Ja siellä sitten satoi koko päivän

Eilen istuin autossa yhteensä 8 tuntia. Mun ja mun siskon vanha kaveri ajoi meidät Keski-Suomeen mun siskoa katsomaan. HIENO päivä, vaikka satoikin niin perkl koko matkan. En ollut ottanut sadetakkia, mutta varpaan sentään suojasin kengän sisälle laitettavalla muovipussilla.

Ei ollut silleen erityisiä, käytiin syömässä ja juteltiin siskon kotona. Se on ihan skarppi, vaikka on 79-v. Taas joku äijä, tällä kertaa ysikymppinen, oli ollut sille tyrkyllä suhetukseen. Kolmas jo. Kyllä maalla on mukavaa, nuita tippuu syliin kuin ei mitään. Mulle ei kyllä kukaan käy tyrkyllä vaikka olen näin nuori 57-v. Yhyy.

Siskon seinällä oli taulu, jota hän oli vuosikymmenet luullut mun maalaamaksi. Öljyväreillä? En oo ikinä edes koskenut öljyväreihin. Taulu on mun ex-huonekaverin maalama, sen, joka asuu nyt Hämiksessä. Laitoin sille kuvan taulusta ja hän laittoi kuvan saman asetelman versiosta, joka roikkuu heidän omalla seinällä :-D Mut hei, hän on sentään oikea kuvataiteilija, niin että olihan tämä nyt mulle imarteleva harhakäsitys!

Katsottiin Facebookista, mitä siskon pojalle kuuluu. Tytär ei taida ollakaan koko härvelissä. En näyttänyt omia juttujani sieltä.

Siskolla oli myös iso kirjekuorellinen kirjeitä, jotka olen kirjoittanut meidän äidille opiskeluaikaan. Tai siis sehän kuoli kun olin 25-v joten ei niitä kirjeitä nyt niin paljon ehtinyt olla 4 vuodessa. En meinaa avata koko kuorta. Tuhoan sen kunhan keksin miten.

Mutta joo, tänä aamuna herätessä oli poikkeuksellisen kevyt olo! Hymy jopa! Ja erikoista oli, että hoidettuani kissat ja lääkittyäni myös itseni menin takaisin petiin. Olen lomallakin piiskannut itseni irti petistä silloin kun kissahommia pitää alkaa hoitaa, mutta nyt mieli oli niin hyvä ja jotenkin pehmeä, että menin pitkäkseen pikkukissan kanssa. Ei siinä hirveästi järkeä ollut sinänsä, koska näin vain ohuita unikuvia*) ja tiesin koko ajan olevani oikeastaan hereillä. Lopulta kyllästyin vatvomiseen ja nousin oikeasti. Edelleen olen rohkealla mielellä päivän suhteen: vaikka nyt ei ole sovittuna mitään enkä tiedä, mitä tekisin, niin ulkona on kuitenkin valoisaa ja kyllä tää tästä.

Siskolta tuli kiitollinen tekstari. Oli hyvillään, että oltiin saatu idea lähteä häntä katsomaan, ei ollut uskonut enää elossa näkevänsä mua. Itse asiassa nyt kun muistelen, niin kuski taisi sanoa paluumatkalla, että yritetään käydä vielä toisen kerran tämän vuoden puolella.

*) mun lääkitys taitaa olla sellainen, että se estää kunnolliset lisäunet ja päiväunet. Ne jää just noin ohuiksi. Sääli. Kunnon päikyt olis niin parasta.

Sis