Ihmiset on kovasti ilahtuneet ideastani irrottaa vanhat paperikuvat albumeista ja postittaa heille, joita kuvat koskee. Heidän naamoja ja yhteisiä bileitä. Niin paljon ihania kommentteja!
Kategoria: sekavat huomiot
”Kaverit” tuli takaisin – onneni vyöryy yli!
Feisbuukin Kaverilista ilmestyi takaisin vasempaan marginaaliin. Tätä onnea! Nyt fb:a voi taas käyttää!
M on täällä pari yötä. Nyt pitää lähteä turaamaan jotain aamiasen näköistä. Raksaukkoja ei taida pahemmin roikuskella täällä, oisko nekin ottaneet pitkän viikonlopun. Hyvä niin.
”Kaverit” hävisi :-(
FB-ongelma. Mulla on läppärillä ja selaimella katsottuna vasemmassa laidassa muutama ryhmä ja sitten muutamia muita linkkejä, en tiedä miksi niitä sanotaan. Yksi linkki on kuitenkin Kaverit. Kun sen aukaisee, esiin tulee Lähimmät kaverit ja Tuttavat. Kummassakin on porukkaa. Kuten arvata saattaa, tämä on absoluut kätevin tapa nähdä tuttujen ihmisten uusimmat päivitykset. JA NYT SE KAVERIT-LINKKI ON HÄVINNYT.
Ei löydy. Enkä ymmärrä.
Pitääkö mun nyt käydä kattoo joka ihminen erikseen, jos haluan nähdä heiän uusimman päivityksen? Jopas pomppii! Ihan kuin en muutenkin jo viettäisi ihan liian paljon aikaa netissä!
Vituttaa
Vituttaa niin että kohta alan itkee. Kello on puoli kolme, en oo nukkunut yhtään, mahaan koskee ja mikään ei auta. Voi luoja tätä paskaa, mitä elämää tää tällainen on??! Mitään ei uskalla tehdä tai luvata, kun voi olla, että en oo saanut nukuttua, tai sattuu muuten vaan sinne tänne tai tonne. Tai yhteensä noi = ei jaksa. Vittu ku tulis kuolema ja korjais. Vaan ei, tuolla se vaan väijyy ja hihittää.
Ex-työkaveri kadonnut!
Tulipas perkeleen kirpaiseva olo, kun Hesarissa oli uutinen entisen työkaverin katoamisesta ja yhteydenotot pyydettiin väkivaltarikosyksikköön. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006277721.html On kyllä liikkunut niin jännästi, että välttämättä ei tiedä, mistä lähteä etsimään. Vaikka auto nyt Juvalla olikin.
”HELSINGIN poliisi pyytää havaintoja syyskuussa kadonneesta helsinkiläisestä Lena Lindgrenistä. Lindgren on syntynyt vuonna 1959.
Poliisin tiedotteen mukaan viimeinen varma havainto Lindgrenistä on tehty syyskuun ensimmäisenä päivänä Torniossa. Tämän jälkeen hän on Suomessa liikkumisen lisäksi mahdollisesti käynyt myös Ruotsissa.
POLIISI löysi Lindgrenin auton 10. lokakuulta Juvalta.
”Poliisi pyytää havaintoja Lena Lindgrenistä syyskuusta alkaen. Hän on liikkunut harmaalla Toyota-merkkisellä henkilöautolla, jonka rekisterinumero on GFS-620. Autossa on ollut talvirenkaat myös kesällä, kertoo rikoskomisario Reijo Enqvist Helsingin poliisin tiedotteessa.
Poliisi pyytää ilmoittamaan mahdolliset havainnot kadonneesta virka-aikana (8–16) numeroon 0295 476 148. Havainnot voi ilmoittaa myös sähköpostitse osoitteeseen vakivaltarikosyksikko.helsinki@poliisi.fi”
Hirveetä
Viikko on jatkunut pääperiaatteessa yhtä hirveänä kuin alkoikin. Herään joka yö monta kertaa. Viime yö meni näin: ennen yhdeksää petiin. Vähän yli yhdeksän nukahtamispilleri. Puolen tunnin päästä ei ollut tapahtunut mitään, joten sitten 5-millinen melatoniini. Nukahdin sitten joskus ja heräsin 00.30. Otin Diapamin että saan nukahdettua pian. Heräsin puoli neljä. Otin neljäsosan Mirtazapinin etten jää roikkumaan valveille. Ja tää oli siis HYVÄ yö. Sain itteni ylös jo kahdeksalta ja selvisin töissä melkein kahteen asti. Sitten oli pakko lähteä kotiin pitkäkseen. No, siitä oli se hyöty, että toisin kuin eilen en voinut mennä suihkuun illalla kun palelin ytimiä myöten – nyt olen käynyt suihkussa! Eli tarpeeksi unta niin ei niin paleliskaan, luulen.
Talossa on aloitettu ikkunoiden pesu ulkoapäin. Telineet pitäisi lähteä kuun lopussa. Mulla on jatkuvasti hankaluuksia hahmottaa, että nyt ei ole vielä marraskuu, kun kaikki tuntuu niin marraskuulta.
Töissä tulee olemaan ihan saatanan kauheeta. Toissakeväänähän mä pikkasen romahdin sen jälkeen kun olin suorittanut kaiken – muistan, kun katoin Naukulan sohvalla Harryn häitä ja vetelin Diapamia. Että moisessakin tilanteessa voi ahdistaa, kun se on päässyt valloilleen. No joojoo, tietenkin yritän välttää tuon toistumista. Työpaikallakin ollaan ihan ääneen huolissaan siitä, että ihmiset jaksaisivat. Meiltähän lähti jonona porukkaa pois silloin pari vuotta sitten, ja sit tuli tuo mun saikku. Kai ne tajus siinä vaiheessa, että ei tää tälleen.
Mutta kun koko ajan tulee uutta! Määräyksiä muutetaan, työtapoja muutetaan, softia muutetaan. Eniten vituttaa (kaikki) tuo määräysten muuttaminen, kun siinä ei kestä perässä millään vaikka lukisi joka propuskan.
Menossa mukana Laivatyttö ohoi ja Setä
Setäkaksikosta toisella on silleen hauska duuni, että se pääsee tekemään pieniä ulkomaanmatkoja aika tiuhaan. Nyt se on Wienissä. Tämä jäljelle jäänyt setä kysyi mua kahville, ja ehdotin että toki, mut ne kahvit ois Kauppatorilla, koska Wanhat purjelaivat. Sitäpaitsi ystäväni K:han on laivatyttö, eli erittäin suuri mahdollisuus tavata hänet myös.
Sää lupasi sekalaista. Oikeastaan suoraan aurinkoa täydeltä terältä iltapäivästä. Niinpä kun astuttiin ulos autosta, ensimmäinen isopisarainen rankkasade täräytti päälle. Kastuttiin niin nopsaan, että ei paljon auttanut yrittää katoksiin. Ja toinen kohta heti perään. Huoh. No, toki sit kun oltiin lähdössä pois, niin aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta.
Mutta sillä välin – oli upeita vanhoja laivoja. Ja paljon porukkaa. Lättykiska ei ollut paikalla, mutta mentiin vohvelikahveelle sentään. Sain K:n kiinni puhelimella siinä samalla ja hän tuli munkille meiän kans.
Olisi se ollut parempi ilman sadetta, mutta hyvässä seurassa moisenkin kestää. Ja olihan mulla sentään sisällä se kunnollinen kipupilleri, jonka purkin olin ottanut käyttöön lääkelootan perältä. Onneksi. Pillereitä ei ole kuin muutama, mutta kirjoitin lekurille ja pyysin uusintaa. On niin paljon juoksuja vielä tulossa ennen joulukuutakin, että tää on lähes älytöntä, eikä edes toteutettavissa ilman kipujen poistajaa. Minne mun marraskuun eristäytyminen on unohtunut??!
Hiljaista on
Oon nyt siis ollut saikulla vähän yli viikon. Olen useimmiten pelehtinyt iltapäivään saakka yöpuvussa. Olen ruokkinut kissat ja ottanut omat lääkkeet aamulla ja painunut takaisin petiin lisäunille. Levätähän tässä pitikin.
Olen myös kokeillut erilaisia pillerien yhdistelmiä nukahtamiseen. Surkeaa on, jos oma peti ja nukkumaanmeno alkaa vituttaa sen takia, että tietää jo etukäteen unen odotuttavan tuntikausia! Eilen oltiin jo sillä hilkulla. Mitään ihan taattua pilleriannosta ei ole löytynyt. Heräilen myös aamuyöstä, mutta vähemmän jos on Mirtazapin mukana (kaverin kissa saa sitä ruokahalun parantamiseen, minä unen parantamiseen :-0 vau!).
Ymmärrän olevani masentunut, mutta en anna sen vaikuttaa tämän enempää. Pidän kodin kunnossa, kissat voinnissa ja itsenikin jotakuinkin. Tapaan kavereita. Ei tää niin paha oo. Ruokahalu vois olla parempi, mutta nyt ei taas ole. Valitettavasti paskin vuodenaika alkoi taas ja sitä kestää kuutisen kuukautta. Se kyllä rasittaa hermoa ylimääräisesti.
Eilen käytiin P:n kaa jätti-ruokaostoksilla nyt kun auto ei ollut vielä talviseisonnassa. Muutenhan, työaikana, pystyn hoitamaan ruokaostokset tosi kätevästi, kun kauppa on työpaikalla ja siitä kömmin vaan taksiin. Kotona ollessa vaikeampaa: koko kroppa kärsii siitä, että jalat on niin paskat. Vaan tuleepa noita silti käytettyä. Joskus uhmapäissään kävelen kirjastollekin (ja kärsin jälkeenpäin). Pitää ihmisen sen verran pystyä liikkumaan.
Päässä pyörii aika vähän mitään, lähinnä huoli siitä, kauanko jaksan töissä. Ja miten pää selviää talvesta.
Huomenna kattomaan Aretha Franklin -dokkari ja ylihuomenna kisun synttäreille Espooseen.
Jatkuu
Väsymys ei ole väistynyt, mutta sain puolitoista viikkoa saikkua. Lojun nyt petissä ja jalat kramppaa koko ajan :-( Myöskään selkä ei tykkää liiasta lojumisesta. Seisaallaanko mun pitäis nukkua?
Kaikki nettihommat (omat) on hoitamatta, Flickr ja blogit. Olen sentään jo saanut vedettyä Itä-Suomen turneen kuvat kännykästä koneelle. Kunhan totun tähän saikkuun, saan varmaan vähitellen kaikki hoitamattomat hommatkin pois. Joita on siis myös netin ulkopuolella.
Kuvat ei liity mihinkään. Tai siis R&A-festivaaliin kyllä, ja varmaan osittain väsymykseenkin.
Rakkautta, anarkiaa, elokuvia
Nonni, THE kirja on taas ostettu! Illalla pääsee valitsemaan. Hirvee savotta (utan Savolax) taas, ja lopputuloksena kuitenkin vain jotain viis leffaa.
Kuulin, että tänään olis Oodissa leffavisa, jossa yli 50-vuotiaat pärjää parhaiten! Houkuttelevaa, mutta itseasiassa minähän olen kattonut niitä wanhoja leffoja vuosia, vuosia sitten, ja monia vain lapsena telkkarista. Eli en nyt mitenkään vannois, että edes pärjäisin. Sitäpaitsi illaksi on luvattu sadetta ja ukkosta. Mieluummin sitä ihminen pysyy kotona kissaseurassa semmosessa säässä.
Mieluummin pysyisi kotona muutenkin… väsymys on aika vallitseva olotila ollut jo toista viikkoa, Imatran piristävästä vaikutuksesta huolimatta. Mutta kun on tuota asuntolainaa vielä, ja kissoillekin pitää saada apetta, niin parempi käydä duunissa vaan. Se kyl on lohdullista, että saan syöpäklinikalta saikkua milloin vaan.
Penni ajatuksistani? 