Jos jokin muutos lähtee rehellisesti sisältä ja omasta tarpeesta, sen muutoksen voi tehdä juuri oikealla hetkellä mikä tahansa ma-ti-ke-to-pe-la-su vuodesta. Uudenvuodenlupaukset ”aloitan 1.1.” ja siihen saakka saa rypeä vanhoissa tavoissa, ne on epäaitoja lupauksia, jonkin ulkoisen määrittämiä, ei itsestä lähteviä. Eivätkä myöskään tule kestämään.
Että sitä mukaa.
Itselleni on kertynyt järkyttävä määrä ylimääräisiä kiloja vuodessa, eikä mulla oikein ole tietoa siitä, mitä tälle tilanteelle tekisin. Mutta se nyt ei ainakaan auta, että huomisesta alkaen menen jollekin vitun kaalikeittodieetille. Mun pitää varmaan ensin kyllästyä lopullisesti ja aidosti siihen, miten nopeasti väsyn ja miten lähellä vaatekauppojen maksimikoot on. Vielä nyt olen voinut selittää väsymystä itselleni muillakin syillä (esim. keuhkot, ikä), ja vaatteitahan mulla on loppuiäksi.
En tiedä, en tiedä. Olen aina ollut eksyksissä näiden painoasioiden kanssa. Pienestä asti on syytetty läskiksi (joka en ollut) ja hierottu naamaan länsimaista anorektista kauneusihannetta. Olen ollut rahattomuus- ja työttömyyskausina alipainoinen ja varakkaampina kausina viis veisannut siitä, mitä syön, koska ruokaa nyt kerta vihdoin taas on. Ja podihan kyllä osaa kerätä kilot ja niitten uudet kaverit nopsaan. ”Hei uudet kilot, tulkaa tänne kaikki, täällä saatte olla rauhassa ja aina mukavampaa kun meitä on enemmän!”
Viime talvena pääsin kilojen suhteen melko hyvään tilanteeseen, koska iso leikkaus toipumisineen vei ruokahalun ja kilot. Olin silti taulukoiden mukaan edelleen kymmenen kiloa ylipainoinen, vaikka naama oli niin kapea että ällötti katsoa kuvista moista. Sitten kun huomasin ruokahalun palanneen, aloin varmaankin nauttia tilanteesta vähän turhan paljon. Ja nyt ollaan tässä: inhoan sitä, miten huono impulssikontrolli mulla on. Ja jospa ne impulssit suuntautusivat useammin vaikka joogamaton suuntaan, vaan ei, jääkaappia kohti käy käsi.
Uskomatonta, ettei aikuinen ihminen opi.
No, ehkä tässä sitä oikeaa hetkeä odotellessa. Ja parempaa uutta vuotta odotellessa. Vaikka eihän tässäkään vuodessa muuta isoa vikaa ollut. Kissat on olleet melko terveinä ja Ilonalle löytyi hyvät lääkkeet. Työpaikka säilyi eikä isoja onnettomuuksia kotona. Siinähän ne tärkeimmät onnistumiset.
Penni ajatuksistani? 
Huoh, niin tuttua! Minä olen aikoinaan onnistunut muinaisissa Painonvartijoissa, koska siellä oli vertaistukea ja seurantaa. Tosin ne kilot ovat tulleet takaisin, mutta edelleen tiedän, että jos noudattaa niitä ohjeita, niin varmasti laihtuu. Mutta se noudattaminen…
TykkääLiked by 1 henkilö
Uudenvuodenlupaukset ovat munkin mielestäni jotenkin ylioptimistisia. Sen sijaan kesäloman jälkeiset toimivat jotenkin paremmin. Se on mulle paras ajankohta muutoksille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mutta eikö tuo ole ihan sama juttu? Otetaan tietty piste, jonka jälkeen pitäisi alkaa jotain muuta, mutta sitä ennen whatevr. Toki kesällä ihminen on saanut valolatausta ja hyvin jos käy, myös lämpöä. Että siinä mielessä erilainen lähtöpiste kyllä.
TykkääTykkää
Kas, viisi kiloa häipynyt torstaista tiistaihin. Onpa mahtanut olla kakkaa tai nestettä kovasti sisäpuolella.
TykkääTykkää