Kategoria: fanitusta
Ehkä elämäni parasta aikaa
Ei voi valittaa yksinäisyyttä eikä nälkää. Niin hienojen eväiden kanssa on tänne tultu, ja palvelu pelaa kaikilla tasoilla! Fyysisellä ja henkisellä. Ihmiset pitää musta huolta! Olen ihan otettu ja tyrmistynyt, kun tavallisesti sitä on vaan ite pyrkinyt aina suorittamaan ja suorittamaan. Jopa lekuri ihan oma-aloitteisesti jatkoi saikkua viikon loppuun.
Eilisille vieraille unohdin kerrassaan konmarittaa, mutta seuraavan kerran kun tulevat… Tämänpäiväiselle sain oikein hyvin vaatteita menemään, on meinaan melkein mun pituinen nainen, hiukan ohuempi vaan. Helppo päätellä, että sukulainen. Mutta ei lue kirjoja, ei kuuntele musiikkia eikä kato leffoja – onko sittenkään ihan sukua?! Epäilyksen siemen! Vaan hänen tyttärensä lukee kyllä paljon, sain menemään muutaman kirjan sinne suuntaan.
Työpaikalla kävin sen verran, että herättelin pomosia miettimään nyt viikolla mun tulevaa työnkuvaa, koska aion vetäytyä noin 50% osa-aikaiselle. Kela tulee hyvin vastaan. Voin aloitta osa-aikaisuuden heti ensi viikolla, joten sitä ennen pitäisi olla jotain edes raakaa suunnitelmaa.
Edelleen olen jatkanut pinnaamista kaikista riennoista, joihin olen riennähtänyt vielä viime vuonnakin. Elokuviin menisin, mutta kun siellä ei ole mitään uutta kiinnostavaa, ja kaikki kiinnostavat on jo katottu. Plää.
Onnellisuusjuttua
Hesari selvittää, miten tulla onnelliseksi. No, itseasiassa olen kyllä onnellinen mutta kun nyt laittoivat nuo kysymykset tuohon, niin koitan vastata.
1. Millainen on onnellinen päiväsi?
Kissat on terveitä kuten myös itsekin. Saan nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa ja herätessäni aurinko paistaa, on kesä. Hyvä ystävä tulee hakemaan autolla ja mennään Uunisaareen hyviä kirjoja mukana. Luetaan ja jutellaan meren äärellä. Jossain vaiheessa lounas ja kahvia. Kotiin päästyä päiväunet. Ystävä on edelleen mukana ja jää yöksi.
2. Jos kaikki olisi mahdollista ja saisit itse päättää, millaista elämää eläisit?
Mulla olisi ajokortti ja auto. Pitäisin kaupungin laitamilla eläinten ”päiväkotia” tai pitemmänkin ajan hoitolaa. Mulla olisi myös hyvä ystävä tai puoliso auttamassa jotta isoja katastrofeja ei pääsisi syntymään, jos vaikka sairastun. Hoitola on tietenkin menestyvä ja monen suosittelema :-)
3. Ketä ihailet? Millaista elämää idolisi viettää? Haluaisitko kokeilla sitä itse?
Otan tähän esimerkiksi ystäväni, jota ihailen. Hän saa aina kunnollisia töitä kun haluaa. Mutta hänen ei tarvitse tehdä töitä, jos ei halua. Hänellä on kaunis koti ja paljon ystäviä. Hän on sosiaalinen, tykkää käydä elokuvissa ja raataa museolaivalla. Hän on hyväkuntoinen ja käy kerran vuodessa pitkällä kaukomaanreissulla yksin ja lyhyemmillä kaupunkilomilla yksin tai ystävien kanssa. Hänellä on laaja ystäväpiiri myös Suomen ulkopuolella. Hänellä on etiikka kunnossa, hyvä koulutus ja laaja ymmärrys maailmasta. Tottamonokkelissa haluaisin kokeilla tuollaista elämää itse! Mutta nyt näen ne matkat selostettuna iPadilta, mikä on tietenkin parempi kuin ei mitään. Ja saan olla hänen seurassaan tarpeeksi usein.
4. Jos sinun pitäisi valita, mistä kolmesta asiasta et luopuisi? Mitä valinnat kertovat sinusta?
Kissojen kanssa elämisestä. Eläinsuojelun kannattamisesta. Mielenrauhasta. Mitä valinnat kertovat minusta… no ainakin sen, että elämäni on rauhallista ja pitkälti kotiin keskittyvää.
5. Jos saisit mitä vain itsellesi, mitä valitsisit?
Terveet jalat.
PS ”Vannomatta paras” HS 23.8.2019
Leijonakuningas! ♥
MITEN HESARI KEHTAA HAUKKUA LEIJONAKUNINKAAN??!
Se on nimittäin loistava leffa ja kaikki mitä Jussi A mäkättää, sen voi ohittaa. Ihan paskaa, että naamat ei muka kelpaisi. KYLLÄ KELPAA. Tarinahan on ihana, jokainen tarvittava osa omalla kohdallaan. Henkinen kasvu, sankaruus, oman linjansa löytäminen. Se sama kuin ennenkin. Mutta että hahmot on ihania! Pus, pus ja pus!
On siinä pelottavatkin kohtansa. 12 voi olla hyvä ikäraja. Nyt kylläkin klo 15.10 näytöksessä ei ollut yhtään lasta, meitä aikuisia vaan. Jotka oli epäilemättä nähneet sen animoidun version. Itse muistan siitä niin vähän, etten lähde yhtään vertailemaan. Tämä 2019 on erittäin katsottava.
Torilla myivät mulle vuosittaisen muurinpohjalettuni tai mikä krepsi tää onkin. Aloin epäillä, että olen saanut tupla-annoksen, sillä ei koskaan ennen ollut tullut mieleen moisen ääressä, että en jaksaisi vetää. Nyt tuli. Omena-raparperihilloa jumalaiset tai jumalattomat määrät. Mutta vedin. Hilloa jäi, lettua ei.
Loma alkoi
Eka kerta pitkään aikaan, kun en oo menossa katsomaan Priden paraatia. Introverttius lisääntyy eksponentiaalisesti? Eiku oikeasti, on vähän siivoiltavaa koska huomenna sit kyläväkeä. On niin outoa aina kirjoittaa ”vieraita” kun eihän ne oo vieraita, ne on tuttuja jotka tulee kyläilemään. No, eniveis. Tulee, ja hyvä niin. Ilona ottaa jo suuntimaa sängyn alle.
Elokuvissa on ollut kivaa! Eilen kävin katsomassa Yesterdayn, jossa oli varsin hauska perusidea, mutta jossain siellä loppupuolella logiikka alkoi pätkiä, ja se teki pikkasen ryppyä otsanahkaan. Miksi mainitaan sekalainen sakki, joka on kadonnut yhteisestä muistista (Harry Potter, Coke, tupakka jne. mutta Rolling Stones taas on säilynyt) kun Beatlesin katoaminen olisi riittänyt? Vanha pariskunta muistaakin jotain Biitleistä, vaikka kukaan muu ei? John Lennon asuu erakkona meren rannalla? MITÄ??! Mun mielest ei noin. Silti ihan hyväntuulen leffa, ei siinä mitään. Mutta kaukana täydellisestä.
Parin tunnin päästä istuin jälleen elokuvissa, koska ihmistä ei voi jättää ulos muutamista jutuista. Vein Naukulan Mamman kattomaan Long Shotia, kun ei se lähde hyviinkään leffoihin kuin erikseen veivaamalla. Itsehän olin tään nähnyt jo aiemmin, ja siksi tiesin, kannattaako veivaaminen. Kannatti. ♥ Kepoisesti kesti toisenkin katselun, ja M tykkäsi. Sitäpaittee Mamma joutuu lähtemään tänä vuonna toisenkin kerran elokuviin, koska Downton Abbey on tulossa. Mä taas meen katsomaan Leijonakuninkaan tuotapikaa.
No niin, Hans Roslingin kimppuun nyt.
Vihdoin!
Eka hellepäivä! Mahtavaa. Oon ehkä hymyillyt koko päivän (paitsi yhtiökokousta en jaksanut edes loppuun saati hymyn kera). Matkalla yhtiökokoukseen silmään osui justiinsakin cityhelteen tiivistymä, tosi kiva visio. Kysyin luvan ja sain ottaa kuvan.
No? Eikö ookin? Vaatteita, mut ei liikaa. Todella alullaan oleva rusketus. Pöytä asfaltilla, drinksua. Sopusuhtainen tyttöihminen, hattu, tennarit. Se on kesä nääs!
Valitettavasti meillä töissä on joko holotna, eli tarvii hupparin, tai sit ei oo, jolloin pitää pitää ovet auki, koska ilma tunkkaistuu hetkessä. Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää. Mut nyt on KESÄ! Oon ihan sekaisin :-D :-D :-D JEE!
Eka säkeistö
Saattaa suurentua klikkaamalla (alkup leveys 1500)
Jimbo!
Taisi mennä roska silmään
Pitkästä aikaa – liian pitkästä aikaa! – kuuntelen klassista musiikkia. Tämä tuntuu podissakin ihan erilaiselta. Ikäänkuin rinta aukeaa keskeltä, on semmoinen rauha ja nautinto, viileys ja lämpö, ja sitten tuppaa kyllä tuo silmäkin kostumaan melko nopsaan. Youtube, ihana. Taidanpa täräyttää tuon Dvořákin ysin kokonaisena soimaan kun nyt tästä vetäydyn lukemaan paperista informaatiota. Bye!
– – –
Pakko jatkaa vielä.
Tämä Griegin Kevät (sävelet, sanat) on jäänyt soimaan päähän varmaan loppuiäksi. Ei voi valittaa, järkyn kaunis biisi ja suht helppo laulaa. Vaikeana koettu musiikinopettaja täräytti Kevään kuoroesityksenä kevätjuhlassa joskus yläaste- tai lukioaikaan. Opettajan huono maine lieveni mielessäni heti muutaman asteen, ja opettelin sanat ulkoa heti kun mahdollista. En ollut siihen mennessä kuullut mitään niin kaunista livenä muualla kuin oopperajuhlilla.
Hajoilin aina sisältäpäin kokonaan, kun vastaan tuli jotain näin kuulasta ja sieluun soivaa. Välillä saatoin hajoilla ihan näkyvästikin. Välillä saatan hajoilla vieläkin.
(Mun hautajaisiin voi sitten laittaa kumman tahansa näistä biiseistä, Dvořákin ysistä Largo tai Griegin Kevät.)
Himskateerin Kännö!
Jasso, taas ollaan siinä, että työt häiritsee harrastuksia. Luvun alla on Heikki Kännön Mehiläistie. Pitkähkö pohjustus oli jotenkin tylsä, kun ei tiennyt tulevasta. Mutta sitkeästi kun pisteli menemään, niin jo ennen kirjan puoliväliä ns. saappaat pyöri jaloissa. Ja puolivälin jälkeen – niin sakiaa soppaa ja häröilyä, että usein joutui palaamaan lukemansa kappaleen alkuun mielellä ”hetkinen, mitä mä just luin??!”. Vaikea oli lopettaa. Hienointa sekopääpörinää vähään aikaan!
Kahdelta yritin vihdoin käydä nukkumaan, mutta Kännö oli tykittänyt pään melko lentoon. Nyt sitten kello on yli neljän ja olen edelleen valveilla, tosin hukkasin hyvät kaksi tuntia nukkumisen yrittämiseen. Siinäkin ajassa olisi lukenut kirjan jo loppuun. Nyt en sitten tiedä mitä tehdä. Ei nukuta, voisin lukea. Mutta huomenna työpäivä ja ihan pakko olla hereillä ja duunissa klo 12 viimeistään. Paha motiivikonflikti.
Penni ajatuksistani? 