aikoina olen ollut lähes rahaton muutama herkku sieltä on avautunut. Esim. Lidlin hummus on paras hummus ikinä. Ja niiden hedelmät on yleensä varsin hyviä. Kasviseineksiä töihin vietäviksi eväiksi tarjolla mallikkaasti (kasviskaalikääryleet!!). Sääli vaan, kun Lidliin pitää aina erikseen lähteä, muut kaupat kun on lähempänä ja suorastaan reittien varrella.

Puhdasta tulee

Kaltaiseni laiskankin on joskus taivuttava ja puhdistettava pyykkikone (ehkä parhaimmillaan kerran vuodessa). Tänään. Meinaan, koska edellisen, vuosi sitten tehdyn puhdistuksen jälkeen pyykin seasta löytyy edelleen sitä murua, joka tulee koneen sisältä jostain. Vähän ärsyttää se, musta muru valkoisten vaatteiden kaudella. Aikaahan siihen puhdistukseen menee, kun 95°C pörisee kahdesti läpi. Mutta irtoaa rutujakin. Suurimmat rummusta löytyneet irtopisteet on kuvan esittelemän kokoisia.

Mielestäni melko jööti

Seuraavaksi jännätään, mitenkä paljon hitusia lie tulossa vielä.

S-marketissa on ihania isoja koneita. Kävin eilen pesemässä siellä ison päiväpeitteen. Puoli tuntia, ohjelma ku ohjelma. Ei tarvii viedä muuta kuin rahaa ja pyykit, pesuaineet tulee automaag. Ihanaa! Olen melko varma, että lähipäivinä saattaisin mennä pesemään mun tyynyt sinne isolla koneella ja päälle vielä kuivausrumpalia. Meidän talossakin on pyykkitupa, mutta alan miettii sitä vasta kun tuo oma kone laukeaa.

Aurinkopäivä! Kävin vilkuilemassa Senaatintorilla ennen sambakulkueen lähtöä. Olin ajatellut pitkästä aikaa myös katsella kulkueen, mutta en sitten jaksanut jäädä odottelemaan. Kokemus nimittäin kertoo, että jos sanotaan että ne lähtee klo 15, niin ei. Todellakaan. Ne lähtee kunhan kerkeevät. Tepastelin sitten kulkueen reittiä, kattelin, siellä ois ollut vapaita istumapaikkojakin ja tunsin heikon hetken. Vaan ei, kotia kohti. Johan tuota ulkoilua taas riitti. Multa puuttuu se geeni ”aurinko paistaa, pakko olla ulkona!”. Tykkään valosta, mutta se tulee kotiin ikkunastakin.

Makkelia kakkelia

Ei mitään hajua, kuinka innokkaasti kukaan muu täällä poimii pahiksia postilaatikostaan. Mutta mä olen aina ihan polleana, kun saan toimitettua IT-securityyn jotain uutta kakkelia. Ne antaa aina kauniin palautteen ja kertoo, oliko toimituksesta jotain hyötyä, ja varsinkin uusista näytteistä kiittävät. Ja nehän ei lopu vaikka talossakin on palomuurit ja ansat, jo kaukana meidän postilaatikoiden edellä.

Taannoin nauratti maili, jonka mukaan olin itse lähettänyt itselleni Wetransferilla jotain. Toi on ilmiselvä. Mutta olen poiminut vuosien mittaan kasapäin sellaisiakin, joita ei näissä hommissa välttämättä tunnistaisi kakaksi, koska niin paljon samantapaisia, samannäköisiä, samanoloisia tulee ihan asiallisiltakin tahoilta.

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!

Kosmetiikasta tuli mieleen tuo bleemi

Kävin sitten Luonnonkaunis-messuilla. Juuri sopivan kokoiset – kävelin kaiken läpi vähän yli puolessa tunnissa. Siis siten, että oikeasti pysähdyin kioskeilla katsomaan tuotteita.

Olin ajatellut, että kai sieltä tulee seerumi ostettua, kun entinen alkaa loppua. Mun naama nimittäin hikoilee loppukeväällä ja kesällä niin paljon, että lämpimällä en ehdi nousta meikkipöydän äärestä, kun olen jo hikoillut kaikki voiteet pois. Kesällä en siis myöskään käytä kosteusvoidetta, koska se lähtee pois samantien… mutta seerumi toimii! Se jää naamaan! Mikä on loistavaa, koska seerumithan on tehokkaitakin.

No, ostin seerumin. -kin. Sitten vähän lipsahti kans. Kohta Visa Electron lakkasi vinkumasta ja oli pakko siirtyä luoton puolelle. Mutta kun eihän ne kosmetiikat miksikään mene, ja jotain ostetuista oli mielessä jo ennenkin tänä keväänä, ja sain hyvin näytteitä! (Tää on nyt sitä puolustelua, kun mua ärsyttää ostaa luotolle muualta kuin verkkokaupasta, ja etenkin ärsyttää, jos syy on se, että muuta rahaa ei ole! Koska silloin oon itse mokannut jotain rahankäytössäni.)

No, pari seerumia, edullisia voiteita pari, shampoo, Black&White -hammasvalkaisua (tätä olin ajatellut jo pari viikkoa sitten), konjac-sieni (oli liian hyvä myyjä). Jotain tätä luokkaa. Ihan asiallisia juttuja, mutta muutama päivä liian väärään aikaan. Ennen pääsiäistä saan taas rahaa, jei.

Pöllin Pirkon blogista tään Ystävänikirjan:

Nimeni on
Ana

Jotkut kutsuvat minua…
Anneliksi, Annukaksi, Annaksi

Olen syntynyt
Kyllä. Itäisessä Suomessa 1960.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee
kaunis rouva (katsoin paljon televisiota, elokuvia).

Mutta minusta tulikin
monen mutkan kautta elämäänsä tyytyväinen kissatäti. Jospa vaan elämä pysyisikin tällaisena, eikä yt:t tai sairaudet rikkoisi hyvää meininkiä!

Kolme parasta piirrettä minussa
Eläinrakkaus, luotettavuus, ja… ja.. äh, kolmas ei ole helppo!

Kaupunki
Helsingissä koti, mutta sydän on jaossa Helsingin, Berliinin, Lontoon ja Oxfordin kesken. Ulkomailla en ole viettänyt koskaan viikkoa pidempää aikaa, enkä ole koskaan tehnyt muita kuin kaupunkilomia, mutta silti nuo paikat on aina vaan mielessä.

Biisi
Vain yksi? No, sanotaan Mozartin Requiem.

Juoma
Kaskein Juhlasima, Hommanäsin Kotisima, tumma kahvi

Sarja
Breaking Bad ja Six Feet Under. PAR-HAI-TA. Noiden jälkeen pätkä tyhjää, ja sitten tulee Sopranos.

Kosmetiikkatuote
Vain yksi? Siinä tapauksessa Meine Base -kylpysuola. En käytä sitä jatkuvasti, mutta sitä on kotona aina. Eli vakiokamaa.

Sovellus
Blogipuolella tietty WordPress. Muuten tykkään sojona Whatsappista. Ja Oldify oli hirveän hauska aluksi!

Instagrammaaja
En. Kuvat ei silleen… paitsi elokuvat.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen
Kyllä varmaankin jumppaisin muulloinkin kuin viikonloppuna, jos olisi enemmän sellaista aikaa, jota ei jaksaisi enää käyttää nettiin tai lukemiseen. Mutta nyt käytän töitten jälkeisen vapaa-ajan ihan helposti muuhun kuin jumppaan. Ja sitten pitääkin mennä jo nukkumaan.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä
Tää on semmoinen ”pas”. Ei ole paria lasillista eikä Spotifyta. Perjantaitakin liian harvoin.

Pakkaan mukaan matkalle
niin vähän, ettei kukaan usko näkemättä! Voihan kaikkea ostaa siellä toisessa päässäkin. Samalla niistä ostoksista tulee matkamuistoja.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe
Kaivan nenää, niin kuin muutkin.

Viimeisin sisustusostokseni
Tämä on vaikee! Kissanlelut ei ole sisustusta? Eikä irtopatteri? Sitten on varmaan pakko sanoa jouluvalot, koska en nyt muista ostaneeni muutakaan sisustusta. Eli tänä vuonna ei vielä mitään?

Paras tapa tuhlata 50 euroa
No niitä sarjalippuja elokuviin.

Ohjenuorani elämässäni
Lopussa kuollaan kaikki kumminkin.